Rainer Mäkelä (23.11.2009)

Vuonna 2009 Ahtialanjärven järvialueen linnusto kartoitettiin perin pohjin. Näin kokonaisvaltaisesti ja koko ”avovesikauden” kattavasti ei järven linnustoa ole aiemmin selvitetty. Alueella retkeiltiin huhtikuun alusta alkaen lähes päivittäin aina lokakuun loppuun asti. Tämä yksistään jo senkin takia, että etenkin Ahtialanjärven keskuksesta, Lokkisaaresta, on kehittynyt huikea lintukohde, joka mahdollistaa mielenkiintoisten lintuhavaintojen tekemisen keväästä syksyyn. 

Vasta ensimmäiset talven merkit loka-marraskuun taitteessa jäädyttivät järven mukana havainnoinnin.

Seurannan pääpaino kohdistui luonnollisesti muuttolajistoon, mutta myös perusteelliset pesimälinnustokartoitukset tehtiin. Pesiä ei niinkään pyritty liiemmälti etsimään. Varsinaisesti lähinnä vain ruskosuohaukan pesät haettiin rengastusta varten. Myöskään valtaisan naurulokkiyhdyskunnan pesiä ei lähdetty paikan päällä laskemaan juuri häiriön välttämiseksi. Osittainen kuva parimäärästä saatiin selville kuvaamalla pesiä rannalta ja laskemalla pesät kuvista. Jatkuvan moninainen seuranta piti kuitenkin huolen, että kaikki saatiin selville likimain täydellisesti.

Pesimälinnuston osalta tarkemmat lajikohtaiset laskennat tehtiin silkkiuikun ja nokikanan osalta 11.5. ja näiden poikuelaskennat 28.6. Pajusirkku- ja kerttuslaskennat taasen suoritettiin 14.6. Muiden lajien kannat selvisivät useamman päivän seurannalla.

Järven rantametsien linnustoa ei kartoitettu tähän juttuun. Katsaukseen on kuitenkin otettu mukaan muutamia harvinaisempia rantametsissä pesiviä ja havaittuja lajeja.

Myös pesintöjen onnistumiset pyrittiin selvittämään mahdollisimman perusteellisesti etenkin merkittävien lajien osalta. Seuranta paljasti jälleen suuria pesimätuhoja. Pesintöjen epäonnistumisiin lienee monen lajin osalta vaikuttanut ensinnäkin kesäkuun alun poikkeuksellisen viileät kelit. 

Merkittävää tuhoa aiheutui totutusti myös säännöstelyn seurauksena. Näistä vuosittaisista tuhoista oli jo mm. edellisvuotena raportoitu Pirkanmaan ympäristökeskukselle, joka vastaa täysin kyseisen vesistön säännöstelystä. Tämän ja myös Ahtialanjärven kunnostuksiin ja hoitoon liittyvien asioiden osalta oli toivottu keskustelua palaverin muodossa. Kutsua ei tullut. Veden noususta raportoitiin nytkin ensin puhelimitse juuri ennen rajuinta pinnan nostoa, mutta jälleen tuloksetta. Vedenpinta nostettiin äärimmäiseen tappiinsa ja se tuhosi mm. useita kalatiiran pesiä. Tästä raportoitiin nyt konkreettisin esimerkein myös kirjallisesti ympäristökeskukseen samalla hämmästellen laitoksen toimintaa.


Kunnostus- ja hoitotoimien ansiosta aina vaan ainutlaatuisempi kohde maassamme

Lokkisaaressa jatkettiin syyspuolella intensiivisesti sen hoitoa ja kehittämistä aina vain yhä mielenkiintoisemmaksi kohteeksi. Saarta ja järveä kehitettiin nyt ensikerran mm. rakentamalla ja kohottamalla karikoita pesintätuloksien parantamiseksi. Näistä ja ko. vuoden muista saaren ja järven hoito- ja kunnostustöistä raportoidaan erikseen. Vuodet 2001–2008 on käsitelty erillisessä raportissa (Mäkelä & Itkonen 2008) 

Lokkisaaren kunnostus- ja hoitotoimien seurauksena Ahtialanjärvestä on tullut koko ajan monipuolisempi kohde. Lokkisaari onkin nykyään aivan ainoalaatuinen kohde maassamme juuri sen ällistyttävän monipuolisuuden ansiosta. Luonnollisesti tämä heijastuu järven linnustoon jo laajemmaltikin. Ahtialanjärvessä ja erityisesti sen läheisessä Sarvikkaan luhta-alueessa on lisäksi vielä huikeasti potentiaalia entistä hurjemmaksi alueeksi kokonaisuutena, mikäli kunnostus- ja hoitotoimia saadaan tavoitteidemme mukaisesti laajennettua.


Ahtialanjärven havainnot ovat herättäneet valtakunnallisesti suurta huomiota ja arvostusta. Eivät yksistään toistuvien harvinaisuushavaintojen muodossa, vaan myös huippukovien kerääntymämäärien ansiosta. Jo useamman kahlaajalajin osalta Lokkisaaren - Ahtialanjärven lajikohtaiset havaintomäärät edustavat maanlaajuista huippua huomioiden myös rannikkoseudut. Suurimpia ilmoitettuja määriä maassamme ko. vuonna edustivat varsinkin syksyiset taivaanvuohi- ja jänkäkurppakerääntymät.

Vähemmälle ymmärrykselle on ehkä jäänyt se, että samalla myös Ahtialanjärven ytimen Lokkisaaren pesimälinnusto on käsittämätön näin pienelle kohteelle. Muistutettakoon, että Lokkisaari on parhaimmillaankin kooltaan vain noin kaksi hehtaaria.

Ahtialanjärven ja Lokkisaaren tämän päivän ainoalaatuisuudesta kertoo seuraavassa lajikohtainen katsaus vuoden 2009 havaintojen kautta. Mahdollisimman hyvän kokonaiskuvan saamiseksi olemme usean lajin kohdalla tehneet vertailua koko muuhun Pirkanmaahan yhteismäärien ja suurimpien kertamäärien osalta. Näin paljastuu vielä konkreettisemmin Ahtialanjärven arvo. Lisäksi on tiivistetysti valaistu yleiskuvaa näistä lajeista yleisemminkin ja tuotu esiin tiettyjä ”pointteja”.


Lopussa neljä taulukkoa: 1. pesimälinnustu+”VL”-kesäkerääntymät, 2. kevätmuuttomäärät, 3. syysmuuttomäärät ja 4. merkittävät harvinaisuudet.



KAULUSHAIKARA Botaurus stellaris

Pesimäkausi: Koiras ilmaantui puhaltelemaan 25.4. alkaen, eli jälleen verraten myöhään, mikä on tyypillistä Ahtialanjärven oloissa. Puhalteli varsin vaisusti pitkin pesimäkautta. Alkuvaiheessa kuulutti reviiriään lähinnä Myllyojan suiston edustan vesiruovikossa ja myös lintutornin edustan vesiruovikossa. Myöhemmin, toukokuun jälkipuoliskolta lähtien kesäkuulle etupäässä järven SE- eli ”pumppuaseman ruovikossa”. Viimeinen soidinhavainto tehtiin 14.6.


Pesää tai pesiä ei pyritty etsimään, eikä pesintää sen enempää varmistamaan. Olemattomat syyshavainnot iltalentelevistä linnuista kuitenkin viittaavat, ettei pesinnöissä välttämättä onnistuttu (oletus). 


Järvellä on aina puhallellut vain yksi koiras, mutta koiraalla saattaa olla useampi naaras. Vuonna 1996 järven ruovikoista löytyi peräti kolme eri pesää (Rauno Sivonen).


Kaulushaikara suosii ruskosuohaukan tavoin vesiruovikoita, joissa pesintä on vähäisemmän pienpetovaaran ansiosta huomattavasti turvallisempaa kuin rantavyössä kiinni olevissa ruovikoissa. Laji on yleistynyt suuresti 1990-luvulta alkaen ja entisestään 2000-luvulla. Lähistöllä lajilla on Lempäälän puolella reviiri myös Hulausjärven rantaruovikoissa, Hiivalahdella sekä nyt parina viime vuotena myös Sarvikkaalla.


