Toimihenkilöt:

Hallitus

Puheenjohtaja:
Rainer Mäkelä
puh. 040 530 8957
e-mail: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Sihteeri:
Jonna Viisainen
puh. 050 381 8242
e-mail: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Rahastonhoitaja:
Ilkka Hakala
puh. 040 547 3470
e-mail: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Varapuheenjohtaja:
Tatu Itkonen
puh. 040 522 4938
e-mail: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.



Rainer Mäkelä

Minun, levottoman pojankoltiaisen, luontoharrastus sai alkunsa lähes 40 vuotta sitten 1970-luvun ensivuosina. Muutto Nokialle tammukkapuron varteen ja laajan ”pohjoismetsäalueen” reunalle oli se ratkaiseva sykäys. Tuosta metsäalueesta, jonne saatoin astua aivan kotiovelta, tuli minulle tärkeääkin tärkeämpi henkireikä. Pikku hiljaa aloin sitä myös tutkia ja päivä päivältä vaeltelin yhä syvemmälle, ensin lähinnä kalastusreisuilla, sitten myös ”nisäkästutkijana” ja lopulta lintumiehenä. Näillä reissuilla tutuksi tuli poikkeuksellisen rikas ja monimuotoinen luonto kaakkureineen, kehrääjineen, huuhkajineen, pohjansirkkuineen ja jopa pähkinähakkeineen... Siellä tuli Martes-luontokerholaisena osallistuttua myös ensimmäisiin konkreettisiin suojelutoimiin kosteikkolinnuston hyväksi, pesäsaarekkeita kaakkureille tehden.

Vakava ja syvällinen lintuharrastus sai minut otteisiinsa vuodesta 1977, jolloin aloin tehdä muistiinpanoja, täytellä pesäkortteja, viedä pönttöjä, kuunnella pöllöjä ja havainnoida muuttoja. Varsin nopeasti homma ryöstäytyi käsistä ja minusta tuli täysipäiväinen vaan ei - päinen lintumies, jonka jalkoihin jäivät täysin muut harrastukset ja myös koulu. Esimerkiksi urheilu-urani sai jokseensakin lopullisen niitin eräänä elokuisena päivänä vuonna 1980, jolloin lintukaverini näki staijipaikastamme Muurainsuon kolmiotornista pikkukiljukotkan. Itse pelasin tuona päivä tenniskisoissa. Tämän mainitsen todistuksena sille, mitä raritkin saavat minussa aikaiseksi ja etten haluaisi kotiseuduillani jäädä paitsi tuollaisesta adrenaliinia nostattavasta ilonhetkestä...

Lintuiluni on aina perustunut monipuolisuuteen. Rengastajaa minusta ei silti ole tullut lähinnä kait sen takia, koska en vain jaksa keskittyä näpelöimään lintuja. Kriittinen, perusteellinen ja tieteellinen ote on kuitenkin ohjannut retkeilyjäni alusta asti. Lisäksi koen luonnon ja ilmiöt siellä puhtaana taiteena. Todellista hermolepoa ja taidetta aidoimmillaan tarjoaa kurkien, hanhien, vesilintujen, gavioiden, kahlaajien ym. muuttomuodostelmat tai vaikkapa pulmusten paikallisparvet alkukevään pälvillä. Nautiskelun lomassa lasken intohimoisesti määriä ja jos vähänkin on merkkejä ennätyksien rikkoutumisista, sitä varmemmin olen liikkeellä. Olen myös innokas haaveilija ja toivonut asuvani sellaisen monimuotoisuuden keskellä, jossa ympärilläni elää ja pysähtelee sekä muuttaa koko se lintukirjo, joita nyt keräilemme ja etsimme ties kuinka kaukaa...

