header pieni

Lokkisaari 2001-2008

Kunnostusta, hoitoa... ja lintuja !

(Rainer Mäkelä)

Yleistä


Ensimmäiset kokeilevat hoitotoimet Lempäälän Ahtialanjärven linnustoarvojen parantamiseksi tehtiin vuonna 1999. Tuolloin niitettiin pieniä aloja järven itärannalla Myllyojan suistossa. Vuonna 2001 hoitotoimet suunnattiin ensi kerran järven keskiöön, lokkisaareen. Kun työ aloitettiin, saari oli sisäosiltaan lähes kauttaaltaan etenkin isosorsimo- ja reunoiltaan laajojen ja sankkojen järviruokokasvustojen umpeuttama. Naurulokkien pesimäyhdyskunnan alueella kasvoi tiheä saramättäikkö, eikä sielläkään ollut enää käytännössä minkäänlaisia lietealoja. Lisäksi se oli pusikoitumassa. Umpeutumisen myötä linnusto oli pahoin taantunut ja osin jopa häviämässä aivan lähitulevaisuudessa.

Kun kunnostukseen ryhdyttiin, tavoitteeksi otettiin saaren saattaminen ennen pitkää kokonaisuudessaan avoimeksi ja erilaisten altaiden ja lietealojen pirstomaksi. Tämä siksi, että näin se selkeänä ja suhteellisen laajana kokonaisuutena tarjoaisi 1960-70 lukujen vaihteen malliin olosuhteet mahdollisimman monipuoliselle rantaniittyjen linnustolle ja että sitä voitaisiin jatkossa hoitaa ja pitää yllä suhteellisen pienellä vaivalla. 

Työ oli vuosina 2001–2002 kuitenkin äärimmäisen hankalaa ja hidasta toteuttaa pelkästään käsiniitoin ja lapiokaivuin, eikä pelkästään näillä toimilla tavoitteisiin ollut luonnollisestikaan mahdollista päästä. Saareen ei myöskään ollut sulan maan aikaan mahdollista tuoda raskaita koneita työtä helpottamaan.

Ahtialanjärven kunnostustoimiin olimme haaveilleet myös rahoitusta. Jo vuonna 1999 järven kehittämiseksi koottiinkin hanketyöryhmä meidän lintuharrastajien aloitteesta. Kuin taivaan lahjana saimme vuonna 2001 Ålandsbankenin Tampereen konttorilta 25 500 markan lahjoituksen Ahtialanjärven kehittämiseksi linnustoalueena. Tämä raha sisällytettiin sitten pesämunaksi ja talkootyön lisänä osaksi omarahoitusta, jolla voitiin saada lisärahoitusta myös muualta. Lopulta tuulta purjeisiin nostatti myös EU:n tukema LEADER+ kehittämishanke. Hankkeessa olivat mukana Lempäälän kunta, Pirkanmaan ympäristökeskus ja Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys sekä Lempäälän ympäristönsuojeluyhdistys, joista viimeksi mainittu kantoi hankkeessa vetovastuun.

Näiden rahoituksien turvin lokkisaaren kunnostus- ja hoitotoimissa päästiin vihdoin kunnolla vauhtiin. Ålandsbankenilta saamaamme rahaa voitiin hyödyntää jo kevättalvella 2003, jolloin ensimmäiset konekaivuut saaressa saatiin toteutettua. Hyvää lopputulosta pohjusti kolme peräkkäistä perinteistä talvea, jolloin kaivinkonetta voitiin hyödyntää saaressa.

Nämä rahoitukset antoivat sitten potkua myös meidän panokseemme ja vuodesta 2003 saarta on kunnostettu ja hoidettu suurella antaumuksella. Työ on lukuun ottamatta kevättalvisia konekaivuita (yhteensä viitenä päivänä) ja loppukesän veneniittoja (kahtena päivänä) tehty muutoin pääsääntöisesti kahden hengen talkoin, käsityönä. Syksystä 2003 lähtien olemme käyttäneet joka syksy keskimäärin noin 500 tuntia raakaa ja tehokasta työvoimaa päästäksemme tavoitteisiimme. Työpäiviä / henkilö on ollut jopa 70 syksyä kohden.