JALOHAIKARA Egretta alba


Kevätkausi: Harvinaisuus, joka nyt tavattiin Ahtialanjärvellä ja Lempäälässä ylipäätäänkin ensimmäisen kerran. Lintu viihtyi järvellä 11.6. lähinnä Myllyojan suiston alueella, osin edellisvuoden niitoksilla.


Havainnot lajista ovat olleet yleistymässä Suomessa ja vuoden 2009 esiintymä oli poikkeuksellisen runsas. Näin myös Pirkanmaalla, missä tavattiin kevätkaudella varmuudella yhteensä neljä eri yksilöä. Kaikkinensa Pirkanmaalla on vuodesta 1974 tavattu nyt vähintään 13 eri jalohaikarayksilöä.


Mahdollisesti / oletettavasti jalohaikara on tulevaisuuden pesimälaji Suomessa, sillä laji on jatkuvasti ollut levittäytymässä pohjoisemmaksi Baltian kautta.




Jalohaikara 11.6.2009 (Kuva: Rainer Mäkelä)

 

 

HARMAAHAIKARA Ardea cinerea

Kevät-pesimäkausi: Tavattiin järvellä 27.4., 20.5. ja 2.6., joka saattaa viitata pesintään lähiseudulla. Ahtialanjärvellä ei pesintää kuitenkaan ollut. Havainnot lähinnä Myllyojan suistosta.

Harmaahaikara on Pirkanmaalla harvinainen pesijä, jonka pesintöjä on varmistettu yksittäisistä pareista lähinnä selkävesien saarista ja rantamilta. Se on ollut Pirkanmaalla säännöllinen pesijä 1980-luvun alkupuolelta asti. Ahtialanjärveä lähin ilmeinen pesintä on todettu Korteselällä, jossa tai lähistöllä saattaa siis pesiä yhä. Lisäksi lajin mahdollinen pesintä Lempäälässä / Vesilahdella on todettu Säijän- Vakkalanselän saaressa.


Syyskausi: Ensimmäinen syyskiertelijäksi tulkittava harmaahaikara näkyi Ahtialanjärvellä 18.7. ja seuraavat 2 yksilöä 30.7., josta alkaen järvellä viihtyi haikaroita päivittäin 29.10. asti. Suurin määrä elokuussa oli 13.8. (8 yks.), syyskuussa 2.9. (6 yks.), lokakuussa 16.10. (5 yks.) 

Syksyiset linnut viihtyvät ruokailemassa lähinnä Lokkisaaressa käyttäen hyväkseen altaiden kala- ja sammakkotarjontaa. Lepäilevät lähinnä puissa, usein järven SE-kulmauksessa tai N-rannalla sekä N-puolen järvikivillä / kareilla. Enimmillään Lokkisaaressa on hoitoiminen aikaan lepäillyt 18 yksilöä, joten tämä vuosi ei ollut kovin hyvä haikaravuosi.

Harmaahaikara 28.8.2009 (Kuva: Kari Eischer) 



KYHMYJOUTSEN Cygnus olor


Kevätkausi: Tavattiin kerran, 27.4. vanha lintu joutsenparvessa.


Syyskausi: Myös yksi havainto, 5.10. vanha lintu hetken paikallisena, jonka järvellä pesivät laulujoutsenet ajoivat pois.

Kyhmyjoutsenia pesii Pirkanmaalla vain muutama pari. Aina vähäinen kanta on sisämaassa kärsinyt joutsenen levittäytymisestä ja joutunut tämän edeltä väistymään etenkin pienjärviltä. Nykyisellään muutaman parin esiintymä on Valkeakosken ympäristössä selkävesillä, mutta yksi pari on useita vuosia pesinyt myös Nokian Kulovedellä. Lisäksi laji pesi ensikertaa tänä vuonna myös Näsijärven piirissä. Ahtialanjärvellä laji tavataan vuosittain, mutta mitään pesintään viittaavaa ei ole koskaan todettu.


LAULUJOUTSEN C. cygnus


Kevätkausi: Ensimmäiset kaksi vanhaa joutsenta Ahtialan vuollesulassa 9.3., jossa mahdollisesti kyse järvellä pesivästä parista. 20.3. vuollesulassa oli 6ad. Varsinaisesti joutsenia alkoi kerääntyä järvelle viimeistään 9.4. alkaen. Määrät nousivat pikkuhiljaa. Huhtikuun lopussa laskettiin enimmillään 113 yksilöä. Likimain sama määrä viihtyi järvellä aina 23.5. asti, enimmillään 20.5. (115 yks.) Tänä aikana saattoivat määrät vaihdella päivänkin aikana suuresti, osin siksi, että linnut kävivät välillä muuallakin. Huhtikuun linnuissa on myös eri yksilöitä kuin varsinkin toukokuun luppoilijoisssa, joten kevään aikana järvellä lepäilleiden lintujen kokonaismäärää on vaikea sanoa. Nämä muutto/luppojoutsenet ruokailivat aina pohjoisrantamilla.

Aikaisempina vuosina järvellä on ollut varsin agressiivinen joutsenpari, joka on yleensä ajanut pois myös keväisin muutolla levähtämään pyrkivät linnut. Vuosi oli siis poikkeuksellinen ja verrattuna aikaisempiin keväisiin, Ahtialanjärven kerääntymäennätys parani noin 70 yksilöllä.


Pesimäkausi: Järvellä pesi yksi pari. Pesä sijaitsi jälleen ESE-reunalla perinteisillä sijoillaan, nyt osmankäämikössä (pesä sijainnut taannoin myös vesiruovikon sisällä). Pesänrakennus oli käynnissä ainakin 25.4. Ensimmäinen muna oli pesässä 6.5. ja 16.5. munia oli kuusi. Ensimmäinen havainto poikasista tehtiin 21.6., jolloin emojen seurassa Myllyojan suiston edustalla piilotteli kuusi pientä palleroa. Myöhemmin syyspuolella järvellä oli emojen seurassa enimmillään neljä poikasta.


Lisäksi lähistöllä, aivan Ahtialanjärven kyljessä (Ahtialanvuolteen S-puolella) pesi kolmatta vuotta joutsenpari Vaihmalan puolella, vastapäätä Lempäälän kanavan suuta. Tämäkin pari tuotti ilmeisesti kuusi poikasta, mutta myöhemmistä vaiheista ei ole varmuutta. Ahtialanjärvellä tavattiin kylläkin parhaimmillaan kaksikin poikeuetta, joissa toisessa lienee kyse tästä Vaihmalan puolella pesineestä parista (toisessa poikueessa oli kolme poikasta). Kolmas pari lähistöllä pesi Sarvikkaan kosteikolla, sen N-päässä



METSÄHANHI Anser fabalis

Kevätkausi: Paikallisia lintuja havaittiin järvellä 15.4. (3 yks.), 22.4. (9 yks.), 24.4. (4 yks.), 30.4. (1 yks.), 11.5. (1 yks.). Kaikki havainnot koskevat eri lintuja, muutolla yleensä hetkeksi pysähtyneitä parvia / yksilöitä


Aikoinaan keväisiä metsähanhia on pieniä määriä lepäillyt joinakin vuosina myös säännöllisemmin järvellä.


Syyskausi: Kaksi paikallisparvea; 17.9. Lokkisaaressa 5 yks. ja 1.10. järven N-puolella hetken 4 yks. Noin keskimäärin paikalliset syysparvet ovat yleensäkin vähäisiä ja parvet pieniä kaikkialla Suomessa, tosin poikkeuksellisesti itäisten metsähanhien muuton harhautuessa näin länteen, saattaa tundra- ja valkoposkihanhiparvien mukana pysähdellä hanhia suurin joukoin pelloille.

MERIHANHI A. anser


Kevätkausi: Ahtialanjärvellä viihtyi 17.4.–11.5. varsin säännöllisesti merihanhia 1-3 yksilöä, joissa kyse lienee samoista yksilöistä. Kyseessä oli pariskunta ja lähinnä yksi irrallinen lintu. Linnut kävivät välillä myös muualla, lähinnä Korte- Liponselän puolella. Pariskunta viihtyi usein myös Lokkisaaressa laiduntamassa.