Itseänikin eniten rasittava piirteeni on jonkinmoinen täydellisyyshakuisuus... Esimerkiksi kartoittaessani eri lajien esiintymiä, kuten riekon, kuukkelin tai kehrääjän, asetan lopulta tavoitteekseni löytää kaikki reviirit Pirkanmaalta, joka kokonaisuudessaan on ollut toimialueeni. Teen näin varmastikin monestakin syystä, mutta ennen kaikkea oppiakseni ymmärtämään luontoa ja voidakseni sitten todella vakuuttaviin faktoihin perustuen kertoa missä mennään ja että näistä lajeista monet ovat uhattuja, että niiden elinympäristöjä pitää vaalia ja että näin se voidaan tehdä. Koen myös, että mitä monimuotoisempaa on ja mitä paremmin linnut voivat, sen paremmin voin minäkin. Luonnon- ja linnustonsuojelu on siis minulle nykyään kaikista tärkeintä itsenikin takia.

Rakentamisen ja muunlaisen pirstomisen seurauksena niin pohjoismetsäalueeni kuin toimialueellani monet metsien ja soiden lempilajina huutavat tuskissaan. Se on raskasta ja syö miestä. On tosiaan senkin takia ollut pakko katsoa yhä enemmän muualle, miettiä, mistä ja miten saan jatkossa eniten tyydytystä harrastuksestani... Lokkisaaren ja tämän yhdistyksen kautta haluan nyt viestiä rantaniittyjen ja kosteikkojen uhanlaisuudesta. Haluan käyttää vahvaa ja laaja-alaista kenttämiehen asiantuntemustani sekä luovuuttani ja vastata tuhoamiseen päinvastoin pyrkimällä luomaan ja ylläpitämään monimuotoisia lintuparatiiseja. Sellaisia taiteellisia kokonaisuuksia, joissa on huomioitu eri kosteikkolajien elintarpeet, olivat ne sitten alkuperäislajeja tai uudistulokkaita, muuttomatkalaisia tai harhailijoita - ja jonne on mahdollisuus saada takaisin kadonneeksikin leimattuja lajeja...

Tämä työ jos mikä palkitsee konkreettisella tavalla niin luonnonsuojelijan kuin rari- ja määrämiehenkin. Erityisesti se varmasti ymmärretään sisämaassa, sillä täällä mehevät lintupaikat ovat kortilla. Lokkisaaresta olen jo saanut lukuisilta eri lajeilta monen moninaisia palkintoja, muun muassa neljä uutta Pirkanmaaelistäkin, etten niin aidoista palkinnoista olisi voinut matkani varrella muutoin haaveillakaan, vaikkapa sitten sillä urheilu-uralla...



Tatu Itkonen

Lintuharrastajan "urani" sai alkunsa vuonna 1990 syrjäyttäen nopeasti hiipuvan kalastusharrastuksen. Lapsena ehdin olla hetken aikaa myös hyvin kiinnostunut perhosista, joten luonto on houkuttanut ja koukuttanut minua aina tavalla tai toisella.

Koko lintuharrastajanurani ajan olen kantanut huolta linnuston ja laajemminkin luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä kautta linjan mutta oman suojelupanoksen kohteeksi on 2000-luvulla muodostunut kosteikkolinnusto. Tämä työ on ollut välillä kovinkin raskasta joskin myös äärimmäisen palkitsevaa näihin päiviin asti. 



Ilkka Hakala

Olen harrastanut lintuja pienen ikäni. Äitini kertoman mukaan lintuharrastukseni alkoi noin kolmen vuoden iässä lintujen sulkien keräämisestä, ja vähän myöhemmin rakentelin pihamaalle tekopesiä kuivasta heinästä. Hieman järjestelmällisemmäksi harrastukseni muuttui 1970-luvun alussa, ensimmäiset tallessa olevat havainnot ovat tammikuulta 1974 Tampereen Turtolasta (laji no. 5 peltopyy). Vuosien varrella harrastukseni on ollut pitkälti ns. perusretkeilyä kotiseudulla, muutonseurantaa ja valokuvausta. 1990-luvulla bongasin varsin paineistetusti, ja myös ulkomaan retket tulivat mukaan kuvioihin. Viime vuosina olen "palannut juurilleni" ja keskittynyt lähinnä syntymämaakuntani Kanta-Hämeen lintuihin. Henkilökohtainen käsitykseni hauskanpidosta kulminoituu Vanajanselän tuijottamiseen kauniina heinäkuun aamuina (kutsun sitä kahlaajamuuton seurannaksi). Olen tällä hetkellä KHLY:n aluevastaava, vaikka asunkin Pirkanmaan puolella, Valkeakoskella.