Rahoitusta on sittemmin saatu vuonna 2006 Pirkanmaan ympäristökeskukselta 3000 euroa, sekä kahtena viime vuotena Pirkanmaan lintutieteelliseltä yhdistykseltä yhteensä 1000 euroa. Näillä tuilla on voitu osittain kattaa matkakustannuksia..

Tavoitteellinen ja suunnitelmallinen työ on kannattanut, siitä seuraavassa.

Vuosikohtainen tiivistelmä lokkisaaressa vuosina 2001-2008 tehdyistä kunnostus- ja hoitotoimista sekä muutoksista linnustossa

2001

2002

2003

2004 

2005

2006

2007

2008 

Huolellista, lajikohtaista suunnittelua

Kuten havainnot kertovat, lokkisaaren vetovoima on jo nyt todella hurja. Välistä tuntuu, ettei mikään kahlaaja, etenkään yksittäinen lintu, saaren havaitessaan kykene sitä vastustamaan.
 
Ajatuksena meillä on tosiaan jo lähtökohtaisesti ollut, että pystymme saavuttamaan täydellisen maksimaalisen hyödyn tästä pienestä saaresta, niin, että huomioituna on tasapuolisesti pesimä- ja muuttolajisto. Käytännössä olemmekin kehitelleet ja kehittelemässä saarta ”metri metriltä”. Alusta lähtien olemme tehneet erilaisia kokeita, miettien veden korkeuden vaihteluita ja eri lajien elin- ja ruokailuvaatimuksia ennen kaikkea siltä pohjalta, että pystymme sovittamaan yhteen niin muutto- kuin pesimälajistonkin. Tässä olemme erinäisistä vaikeuksista huolimatta onnistuneet mainiosti, jos vaikka avolietteistä hyötyvien kahlaajien etu on tähän mennessä ollutkin ehkä hieman etusijalla.

Jatkotavoitteet pesimälinnuston osalta ovat kuitenkin selvät ja paljon tulokset riippuu myös siitä, miten vesien säännöstelyyn voidaan vaikuttaa. Joka tapauksessa naurulokin, sorsien ja sotkien pesimäalue on ja tulee olemaan saaren länsipuoli, eli noin 1/4 saaren kokonaispinta-alasta. Se on ainoa alue, jossa nämä kaikesta huolimatta voivat pesiä turvallisesti. Sen lisäksi että puututaan säännöstelyyn, sorsille ja sotkille on kuitenkin sinnekin pakko väsätä mahdollisimman paljon turvallisia pesäpaikkoja, jotta kanta voisi palautua jo koettuihin huippulukuihin. Yhtenäistä avoimuutta ei sillekään alueelle enää juuri lisätä, jotta sorsilla ja sotkille on riittävästi elintilaa ja kannan kasvulla sitäkin myöten vielä mahdollisuuksia. Myös pohjoisniityn vallille sorsat ja sotkat ovat toki tervetulleita, mutta välttämättä ne eivät jatkossakaan tule siellä onnistumaan, sillä aluetta on muutoin kehitetty avoimempaan suuntaan muuttokahlaajalajiston tarpeiksi. Pesimälinnuston tarpeiksi tätä aluetta on kehitetty ja kehitellään edelleen ennen kaikkea pikkulokkia ajatellen, mutta suojaisuutta etenkin poikasille sekin tarvitsee, joten alueessa on petrattavaa. Samaten pohjoisniityn vallit nähdään tärkeimmäksi alueeksi kalatiiralle.