Merihanhen pesintää ei ole vielä todettu Pirkanmaan puolella, mutta ko. vuonna 2009 pesintä varmistui Vanajanselällä, ensi kertaa Kanta-Hämeen puolella ja näin syvällä sisämaassa. Laji on lisääntynyt parina viime vuosikymmenenä kovasti rannikolla ja on 1990-luvulla asettunut pesimään myös muutamalle sisämaajärvelle rannikon tuntumaan Varsinais-Suomessa. Samalla ovat lisääntyneet myöhäisemmät keväthavainnot sisämaassa, jotka enteilevät lisäpesintöjä. Myös vuonna 2006 Ahtialanjärvellä viihtyi merihanhipari pitkään toukokuulle.


KANADANHANHI Branta canadensis

Kevät-pesimäkausi: Havaintoja 9.4.–27.5, enimmillään 17.4. (10 yks.) ja 20.4. (11 yks.) Tänä aikana järvellä viihtyi jatkuvasti erityisesti kaksi pariskuntaa. Nämä ruokailivat ja tutkailivat mahdollisia pesimämahdollisuuksia Lokkisaaressa; pesimään eivät linnut kuitenkaan nyt ryhtyneet.

Vuonna 2007 Lokkisaaren pohjoisvallilla pesi yksi pari, joka aivan loppumetreillä kuitenkin epäonnistui pesinnässä selvittämättömän syyn takia.

 

Heinäkuun lopulla – elokuun taitteessa Lokkisaaressa ja järvellä viihtyi jokusia päiviä 9 yksilön parvi aikuisia lintuja.

 

Kanadanhanhia pesii Pirkanmaan suurempien selkävesien luodoilla ja karikoilla siellä täällä ja kanta on jatkuvasti kasvussa. Pienjärvillä pesintää ei Pirkanmaalla ole varmistettu Ahtialanjärven Lokkisaarta lukuun ottamatta.


VALKOPOSKIHANHI B. leucopsis

Kevät-pesimäkausi: Muuttoparvi tavattiin Ahtialanjärven lokkisaaressa lepäilevänä 13.5. (8 yks.) Lisäksi lokkisaaressa laidunteli 22.–27.5. säännöllisesti 2 yksilöä.


Pesivä valkoposkihanhikanta on jatkuvasti kovassa kasvussa Suomen rannikkoalueella. Sisämaassa lajia pesii jo useampi pari Lahden seudun selkävesillä pikkusaarissa (vuonna 2009 jo peräti 58 paria / Esa Lammi kirj.). Pirkanmaalla valkoposkihanhen pesintä on todettu kerran (2000), jolloin se pesi onnistuneesti eräällä Näsijärven luodolla. Mahdollisesti Suomen pesiväkanta on hivuttautumassa laajemminkin sisämaahan ja tähän saattavat viitata myös tällaiset pariskuntahavainnot, kuten nyt Lokkisaaresta.


SINISORSA Anas platyrhynchos

Kevätkausi: Huhtikuussa päämuuttoaikaan vaatimattomia kerääntymiä, johtuen kevään tasapaksusta etenemisestä. Enimmällään järvellä tavattiin 115 yksilöä 9.4., jossa kyse osaltaan järven pesimäkannasta.

Pesimäkausi: Lokkisaaren pesimäkanta on aina vain kasvussa. Tämä on suoraa seurausta kunnostus- ja hoitotoimista, sekä lisääntyvässä määrin siitä, että edellissyksynä rakentelimme saareen ja sen kylkeen erityisiä sorsanpesäalustoja. Sinisorsat ottivat nämä tekeleet käyttöönsä liki sataprosenttisesti, niin avovesialueella kuin saaren sisäosissakin.

Sinisorsa on varhainen pesijä ja jo 8.4. kuusi sinisorsaparia tutkaili aktiivisesti pesäpaikkoja Lokkisaaressa. 13.4. Lokkisaaressa oli 24 pariskuntaa ja lisäksi kolme koirasta; tämä lukema lienee vastannut maksimissaan saaren pesimäkantaa.


Ensimmäiset hautomisvaiheessa olleet pesinnät todettiin 27.4., jolloin ainakin kolmessa sorsatekeleessä oli munapesät, yhdessä viisi munaa ja kahdessa muussa 1 muna. Pesiä sorsat rakensivat tässä vaiheessa myös saaren itäreunan tekeleisiin, joista useat kuitenkin hajosivat kesken pesimäkauden vedennousun tai myrskyjen seurauksena tai tuhoutuivat muusta syystä, esim. variksen häiriön seurauksena. Yhdessä tällaisessa harvan ruovikon suojiin rakennetussa pesäkehikossa pesi katolla harmaalokki ja sisällä sinisorsa ja yhdessä saaren sisäosan tekeleessä hautoi kaksi paria, toinen sisällä ja toinen ulkopuolella.

 

Pesinnöissään epäonnistuneet parit katsastelivat nopeasti uusia pesäpaikkoja. Lopulta pesimäkanta keskittyi perinteisen kaavan mukaan liki täysin naurulokkiyhdyskunnan suojiin ja nk. läjitysalueelle, eli saaren länsiosiin. Tällä pienellä alueella todettiin pelkästään 17.5. pikakäynnillä 14 hautovaa naarasta. Yhdessä näistä pesistä oli 18 munaa. Myöhemmin paljastui vielä lisää pesiä ja varmuudella todettiin likimain 20 eri paikoissa hautovaa lintua saaren W-osissa.

 

Järven rantamilta ei pesiä todettu, joskaan ei etsittykään. Sen sijaan järven NW-karilla oli yksi pesä kalatiirayhdyskunnan suojissa. Järven pesimäkanta saattoi olla kokonaisuudessaan enintään noin 30 pesivää paria. Jotain tästä kertonee myös Myllyojan suiston koiraskerääntymät: 29.5. (20k,2n), 8.6. (30k,5n), mutta luvuissa saattaa olla myös muualta tulleita koiraita.

 

Poikueita todettiin varsin niukasti, ja varmasti vedennousun takia tuhoutui muitakin pesintöjä kuin avoveteen rakennetuissa tekeleissä olleet. Poikueet kuitenkin karkaavat ja piiloutuvat nopeasti järven eri osiin, joten varmuudella havaitut kuusi eri poikueiksi tulkittavaa tuskin kertovat täyttä totuutta. Ajalla 13.6.–10.7. havaituissa poikueissa oli 4-11 poikasta.

 

Syyskausi: Heinäkuussa kerääntymämäärä käsitti kymmeniä yksilöitä. Kerääntymämäärä alkoi kasvaa elokuun aikana ja rajusti heti sorsastuskauden alettua. Enimmillään sinisorsia laskettiin 21.8. (n. 500 yks.), 3.9. (460 yks.), 20.9. (550 yks.), 29.9. (600 yks.) ja 4.10. (väh. 300 yks.). Suuria määriä oli tasaisesti elokuulta lokakuun alkupuolelle, mutta varsinaiset laskennat tehtiin em. päivinä.

 

Vastaavan suuria syysmääriä ei Ahtialanjärvellä ole aikaisemmin tavattu, joskin myös syysmäärät ovat olleet jatkuvasti nousussa kunnostusvuosina. Näin suurina määrinä linnut kerääntyvät kasvillisuuden suojiin etupäässä järven kaakkoiskulmaan, mutta myös pitkin itä- ja pohjoisrantaa. Myös Lokkisaaressa lintuja lepäilee suurin joukoin ja vuonna 2008 saaressa oleili enimmillään elo-syyskuun taitteessa 350 yksilöä, joka oli edellinen Ahtialanjärven syysennätys. Vuosina 2006–2007 suurimmat määrät olivat 200 yksilöä.