Yhtä suosikkilintulajia on mahdoton valita, siksi paljon mielenkiintoni kohteet ja erilaiset projektilajit vaihtelevat vuodenajasta ja vuodesta toiseen. Yksi lajiryhmä on kuitenkin mielestäni ylitse muiden: kahlaajat, erityisesti nuo Hämeessä niin epäsäännöllisesti tavattavat arktiset lajit.

Mielestäni meillä lintuharrastajilla on mahdollisuus parantaa nimenomaan kahlaajien elinoloja niiden pitkän ja vaativan muuttomatkan varrella, hyviä levähdyspaikkoja kun on niille tarjolla vuosi vuodelta vähemmän. Lokkisaariyhdistyksen perustamiseen päädyin mukaan lähinnä sattumalta, kuinkas muuten. Lempäälän Lokkisaaren kunnostustoimien tulokset ovat huikeita, ja haluan olla mukana edistämässä vastaavia hankkeita myös muualla Suomessa, erityisesti Kanta-Hämeessä. Lintuharrastajat ovat todellisia asiantuntijoita mitä tulee lintujen elintapojen tuntemiseen ja toisaalta paikallistuntemukseen, viranomaisilta usein puuttuvat kumpikin tietämys. Näitä tietoja ja taitoja meidän harrastajien pitää tuoda aktiivisesti esille kosteikkojen suojelussa. Roolini Lokkisaariyhdistyksessä tulee olemaan yllätys itsellenikin. Alkuvaiheessa toimin rahastonhoitajana, mutta omistan myös lapion ja kumisaappaat.



Jonna (Johanna) Viisainen

Olen harrastanut lintuja aktiivisesti reilut 10 vuotta. Kiinnostukseni lintuihin ja luonnon tarkkailuun on kuitenkin ollut olemassa aivan lapsesta asti, vaikka se onkin vasta nyt aikuisiällä muodostunut tärkeimmäksi harrastuksekseni. Lapsuudenajan lähes noituuteen viittaavat ötökkä-, raato-, munankuori- ja sulkakokoelmat ovat ehkä jopa vähän tylsästikin vaihtuneet ruutuvihkoihin tallennettuihin lintuhavaintoihin. Lintuharrastuksen kiehtovuus itse lintujen lisäksi on kuitenkin edelleen myös siinä, että jatkuvasti on mahdollisuus oppia uusia asioita. Kaikista upeista linnuistamme minua kiinnostavat jostain syystä erityisesti petolinnut, mutta minua kurssitetaan jatkuvasti lokkisaarelaisten toimesta myös ymmärtämään kahlaajien ylivertaisuutta lintumaailmassa.

Retkeilen enimmäkseen Kanta-Hämeessä, jossa myös asun. Jo vähäisten aktiivisten harrastusvuosieni aikana olen huomannut maastossa retkeillessäni, kuinka lintujen luontaiset levähdys- ja lisääntymispaikat ovat alkaneet vähentyä joko ihmisen suoran tai epäsuoran toiminnan seurauksena. Lintuharrastajilla on myös yhä vähemmän mahdollisuuksia päästä seuraamaan lintuja niiden omimmissa elinympäristöissään. Lokkisaariyhdistys pyrkii tärkeällä toiminnallaan tasapainottamaan tilannetta lintujen eduksi - täysipainoinen ja monipuolinen lintuharrastus vaatii mielestäni myös suojelunäkökohtien tiedostamista ja olen iloinen päästessäni osallistumaan Lokkisaariyhdistyksen toimintaan.

Yhdistyksen toimintaan päädyin mukaan jo sen perustamisen aikoihin muutamien hyvien yhteensattumien seurauksena ja kokeneiden kanssaharrastajien houkuttelemana. Puuttuvat tiedot ja taidot eivät ole este osallistumiselle, niitä kyllä pääsee tekemisen kautta kehittämään osaavien ihmisten kanssa yhteistyössä.