Pesivistä kahlaajista punajalkaviklo on paikkansa valinnut, toiselle parille ei turvallista sijaa tahdo yksinkertaisesti löytyä. Osin kelluvan itäniityn pitäisi toki mahdollistaa toisellekin parille alueen, mutta ilmeisesti se kuitenkin on korkean veden aikaan liian riskisaltis pesäpaikaksi. Tälle alueelle, sen lietteisimmällä koillisalueella ovat kyllä töyhtöhyypät ja pikkutylli päättäneet yrittää, mutta eivät kovin hyvin tuloksin. Itäniityn ympäristöä on kuitenkin mahdollisuuksien mukaan jatkossakin tarkoitus yhä kehittää, muun muassa kaivamalla lapiolla sen sisäosiin pienehköjä altaita sinne tänne, jotka myös luovat etenkin lepäileville jänkäkurpille tilaa.

Muuttolinnuston tarpeet on tyydytetty jo nyt varsin hyvin. Jänkäkurpalle on suojaista hetteikköä pitkin rantoja kaakosta lounaaseen. Vielä tänä vuonna myös pohjoisniitty oli kovassa huudossa lajille, mutta avolietteitä suosivien toimiemme takia ei jatkossa välttämättä niinkään. Taivaanvuohille mieluisinta aluetta on kaakkoiskulma ja osin itäniitty, mutta suojaista tilaa on myös länsipuolella. Aikaisemmin vuohia parhaiten kerännyt pohjoisniitty on tältä osin heikentynyt, mutta yhä väkisinkin siellä harvakseltaan puskeva kasvillisuus hyödyttää ainakin toistaiseksi kurppia. Mikä positiivisinta, vaikka olemme muokanneet saarta avolietteisemmäksi ja kasvittomammaksi, vuoden 2008 havainnot kurpista kertovat näiden hieman erilaisille vaatimuksille olevan edelleen sijaa ja jopa suoranaisille huippumäärille.

Saari on jatkossa riittävän suojaisa myös suurempien lirojoukkojen tarpeiksi, kuten ennen kaikkea kaakkoiskulma ja sieltä pohjoisniitylle ulottuva alue. Myös lounaiskulma on heti lokkien vähentyessä hyväksi liroillekin. Kesä-heinäkuun taitteen ensimmäisen lirohuippuvaiheen määrien nostamiseksi taas tärkeitä ovat pikaniitot itä- ja kaakkoisniitylle, mikäli se ei häiritse pesimälinnustoa.

Avolietteikköä on saaressa riittämiin, lukuun ottamatta korkeimman veden aikaa, mutta tältäkin osin sitä on ensi vuonna jälleen enemmän kuin edellisvuosina. Etenkin saaren keskiosat altaiden saarekkeineen ovat puhtaasti avolietekahlaajien, kuten sirrien, tyllien jne. ihanneympäristöä. Ne pyritään pitämään käsityönä käytännössä täysin kasvittomina. Työtä helpottaa se, että korkeamman veden aikaan nämä alueet käyvät välillä kasvillisuutta kurissa pitävän veden alla. Allikkoalue tulee vielä muuttamaan muotoaan laajemmin sitä kautta, kun niihin muodostetaan mosaiikkimaiseksi verkostoksi korkean veden kasvismassasaarekkeita. Kokonaisuutena allasalueen tarkoitus onkin tarjota eri veden korkeuksilla aina mukavasti ruokailumahdollisuuksia niin lyhyt- kuin pitkäjalkaisillekin kahlaajalajeille. Sitä mukaa kun vesi syksyä kohden altaissa laskee ja keväällä taas nousee, riippumatta siitä, kuinka kuivaa tai märkää on.

Allaskeskuksen lisäksi valtaosa saaresta muutoinkin on paakkukaivujen, kuorintojen jne. seurauksena muokattu niin, että joka puolella saarta on näille avolietteistä hyötyville lajeille ja ennen kaikkea suuremmille joukkioille nyt tilaa veden alkaessa laskea. Vähänkin sateisimpina syksyinä myös nämä alueet toimivat mainiosti läpi syksyn kahlaajien ruokailualueina. Pitkien kuivien jaksojen jäljiltä tilanne on toinen, mutta sinne tänne muokatut eritasoiset altaat ja niiden reunat ovat silloin kovassa huudossa kahlaajien ruokailupaikkoina.