 

 

HARMAASORSA A. strepera

 

Kevätkausi: Lokkisaaressa 9.5 kaksi koirasta ja 10.–11.5. yksi koiras. Ahtialanjärvi on ollut vuodesta 1980 lähtien ja näihin päiviin saakka Pirkanmaan ehdoton harmaasorsan ja mustapyrstökuirin ykköspaikka. Kaiken kaikkiaan Ahtialanjärveltä on jo 16 havaintoa yhteensä 26 yksilöstä (kerran on ollut 3 yks.. - 2.5.2003). Kuluvalla vuosituhannella laji on Ahtialanjärven Lokkisaaressa jäänyt näkemättä vain kahtena vuonna, mutta pesintään viittaavia havaintoja ei vielä ole.

 

Syyskausi: Ei havaintoja. Tavattu Ahtialanjärvellä kerran syyspuolella (n-puk. 22.8.2004). 

 

Harmaasorsakanta on Suomessa kasvussa, mutta keskittyy yhä hyvin vahvasti etenkin eteläiselle rannikkoseudulle. Sisämaassa vähänkään säännöllisempiä lajin pesimäpaikkoja on hyvin harvassa. Pirkanmaalla harmaasorsan pesintä on varmistettu toistaiseksi kolme kertaa, viimeksi kesällä 2009 Pälkäneen Kukkolan Vähäjärvellä. Käytännössä lajia on havaintojen valossa syytä epäillä nykyään jokavuotiseksi satunnaispesijäksi maakunnassa, joka ei ole vielä asettunut millekään järvelle vakituisemmin. Mahdollisesti Urjalan Kokonjärvi - Ahtialanjärven ohella - tulee olemaan ensimmäisten vakiintuneiden pesimäjärvien joukossa. 

 

 

JOUHISORSA A. acuta

 

Kevätkausi: Kevätmuuttoon liittyviä havaintoja ajalta 14.–24.4., mutta parhaimmillaankin vain 6 yksilöä (3kn) kerralla. Todella huono esiintyminen siis, kun tietää, että Ahtialanjärvellä on parhaimmillaan lepäillyt ”entisinä kunnon keväinä” jopa 64 yksilöä (1.5.1985). Kyseinen määrä on Pirkanmaan suurimpia kautta aikainkin. Selvästi eniten on nähty nykyisen Sastamalan alueella, Kokemäenjoen kevättulvilla 29.4.1988 (160 yks.).

 

Pesimäkausi: Mahdolliseen pesintäyritykseen järvellä tai lähinnä lähiympäristössä (esim. Sarvikas) viitannee seuraavat havainnot etupäässä Lokkisaaresta: 9.-10.5.( k), 16.5. (n), 1.-2.6. (k), 13., 19 ja 21.6 (k), 27.6. (n). Lisäksi 3.8. havainto 3-4 naaraspukuisesta linnusta voi viitata jopa onnistuneeseen pesintään, mutta periaatteessa havainnolla saattaa yhtä hyvin olla yhteys myös aikaiseen syysmuuton alkuun. Selvää kuitenkin on, ettei onnistunutta pesintää ainakaan Ahtialanjärvellä ole tapahtunut, missä havainnointi on ollut jatkuvaa.

 

Pohjoisena lajina jouhisorsa on Pirkanmaalla hyvin harvinainen, ja vakituinen pesijä ainoastaan maakunnan luoteisosissa, lähinnä Kurussa, Virroilla, Parkanossa ja Kihniössä. Muualta maakunnasta viime vuosikymmeninä tehdyt pesintähavainnot ovat enemmän satunnaisia. Lisäksi laji on ollut taantumassa. Ahtialanjärvellä mahdollinen pesintä tapahtui ainakin vuonna 2004 (kenties myös 2006) ja näyttää siltä, että juuri Ahtialanjärven-Sarvikkaan alueella pesinnät voisivat olla säännöllisempiäkin.   

 

Syyskausi: Kuten yleensäkin, syysmuuttoon liittyviä paikallishavaintoja tehdään niukasti: Ahtialanjärvellä 3.9. 1 yks. ja 26.9. 5 yks.

 

 

LAPASORSA A. clypeata

 

Kevätkausi: Havaintoja 19.4. alkaen, jolloin ensimmäinen kn. Suurimmat kerralla lasketut määrät Lokkisaaresta olivat: 26.4. (4k,5n) ja 27.4. (7k4n). Näissä lähinnä kyse järven sekä mahdollisesti yhden parin osalta Sarvikkaan pesivistä linnuista.

 

Kevätmäärät ovat pudonneet huomattavasti 1980-luvun vuosista, jolloin Ahtialanjärvellä on havaittu parhaimmillaan jopa kymmeniä yksilöitä (esim. 28k8n – 5.5.1987). Vuonna 1980 järveltä on ilmoitettu peräti 60 yks. (1.5.), mutta tämän havainnon luotettavuudesta kokonaisuutena ei ole täyttä taetta. Määrien vähenemiseen on vaikuttanut epäilemättä kaksi asiaa: kannan taantuminen ja (kuten muidenkin VL-lajien osalta) nykyiset tasapaksut ja varhaiset keväät, sekä jäidenlähdöt, joiden seurauksena lintuja ei juuri enää pääse kerääntymään.

 

Pesimäkausi: Naaraiden mukaan pesimäkanta Ahtialanjärvellä ja Sarvikkaalla oli yhteensä enintään 5 pesivää paria, mutta mahdollisesti joku em. pareista jatkoi vielä muuttoaankin. Toukokuun puolella ”vapaita” naaraita nähtiin lähinnä Lokkisaaressa vielä 6.5. (2n+5k), 9.5. (1n+4k), 26.5. (1n+4k) ja Myllyojan suistossa 16.5. (kn). Koiraita toukokuun puolella havaittiin enimmillään tuo viisi yksilöä, myös 25.5.

 

Lokkisaaresta pesintöjä varmistettiin aiempia kunnostusvuosia vähemmän, kun huippuvuosina 2004–2005 saaressa todennettiin parhaimmillaan peräti 7 hautovaa naarasta. Todella huolellista pesien etsintää ei missään vaiheessa kuitenkaan toteutettu lukuun ottamatta 17.5. (todettiin 14 sinisorsan pesää), jolloin ei paljastunut yhtään lapasorsan pesää. Oletettavasti kuitenkin myös toukokuun (alku)puolella Lokkisaaren luoteisosan ”läjitysalueella” yritti pesiä 1-2 paria, mutta nämä nähtävästi epäonnistuivat jo hyvin alkuvaiheessa. Ainoa munapesä varmistettiin 17.6. (9 munaa). Yksi pari pesi lisäksi varmuudella Myllyojan suistossa.

 

Poikueita tavattiin kaksi - kolme. Oletettavasti tuon kesäkuisen pesinnän tulosta oli 12.7. Lokkisaaren SSE-kulmassa, kortteikon suojissa piileskellyt poikue (n+6 poikasta). Lisäksi 2.8. tavattiin Myllyojan suistossa poikue (n+5 poikasta) ja liki näitä yksinäinen isompi poikanen, joka tuskin oli myöskään tästä ensimmäisestä poikueesta.

 

Erityiseti soidinkauden jälkeisenä lapasorsien (koiras)kerääntymäpaikkana Ahtialanjärvi Lokkisaarineen on Pirkanmaalla vertaansa vailla. Nämä määrät alkavat kasvaa yleensä heti kesäkuun alkupuolella ja saavuttavat huippunsa viimeistään kuun loppuun mennessä. Parvissa mukana olevat naaraat ovat todennäköisesti pesinnöissään epäonnistuneita, joita nyt oli suhteessa koiraisiin poikkeuksellisen paljon. Vuonna 2009 suurimmat määrät olivat 13.6. (13k,2n), 19.6. (11k,3n) ja 27.6. (n. 14k,5n). Pääosin linnut viihtyvät Lokkisaaressa. On epäselvää, kuinka laajalta alueelta lintuja Ahtialanjärvelle kerääntyy. Parhaimmillaan kesäkuiset koiraskerääntymät Lokkisaaren kunnostusvuosina ovat olleet 28 yksilöä. Heinäkuussa nähtiin nyt enimmillään 10 yksilöä.

 

Syyskausi: Samaten myöhemmin syyskaudella Ahtialanjärvi kerää Pirkanmaan oloissa aivan omanlaisia määriä lapasorsia. Osin kyse lienee samoista linnuista kuin kesäkaudella, mutta nyt mukana on myös nuoria ja oletettavasti yhä laajemmalta alueelta tulleita. Elo-syyskuussa nähtiin enimmillään 8.8. (13 yks.), 23.8. (17 yks.) sekä 3.9. (21 yks.), jolloin toteutettiin hyvin tarkka vesilintulaskenta. Kuten sinisorsan kohdalla, syksyiset lapasorsamäärät nousivat sorsastuskauden alkaessa. Pikku hiljaa syyskuun edetessä määrät vähenivät ja viimeinen lapasorsa nähtiin 4.10. 

Takaisin ylös



 



Lapasorsa 28.4.2009 (Kuva: Kari Eischer)

 

 

HAAPANA A. penelope

 

Kevätkausi: Ensimmäiset 4 yksilöä tavattiin järvellä 10.4. Kuten ko. kevään vesilintukerääntymät yleensäkin, myös haapanan kohdalla määrät jäivät vaatimattomiksi. Eniten kevätmuuttavia lintuja kerääntyi 23.4. (väh. 55 yks.). Keväiset haapanat viihtyvät järvellä mieluiten SE-kulmauksessa tai Lokkisaaren SE-puolella kortteikkokasvustossa.

 

Enimmillään Ahtialanjärvellä on laskettu yli 200 yksilön kevätkerääntymiä (1981 ja 1992), jotka ovat suurimpien joukossa maakunnassa yleensäkin.

 

Pesimäkausi: Toukokuussa lintuja nähtiin enimmillään Lokkisaaressa 9.5. (12k,10n), jossa kyse lienee osittain myös kevätmuuttajista. Tämän jälkeen Lokkisaaressa havaittiin mm. 16.5. (kn+kn+k) ja 20.5. (5k), 23.5. (3k,1n). Tämän perusteella järvellä oli vähintään kaksi pesivää paria, joista kumpikaan ei tiettävästi pesinyt ainakaan Lokkisaaressa.

 

Koiras- ja myös naarasmäärät kohosivat uudelleen kesäkuun alussa; lähinnä Lokkisaaressa 2.6. (14k,4n), 4.6. (17,k5n), 5.6. (30k,5n) ja 11.6. (26k,3n). Haapana on varsin myöhäinen pesijä, joten kesäkuun alkupuolen määristä on vaikea päätellä sitä, pesikö nämä viisi naarasta lopulta järvellä. Koirasmäärien kohoaminen taas selittyy - kuten muillakin sorsalajeilla - sillä, että lähialueelta on kerääntynyt joko pesimättömiä tai soidinkautensa läpikäyneitä lintuja. Mahdollisesti osa on kerääntynyt esim. lähistön Mäyhäjärveltä, joka tunnetaan yhtenä parhaimmista lajin pesimäjärvistä Pirkanmaalla. Enimmillään siellä on pesinyt 13 paria. 

 

Jokusia ”luppohaapanoita” järvellä oleskeli ilmeisesti läpi kesän, mutta jälleen kesäkuun lopulla määrät kohosivat ja etenkin naaraiden osalta: 28.6. (väh. 30, joista toistakymmentä naarasta), 7.7. (väh. 30ad, joista alle 10 koirasta ja loput naaraita!). Myöhemmässä vaiheessa heinäkuussa ja elo-syyskuun alkupuolella järvellä oleskeli 20–30 haapanaa. Erityisesti tässä vaiheessa haapanoita on vähänkään suurempia määriä kerääntyneen erittäin harvassa, mutta Ahtialanjärven läheisyydessä Vesilahden Vähäjärvi on tänä aikana maakunnan ykköspaikka (enim. n.150 yks.).

 

Poikuehavaintoja Ahtialanjärvellä tehtiin kaksi, 28.6. (n+6 poikasta) Myllyojan suiston edustan kortteikon suojissa ja 4.7 n+ väh. 1 poikanen Lokkisaaren SE-puolella olevan ”pikkusaaren” suojissa, joka poikasen koonkin huomioiden koski eri poikuetta. Oletettavasti pesinnät ovat olleet rantamilla jonkin näreen suojissa, joka on tyypillinen pesäpaikka haapanalle. Vuonna 2008 laji pesi ilmeisesti Lokkisaaren SE-kulmauksessa.

 

Syyskausi: Syksyn päämuuton aikaan syyskuussa haapanoita kerääntyi muuton jäljiltä Ahtialanjärvelle yhdeksi päiväksi ennätyksellisen suuri määrä; 20.9. laskettiin peräti noin 300 yks., joka oli syksyn suurin kerääntymä Pirkanmaalta ja likimain tuplasi syksyn 2007 aiemman Ahtialanjärven syyskerääntymäennätyksen. Vielä 29.9. järvellä oli yli sata yksilöä (130 yks.), mutta lokakuun alkupuolella enää kymmenkunta lintua (4.10.). Sen sijaan läheisellä Mäyhäjärvellä syksyn suurin määrä (240 yks.) laskettiin juuri samaisena lokakuun 4. päivänä.

 

  

TAVI A. crecca

 

Kevätkausi: Muuton alku 8.4. (2kn) ja enemmälti 11.4. (28 yks.). Päämuuttovaihe meni tavinkin osalta vaatimattomasti ohi, kuten nykykeväinä niin tavallista tahtoo olla. Suurimmat määrät 23.–25.4. (60–80 yks.) Jo toukokuun alussa järvellä oli enää muutamia yksilöitä, ts. järven omaa pesimäkantaa.

 

Parhaina keväinä Ahtialanjärvellä on nähty liki 300 yksilön kerääntymiä.

 

Pesimäkausi: Järven pesimäkanta on hieman arvoitus, mutta maksimissaankin enintään vain muutama pari. Lokkisaaressa havaittiin toukokuussa esim. 3.5. (kn+kn+2k), 4.-5.5. (k), 14.5. (k+k), 23.5. (4k,1n). Poikueita ei havaittu laisinkaan. Yleensäkin Ahtialanjärvellä on nähty niukasti tavipoikueita, mutta kerran esim. Lokkisaaressa. Tavi on siniorsan ohella vähiten vaatelias elinympäristönsä valinnassa; se suosii pesijänä mm. metsälampia jne.

 

Jälleen toukokuun lopulla Ahtialanjärvi, erityisesti Lokkisaari, herää henkiin myös tavipaikkana, kun koiraita alkaa kerääntyä esim. lähiympäristön pienjärviltä. Vuonna 2009 seuraavasti: 25.5. (5k), 29.5. (11k), 2.6. (40k,1n), 5.6. (50k), 10.6. (100), 11.–13.6. (130), 21.6. (130) ja aina kesäkuun loppuun saakka vähintään 100 yksilöä. Loppua kohden myös naaraiden osuus kasvaa, mutta ei samassa suhteessa kuin muilla sorsalajeilla, mikä viittaa siihen, että pesinnät onnistuvat lajilla paremmin. Heinäkuussa määrät puolittuivat (max. 50–70 yks.).

 

Syyskausi: Elokuun aikana syysmuutto pikku hiljaa käynnistyy ja saavuttaa huippunsa syyskuussa. Elokuun suurimmat määrät 12.–13.8. (105 yks.), mutta sorsastuksen alku ei tavin kohdalla ainakaan heti lisännyt määriä. Tavi on laji, jolle on sisämaassa niukasti suuremmille joukoille soveltuvia lietteisiä lepäilypaikkoja ja siten lintuja on kerääntyneenä hyvin pieniä määriä siellä täällä, joka vaikuttanee tähän. Eniten lintuja oli kerääntyneenä syyskuun alkupuolella, esim. 2.9. (150 yks.), tuolloin määrät olivat aina vähintään 100 yksilöä. Tämän jälkeen määrät puolittuivat ja 50 yksilöä nähtiin aina lokakuun alkuun, 7.10 asti. Muuton päättymisestä kertoo sitten 18.10. (15 yks.) ja 28.10. (7 yks.).