Väkisinkin kasvisto syksyn edetessä nostaa kuitenkin päätään ja heikentää nopeasti avolietekahlaajien tarpeiksi tarkoitettua elintilaa. Peruskahlaajista etenkin tylli on laji, jonka päämuuton ajaksi elokuuksi himoitsemmekin vielä lisää liejupintaa. Tällaista alaa on mahdollista vuosittain kuoria melko nopeasti esiin itäniityn koilliskulmaukseen.

Loppusyksyä kohden saari väkisinkin kuivahtaa pikku hiljaa. Tämän myötä hyönteistarjonta luonnollisesti vähenee ja etenkin saaren sisäosat käyvät niukkaravinteiseksi. Syyskuun loppua kohden avolietekahlaajalajistolle on tärkeintä ruokailualuetta saaren ulkolietteiden vesirajat.

Ahtialanjärvi ja ennen kaikkea Lokkisaari on nyt ainutlaatuinen kohde Suomessa! Sen lisäksi, että saaressa pesii huimasti rikastunut, todella monipuolinen lajisto, siinä samassa paketissa pysähtelee moninainen kirjo eri lajeja. Pelkästään saaren päälajiryhmän osalta tästä kertoo sekin, että yksistään vuonna 2008 lokkisaaressa tavattiin paikallisena 32 kahlaajalajia. Kaikkiaan tänä lyhyenä aikana jolloin saarta on muokattu, havaintoja on tullut 34 kahlaajalajista. Muistutettakoon vielä, että kaikki edellä kerrottu tapahtuu parhaimmillaankin vain noin kahden hehtaarin alueella!

Lähitulevaisuuden tavoitteita

Syksyn 2008 aikana lähinnä lokkiyhdyskunnan alueelta kaivetut saramätäskasat on käytetty sorsien ja pikkulokkien pesämättäiden rakenteluun. Niistä on rakennettu suojaisia pesäalustoja jotka on vielä suojattu ”katolla”, jotta ne eivät tulisi yksistään naurulokkien käyttöön. Saaressa riittää siis kehitettävää ja ideoimista, mutta nyt jo huomattavasti rennommalla otteella, kun olemme saaneet yliotteen kasvustosta. Jotta saari kuitenkin pysyy läpi lintukauden vetovoimaisena, siellä tarvitsee vuosittain tehdä seuraavia perustoimia.

Perushoitotoimenpiteiden lisäksi vuoden 2009 toimet tulevat olemaan heinän niitto järven itäreunalla, Myllyojan suistossa ja kasvimassan tuomisessa sieltä saareen. Tämä työ on siis jo aloitettukin. Tämäkin kasvimassa dumpattaisiin altaisiin muiden saarekkeiden väliin lähinnä vähän syvempiin kohtiin, josta siis rakentuisi allikkoalueille verkostoksi kelluvia saarekkeita. Ne hyödyttäisivät merkittävästi etenkin muuttolajistoa ja pesimälajistoakin entisestään, kuten edellä olemme selvittäneet. Tämä on nyt suurin yksittäinen, ilman konevoimaa toteutettavissa oleva kehitystyö, joka loppuunvietynä muokkaa saarta edelleen mielenkiintoisempaan suuntaan.

Olemme selvittämässä Pirkanmaan parhaimman lintuvesialueen tulevaisuutta laajemminkin. Eli mitä kaikkea Lokkisaaresta ja Ahtialanjärvestä yleensä ja Sarvikkaan laajasta alueesta saisikaan irti kokonaisuutena. Siitä seuraavassa.