 

 



Tavi nauttii Lokkisaaren turvasta 23.8.2009 (Kuva: Kari Eischer)

 

 

HEINÄTAVI A. querquedula

 

Kevät-pesimäkausi: Ensimmäiset ja ainoat huhtikuussa Lokkisaaressa 24.4. (kn). Tämän jälkeen toukokuussa 9.5. (k Ä) suiston edustalla ja Lokkisaaressa 13.5. (k), sekä 25.5. (kn). Pesintää ei varmistettu, mutta se tapahtui epäilemättä joko Ahtialanjärvellä tai Sarvikkaalla.

 

Kesäkuun alussa näkyi tavikoiraiden seassa enimmillään 2.6. (1 yks.), 5.6. (2 yks). ja 8.6. (jopa 3 yks.), jota voidaan pitää hyvinkin poikkeuksellisena määränä nykyisin. Muualla Pirkanmaalla ei nähty kesäkuussa ainuttakaan heinätavia.

 

Heinätavi on Pirkanmaalla hyvin harvinainen pesimälaji, nykyisellään jopa harmaasorsaa tavataan jo enemmän. Vähänkään säännöllisempiä pesimäjärviä on vain muutamia, mutta viime vuosina heinätaveja on näkynyt erityisen vähän. Pesimäalueista varmin on Ahtialanjärven - Sarvikkaan kokonaisuus, jossa havainnot viittaavaat yhden parin pesintään liki vuosittain.

 

 

SORSARISTEYMÄ (SINI- X MORSIOSORSA) A. platyrhynchos x Aix sponsa

 

Kesäkausi: Ehdottomasti vuoden kummajainen, jollaista ei aiemmin ole Suomessa rekisteröity. Viihtyi järvellä, etupäässä Lokkisaaressa 29.6.–4.7. välisen ajan. Lintu vaikutti muita sorsalintuja piilottelevammalta ja lähti Lokkisaarestakin yleensä viimeisenä sorsana, kerran tuppaan suojista vasta aivan edestä. Lintu valokuvattiin. Muun muassa saksalaisen sorsaristeymäspesialisti Jörn Lehmhusin mukaan kyseessä on melko varmasti sini- ja morsiosorsan risteymä.

 

Morsiosorsa on aasialaisen (Japani + Kiina) mandariinisorsan amerikkalainen sukulaislaji. Molempia lajeja pidetään tarhalintuina Euroopassa, mutta mandariinisorsan osalta näistä tarhalinnuista on jo syntynyt pesimäkantakin ainakin Brittein saarille. Molemmat lajit pesivät puunkoloissa ja pöntöissä. 

 

Morsiosorsakarkulaisia tavataan silloin tällöin Suomessakin, kerran Pirkanmaallakin yhdessä mandariinisorsakoiraan kanssa. Myös risteymiä muiden sorsalajien kanssa tunnetaan.

 

 



Vesilinturisteymä 29.6.2009 (sinisorsa X morsiosorsa ?) (Kuva: Tatu Itkonen)

 

 Takaisin ylös

PUNASOTKA Aythya ferina



 

Kevät-pesimäkausi: Ensimmäiset (pesivät) linnut tulivat järvelle 17.–22.4. (6k,2n). Tätä ennen koettiin jo 13.4. lähialueilla pesivien lintujen kerääntymähuippu Lempäälän Korteselällä, jossa oli 72 yksilöä (58k,13n). 

 

Määrät Lokkisaaren ympärillä aktiivista soidinta käyvistä linnuista lisääntyivät seuraavasti: 23.4. (8k,6n), 28.4. ja 1.5. (10,k3n), 3.5. (23k,5n), 6.5. (20k,6n).

 

Kaikista vesilintulajeista, punasotkalla koiraiden määrä suhteessa naaraisiin on aina aivan omaa luokkaansa, esim. tukkasotkaan verrattuna. Naaraiden perusteella järvellä pesi siis enintään kuusi paria, joka on ollut viime vuosien perusmäärä (enimmillään 11n 2006 ja 7n 2008). Mahdollisesti yksi naaras siirtyi pesimään Sarvikkaalle. Näistä ehkä kaksi paria vaikutti asettuneen Lokkisaareen, mutta pesintöjä ei varsinaisesti pyrittykään varmistamaan pesälöytöjen myötä. Loput naaraat hakivat pesäpaikkansa perinteisesti järven reunakasvustojen suojista, kuten 1-2 naarasta järven S-reunalta ja saarekkeista.

 

Onnistuneita pesintöjä varmistui poikueiden myötä kaksi. Nämä molemmat poikueet tavattiin Lokkisaaren S-puolella ja nk. osmänkäämikkösaaren ympäristössä: 27.6. (n+5 poikasta), 10.–11.7. (n+4 poikasta) ja 12.7. (n+4 poikasta) ja lähellä lisäksi 4 poikasta ilman havaintoa toisesta emosta.

 

Pesintöjä näyttää kuitenkin epäonnistuneen jopa poikkeuksellisen runsaasti koko ko. reittivesistöalueella. Samalla kun koiraskerääntymät alkoivat nousta, parvissa oli poikkeuksellisen paljon myös naaraita, heti pian kesäkuun puolivälistä, jolloin vesistön vedenpinta nostettiin äärimmäiseen huippuunsa.

 

Yhdessä koirashuippujen kera tästä kertoo seuraava havaintosarja: 25.5. (10k), 2.6. (17k,3n), 8.6. (14k,1n), 11.6. (15k,5n) klimpissä, 13.6. (40k,8n), 21.6. (24k,6n), 22.6. (26k,6n), 24.6. (47k,12n), 25.6. (36k, huimat 16n). Tämän jälkeen määrät romahtivat ja 27.6. oli enää 6 luppoilijaa. Suurehkosta koiraskerääntymämäärästä huolimatta kyseessä ei ollut Ahtialanjärven ennätys, sillä kesäkuussa 2005 on laskettu parhaimmillaan 17.6. peräti 118 koirasta (ei ainuttakaan naarasta!!).

 

Tämä pesintöjen epäonnistuminen siitä huolimatta, että punasotka ei ole näillä säännöstellyillä vesialueilla alkuunkaan yhtä haavoittuva pesimälaji kuin esim. tukkasotka ja lapasorsa. Siitä syystä, että se rakentaa pesänsä yleensä yksittäisille, korkeammilla mättäillä, kuten piisaminkeoille sekä pesii harvemmassa. Tukkasotka taas on näistä kaikista haavoittuvin, sillä se aloittaa pesintänsä hyvin myöhään, mutta kuitenkin ennen säännöstelyn huippuvaihetta.

 

Verrattuna vuosia 2005 ja 2008, korostettakoon, kuten Lokkisaarikatsauksessa 2001–2008 (Mäkelä & Itkonen 2008), ”vuonna 2005 pesintöjen onnistumisprosenttikin oli yleisestikin ottaen hyvä, sillä vesi ei silloin noussut aivan äärimmäiseen huippunsa ja Lokkisaaren osalta suojana olivat lisäksi tuoreet läjitysalueet”.

 

Ahtialanjärvi on yhdessä Valkeakosken Tykölänjärven kanssa Pirkanmaan suvereenisti parhaita punasotkan pesimäjärviä ja itse asiassa ainoita, jossa nykyisellään pesii säännöllisesti yli puolenkymmentä paria. Taasen kesäkuun koiraskerääntymäjärvenä Ahtialanjärvi on omaa luokkaansa, osin siksi, että punasotkan pesimäkanta keskittyy muutoinkin maakunnan S-osiin, näiden pienjärvien lisäksi suurille selkävesille Vanajaveden ja Pyhäjärven reittivesistölle. 

 

Syyskausi: Kesäkuun jälkeen punasotkia ei järvellä juurikaan enää nähty, mikä oli täysin poikkeuksellista, vaikka yleensäkään ei syyspuolella järvellä kovin kummoisia määriä oleskele. Mutta nyt elo-syyskuun aikana havaittiin kerralla vain yksi lintu! Voidaan siis olettaa, että myös nähdyt poikueet tuhoutuivat loppujen lopuksi. Luonnollisesti määrää verottaa myös läheinen Mäyhäjärvi (ollessaan hyvässä ravintovedossa), joka on Kangasalan Kirkkojärven ohella parhaimmillaan huikea syyskerääntymäpaikka punasotkillekin (esim. 220 yks. 22.9.2004).

 

Ahtialanjärven syksyn selvästi myöhäisin punasotka nähtiin 20.10.

 

 



Punasotka 31.5.2006 (Kuva: Kari Eischer)

 

 

TUKKASOTKA A. fuligula

 

Kevätkausi: Ensimmäiset ilmaantuivat järvelle vasta 20.4. (2k,1n). Kevään 2009 kulkuun sopien, olivat suurimmat muuttokerääntymät myös tukkasotkan osalta vaatimattomia, mm. 22.4. (17k,7n) ja 24.4. (20k,4n) sekä toukokuun puolella vielä 4.5. (15k,9n), sekä 16.5. (14k,7n), (joista 10k,5n erillisparvessa NE-kulmauksessa järveä). Suuremmat määrät laskettiin perinteiseen tapaan läheiseltä Mäyhäjärveltä, 29.4. (46k,32n) ja 6.5. (44k,21n). 

 

Tukkasotkan muutto jatkuu melko pitkälle toukokuulle, koska lajin pesinnän painopiste on pohjoisessa. Etenkin toukokuun lukuihin sisältyy kuitenkin myös järven oma pesimäkanta.

 

Pesimäkausi: Myös pesijänä tukkasotka on haapanan ohella keskimäärin selvästi myöhäisin em. vesilintulajeista. Järven (Lokkisaaren) pesimäkanta on lapasorsan tavoin ollut viime vuosina heikkenemään päin, kesällä 2009 se oli enää kolme paria (4 paria 2008). Parhaimmillaan pesimäkanta on Lokkisaaren kunnostuksien alkuvuosien jäljiltä ollut 9 paria.

 

Kesän 2009 linnuista ainakin kaksi paria pyrki pesimään Lokkisaaressa, esim. 16. ja 23.5. (kn+kn+k) pesäpaikkoja tutkailemassa. Pesiä ei naurulokkiyhdyskunnan suojista alettu etsimään. Myöhemmässä vaiheessa myös saaren itäreunalla pikkulokkiyhdyskunnan suojissa viihtyi tukkasotkapari intensiivisesti, kuin pesäpaikkaa vielä katsastellen, mutta tämän parin naaras saattoi kuitenkin olla yksi jo pesinnöissä epäonnistuneista. Lisäksi yksi pesä oli kalatiirayhdyskunnan suojissa järven NW-karilla. Tältä paikalta löytyi 11.6. pesäkin helposti (11 munaa).

 

Yhtään poikuetta ei todettu, mikä on ollut viime vuosina tyypillistä. Pesintöjen epäonnistuminen on selvää seurausta vedenpinnan nostosta maksimikorkeuteen. Nytkin sillä oli suora yhteys mm. NW-karin pesinnän epäonnistumiseen, sillä se jäi usean kalatiiranpesän ohella veden alle (tämä todettiin 15.6.). 

 

Koiraskerääntymiä ei tukkasotkan osalta juurikaan Pirkanmaalla tavata, toukokuun lopulla -kesäkuun alussa havaittiin nyt enimmillään 29.5. (7k1n).

 

Syyskausi: Vaisu syysesiintyminen, kuten yleensäkin Pirkanmaan järvillä, lukuunottamatta Kangasalan Kirkkojärveä. Myös Lempäälän Mäyhäjärvi on toisinaan kohtuullisen hyvä tukkasotkan syyskerääntymäjärvi (enim. n 100 yks.). Muuttoaikaan syys- lokakuussa Ahtialanjärvellä oli enimmillään tukkasotkia 3. ja 20.9. (väh. 15 yks.) Lisäksi on Tiirassa ilmoitettu havainto 13.9. (40 kiert.), jossa havainnossa hieman kysymysmerkkejä. Syksyn viimeiset ainakin vielä 3.11. (4 yks.).

 

 

Tukkasotkan ja myös lapasorsan pesinnät ja pesintätulokset Lokkisaaressa ovat heikenneet vuosien 2004–2005 huippuvuosien jälkeen. Tuo huippu saavutettiin edellistalvisten kaivuuläjityksien seurauksena, jolloin tuoreet läjitysalueet tarjosivat laajemmalti turvallisen, rikkonaisen ja suojaisen pesimäalueen. Lisäksi vielä tuolloin saarta ja saareen kaivettuja altaikkoja hallitsi muutoinkin suojaisempi olemus vahvan isosorsimokasvuston seurauksena. Sittemmin läjitysalueet ovat madaltuneet ja käyneet turvattomimmiksi vedennousun alla. Esim. vuoden 2009 toukokuun pesinnät lienee tuhoutuneet juuri tästä syystä ja ainoastaan nämä myöhemmässä vaiheessa (huippuunsa nostetun vedenkorkeuden jälkeen) haudonnan aloittaneet naaraat ovat saaneet mahdollisuuden onnistua pesinnöissään.

 

Saaren keskiosia ja länsipuolen kasvustoa on kuoletettu isosorsimon osalta ja kaivettu saratuppaita liejupinta-alan lisäämiseksi. Tämä taasen on poistanut suojaisuutta, joka on vaikuttanut ehkä juuri tukkasotkaan. Myös se, että sorsimoalueet on syksyn aikana niitetty kahdesti, on oletettavasti heikentänyt lapasorsan ja tukkasotkan elinoloja siksi, että ennen seuraavan vuoden uutta kasvukautta nämäkin alueet ovat olleet suojattomampia kuin muuten. 

 

Samanaikaisesti kuitenkin sinisorsakanta on ollut jatkuvasti kasvussa. On oletettavaa, että hyvinkin aikaisena pesijänä sinisorsa valtaa itselleen parhaat pesäpaikat ennen lapasorsia ja tukkasotkia. Kun saaren länsiosien alueella pesii jo lähes noin 20 paria sinisorsia, se on väkisin näin ahtaassa paikassa pois muilta sorsa- ja sotkalajeilta.

 

Tavoite on kuitenkin koko ajan ollut, että kaikki lajit huomioidaan suunnitellusti ja saadaan ne turvallisesti pesimään omissa ”lokeroissaan”. Sorsille ja sotkille on ensisijaisesti pyhitetty nimenomaan saaren länsiosat ja tätäkin aluetta kehitetään koko ajan turvallisemmaksi erilaisin keinoin. Mikä mainiota, niin nimenomaan sinisorsat (myös punasotkat) on mahdollista saada pesimään erillistekeleisiin, joiden rakentaminen aloitettiin laajemmin syksyllä 2008. Lisäksi niitetyt alueet heinitetään jatkossa, jotta keväällä sorsilla ja sotkilla on enemmän suojaisuutta myös ennen kasvukauden alkua. Muun muassa nämä toimenpiteet oletettavasti turvaavat osaltaan paremmat olosuhteet jatkossa myös lapasorsalle ja tukkasotkalle. Kunhan lisäksi muistetaan napata vähintään kolmisen senttiä pois vedenpinnan maksimikorkeudesta…  

 

 

MUSTALINTU Melanitta nigra

 

Kevätkausi: Yksi havainto: 9.5. kn.

 

Syyskausi: Nyt ei havaintoja. Toisinaan syksyisinkin joku yksittäinen havainto, mutta läheisellä Mäyhäjärvellä laji on säännöllisempi tuttavuus muiden pohjoisten vesilintulajien (alli, pilkkasiipi, lapasotka ja uivelo) tavoin.

 

 

ALLI Clangula hyemalis

 

Kevätkausi: Ei havaintoja. Aiemmilta vuosilta jokusia havaintoja.

 

Syyskausi: Pari havaintoa: 25.-26.10. (1n) ja 1.11. (2 yks.) Parempana syysmuuttopäivänä saattaa Ahtialanjärvellekin piipahtaa levolle isompiakin parvia (kuten 80 yks. 30.9.2007).