1 a) Lokkisaaren pesimälinnuston tulevaisuuden suhteen on yksi selvä epäkohta ja uhka ja se on Vanajaveden reittivesistön säännöstelyrytmiikka. Vaikka säännöstely luo lokkisaaren tapauksessa myös mahdollisuuksia, siihen on yksinkertaisesti puututtava siltä osin, että myös sorsien, sotkien ja pikkulokkien pesinnät onnistuisivat jatkossa paremmin ja saareen oli mahdollista asettua entistä monipuolisempi pesimälajisto! Toisin sanoen säännöstelyn huippu, on saatava matalammaksi. Tätä asiaa on syytä pohtia ja selvittää senkin vuoksi, että tiedostettaisiin miten merkittävästä ongelmasta tässä on kyse koko tämän reittivesistön alueella. Asiasta tullaan olemaan yhteydessä Pirkanmaan ympäristökeskukseen

b) Lokkisaari on jo nyt taideteos ja sitä kehitetään em. tavoilla koko ajan. Saaren vetovoimaa linnustolle olisi kuitenkin mahdollista kehittää vielä muillakin toimilla. Erityisesti karikot ja vastaavat (tukit, kivikot), saaren yksipuolista perustaa rikkovat kyhäelmät hivelisivät lintujen silmää entistä enemmän ja lisäisivät yhä useamman lajin mielenkiintoa. Karikot olisivat paikallaan ennen kaikkea parissa kolmessa paikassa saaren itäreunan välittömässä läheisyydessä vesialueella, jossa ne toimisivat pesimäpaikkoina tiiroille jne. sekä lepäilypaikkoina kahlaajille. Samaten saaren sisäosat kaipaavat allikoihin ja niiden reunoille lisää rikkonaisuutta. Näiden toimien toteutuminen vaatisi luonnollisesti erinäisiä lisälupia ja toivoa myös siitä, että saamme vielä talvisia talvia, jolloin saareen voisi ajaa raskailla ajoneuvoilla ja tuoda tarvittavaa ainesta.

c) Lokkisaari tarvitsee ehdottomasti pienen, pari henkeä vetävän lintutornin, joka toimisi myös piilokojuna. Tornin paikaksi parhaat vaihtoehdot olisivat joko kaakkoiskulma tai luoteisreuna, niin että torni olisi aavistuksen vesialueen puolella, jotta sinne pääsisi suoraan veneestä. Se olisi suljettu ja sitä saisi käyttää vain erityisluvalla. Tämä helpottaisi ratkaisevasti häiriöalttiin saaren havainnointia. Tornista linnustoa voisi turvallisesti havainnoida ja valokuvata myös pesimäaikaan, sillä linnut tottuvat piilokojuihin mainiosti.
 
d) Selvitettävänä on myös mahdollisuus, että, lokkisaaressa harjoitettaisiin tulevaisuudessa syysmuuttavien kahlaajien rengastus- ja tutkimustoimintaa. Ennen kaikkea sen myötä paikka voisi toimia syyspuolella, siis aikana jolloin pesinnät on ohi, myös opetuskohteena.

2 a) Ahtialanjärven linnuston kehittäminen laajemmin on sekin nyt yhä ajankohtaisempi asia. Lokkisaaren lisäksi potentiaalia linnuston monipuolistamiseksi tarjoaa järven itäpuolen rantaniittyalue, ns. Myllyojan suisto. Tämä luhta-alue on hyvinkin laaja kokonaisuus ja kunnostustoimien myötä täydentäisi merkittävällä tavalla lokkisaarta ja monipuolistaisi Ahtialanjärven linnustoa entisestään. Koska alue on rantavyötä, lokkisaaresta poiketen sen kunnostus- ja hoitotoimet olisi huomattavasti vaivattomampaa hoitaa konevoimin. Toivommekin, että myös tämän alueen hoitotöissä päästäisiin pikaisesti vauhtiin. Olemme alustavasti kehitelleet ja kokeilleet hoitotoimia tälläkin alueella.

b) Ahtialanjärvellä on lounaiskulmaukseen suunniteltu lintutornia jo seitsemän vuoden ajan, joka palvelisi lokkisaaren havainnointia rannalta käsin. Lokkisaaren ansiosta Ahtialanjärvi houkuttelee nykyään lisääntyvässä määrin lintuharrastajia rannoille havainnoimaan, etenkin Valkeakosken tien varteen kävelytielle, mistä saareen helpoimmin näkee. Tämä häiritsee kuitenkin liikennettä. Maantien tasalta ei myöskään kovin kummoisesti näe saareen, joten tornin saamiseen on merkittävät perusteet. 

3) Sarvikkaan luhta-alue ja sen pelastaminen.  Aivan Ahtialanjärven kupeessa on sisämaan oloissa suorastaan poikkeuksellisen laaja, noin 100 hehtaarin yhtenäinen rantaniittyalue. Sarvikkaalla on aikoinaan ollut hyvin rikas rantaniittyjen linnusto, mutta on siltä osin taantunut pahasti muun muassa kuivumisen ja pusikoitumisen myötä. Alueella on kuitenkin yhä edelleen merkittäviä linnustoarvoja ja samalla yhdessä Ahtialanjärven kanssa ne ovat toisiansa tukeva kokonaisuus. Sarvikkaalta tulee etäisyyttä Ahtialanjärveen linnuntietä vain reilut puolitoista kilometriä.

Umpeutumistakin suurempi uhka Sarvikkaalle on sen täyttämiseen ja rakentamiseen liittyvät paineet, sillä näiden asioiden toteutuessa vähäisessäkin määrin alue pilaantuisi lopullisesti. Sarvikas omaa myös huikean potentiaalin mitä tulee linnustoarvojen kehittämiseen. Siksikin on nyt viimeistään toimittava, jotta tämä alue saadaan kokonaisuutena pelastettua sekä kunnostuksen ja hoidon piiriin.

Sarvikkaan alueella on useampia maanomistajia, eikä alue ole millään muotoa suojelun piirissä. Se on kuitenkin huomioitu aikoinaan arvokkaana kosteikkoalueena myös valtakunnallisen lintuvesien suojeluohjelman yhteydessä.

Pitkän tähtäimen tavoitteena on siis kehittää lisäkunnostuksin Ahtialanjärvestä laajemminkin ja sen kyljessä olevasta Sarvikkaan luhta-alueesta kokonaisuutena huikeaakin huikeampi linnustoalue. Sitä myöten haaveissa myös on, että tulevaisuudessa Ahtialanjärveä ja Sarvikasta kiertää luontopolut, joiden varsilla olisi useampia tarkkailutorneja. Reitti kytkeytyisi sitten osaksi jo olemassa olevaa Birgitan polku – reitistöä. Mitä kuitenkin tulee Sarvikkaaseen, niin mutkia matkassa on vielä paljon ja projektin onnistuminen tältä osin vielä arvoitus. Vielä tänä vuonna (2009) tavoitteena on kuitenkin laatia jatkoraportti Sarvikkaan luontoarvoista ja esitellä ajatuksiamme ja suunnitelmiamme tämän sisämaan oloissa ainutlaatuisen laajan kosteikkoalueen mahdollistamista hoito- ja kunnostustoimista. Raportti tullaan toimittamaan ensinnäkin maanomistajille (joita lukuisia) ja Lempäälän kunnalle hankkeen käynnistämiseksi.

Tämä Ahtialanjärven Lokkisaaren kunnostustoimista tehty raportti on toimitettu Pirkanmaan ympäristökeskukselle ensikerran Lokakuussa 2008 ja uudelleen 21.1.2009, jossa mukana on täydellinen osio myös vuoden 2008 kunnostuksista ja niiden tuloksista. Lopussa taulukoita, joissa nähtävissä jaksottain eri lajien lisääntyminen.

Taulukko 1

Taulukko 2 

Taulukko 3