 

 

TELKKÄ Bucephala clangula

 

Kevätkausi: Ensimmäiset muuttajat vuollesulassa 20.3. (kn). Lisääntyi huhtikuun toisella viikolla, mutta suurimmat määrät jäivät varsin vaatimattomiksi: 8.4. (15 yks.), 9.4. (37 yks.), 16.–19.4. (30-37 yks.) ja 20.4. (81 yks).

 

Pesimäkausi: Tarkkaa parimäärää ei saatu selville, eikä esim. rantapönttöjä koluamalla pyritty selvittämäänkään. Joka tapauksessa järven rantapöntöissä pesii jokusia / useampia pareja. Poikueita nähtiin kuitenkin niukasti, varmuudella vain kaksi, esim. 25.5. (n + 4 poikasta). Kesäkuun alkupuolen koleus lienee osaltaan verottanut pesintätuloksia..

 

Syyskausi: Jatkuvasti jokusia lintuja, eniten 2.10. (40 yks.). Läheinen Mäyhäjärvi kerää telkkiä huomattavasti paremmin ja jo elokuusta alkaen.

 

 

UIVELO Mergus albellus

 

Kevätkausi: Varsin mukava kevätesiintyminen, aikavälillä 11.4.–1.5. seuraavasti: 11.4. (2k), 13.–15.4. (k), 17.4. (7k,3n), 18.4. (väh. 2k,2n), 19.4. (7k,8n), 20.4. (10k,7n), 21.4. (11k,12n), 22.4. (väh. 10k,4n), 24.4. (väh. 4k,4n), 25.4. (3k,1n) ja 1.5. (1n). Suurin 23 yksilön määrä myös kevään suurin kerääntymä koko Pirkanmaalla. Myös kahtena aiempana keväänä suurin kevätmäärä (26 yks. - 13.-14.4.) on laskettu Ahtialanjärveltä, lukuun ottamatta vuoden 2008 maakunnan suvereenia keväistä ennätyskerääntymää (48 yks. - 11.4.) Sastamalan Liekovedeltä.

 

Kesäkausi: Yllätyksellinen kesähavainto: 27.6. vaihtopukuisesta koiraasta. Oletettavasti sama koiras nähtiin touko-kesäkuussa (12.5., 2. ja 15.6.) läheisellä Vesilahden Vähäjärvellä. Vastaavanlaisia havaintoja tunnetaan Pirkanmaalta vain joitain (2009 kaksi muutakin – Ka, No), eikä lajin pesintää ole koskaan maakunnassa varmistettu. Ei myöskään risteymäpesintää telkän kanssa, jollainen yksilö on keväällä kerran tavattu Pirkanmaalla. Jonkin tason epäilyjä mahdollisesta uivelon (lähinnä sekapesinnöistä telkän kanssa) kuitenkin on, ainakin Parkanosta.

 

Mielenkiintoa tässä Le-Ve – tapauksessa lisää elokuun havainnot Vesilahden Vähäjärveltä, jossa ainakin 13.–31.8. enimmillään 4 n-pukuista (ikää ei kyetty määrittämään). Harmi vaan, ettei järvellä käyty aiemmin heinä-elokuussa, joten pesinnän varmistumista ei myöskään tästä voi päätellä. Ei ole nimittäin laisinkaan tavatonta, että uiveloita tapaa Etelä-Suomessakin erityisesti elokuussa luppoilemassa. Tällaiset(kin) havainnot näyttäisivät kuitenkin olevan lisääntymässä, mistä kaikesta sitten kertookaan. Normaali syysmuutto alkaa yleensä syyskuun puolivälissä.

 

Uivelo pesii Suomen pohjoisosissa, eteläisimmillään Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa. Muuttuva Pesimälinnusto – kirjassa todetaan lisäksi, että myös Satakunnassa olisi 1990-luvun lopulla todettu pesintöjä, joten nähtävästi uivelolla on jonkinalaista yleistymistä ja sitä myöten kenties myös eteläistymistä meneillään. Yleistymistä tukee muutonaikaiset havaintokerääntymät, jotka etenkin syksyjen osalta ovat kasvaneet merkittävästi.

 

Syyskausi: Tyypillisesti jokusia havaintoja: 4.10. (2-3 yks.), 6.10. (7 yks.), 28.10. (1 yks.) ja 29.10. (2 yks.). Enimmillään Ahtialanjärvellä on syksyisin nähty 15 yksilöä, mutta etenkin Kangasalan Kirkkojärven ohella läheinen Mäyhäjärvi on Pirkanmaan oloissa parhaimmillaan todellinen uiveloimuri syksyllä. Siellä on lepäillyt enimmillään 43 yksilöä (23.10.2008). Kangasalan Kirkkojärven ennätys on jo peräti 85 yksilöä (18.10.2008). 

 

 

ISOKOSKELO M. merganser

 

Kevätkausi: Isokoskelonaaras talvehti Lempäälän sulissa käyden välillä myös Ahtialanvuolteessa. Keväisiä lintuja alkoi kerääntyä lähinnä huhtikuun alkupuolella: 8.-10.4. (6 yks.), 17.4. (18k,15n) ja 19.4. (19kn+16k). Tuo 54 yksilön kerääntymä oli suurin ilmoitettu Pirkanmaalta. Isokoskelo ei pesi järvellä.

 

Syyskausi: Jokusia luppolintuja näkyi järvellä elokuussa. Syyskuussa mm. 3.9. (10 yks.) ja 20.9. (45 yks.). Eniten lokakuussa 18.10. (170 yks.) lähinnä vuolleväylässä kalastelemassa. Tuo lukema Ahtialanjärven ennätys. Suurempia määriä nähdään vakituisemmin läheisellä Mäyhäjärvellä (ko. syksynä lokakuussa enim. 400 yks.). Todelliset jättiparvet kerääntyvät tietyille selkävesille, kuten Lempäälän lähistöllä Toutosen-Säijänselälle (enim. noin 3000 yks. 7.11.2008).

 

 

SILKKIUIKKU Podiceps cristatus

 

Kevät-pesimäkausi: Myös silkkiuikku talvehti onnistuneesti Ahtialanvuolteessa. Kevään ensimmäiset muuttajat tulivat 8.4. (2 jp). Tämän jälkeen määrät lisääntyivät seuraavasti: 15.4. (9 yks.), 17.4. (25 yks.), 21.4. (45 yks.), 23.4. (52 yks.), 24.4. (54 yks.) ja 25.4. (76 yks.). Kyseessä pääosin Ahtialanjärven omaa pesimäkantaa.

 

Pirkanmaan silkkiuikku- ja nokikanakanta keskittyy todella vahvasti ravinteikkaan Pyhäjärven-Vanajaveden reittivesistön varteen, kun taas itäosissa maakuntaa silkkiuikku on paljolti väistynyt karummassa ympäristössä härkälinnun tieltä. Ko. vuonna laskettiin yhtenä päivänä (24.4.) koko tämän reittivesistön sulissa oleskelleet silkkiuikut ja siinä samassa kuikat ja kaakkurit sekä jo aiemmin (13.4.) nokikanat (Mäkelä & Itkonen). Tuloksena oli yhteensä 1490 silkkiuikkua, jossa on siis kyse käytännössä puhtaasti tämän reittivesistöalueen pesimäkannasta. Laskenta tehtiin juuri ennen kuin vesistöt aukesivat kokonaan ja linnut pääsivät levittäytymään pesimäpaikoilleen.

 

Määrästä voisi päätellä, että tällä alueella pesisi yhteensä mahdollisesti jopa lähemmäksi 750 paria silkkiuikkuja. Lukuja voidaan sitten verrata todellisuuteen, kunhan kaikilta selkävesialueilta on myös tarkat pesimäaikaiset laskentatiedot olemassa.  

 

Ahtialanjärven pesivät parit laskettiin 11.5. Tuloksena oli 18 paria, jotka keskittyivät varsin tasaisesti pitkin järven suojaisimpia alueita, niin ranta-alueelle kuin ilmaversoiskasvillisuuden muodostamiin saarekkeisinkin (pesäpaikat merkitty karttaan). Pesivien parien määrä oli siten vähäisempi kuin parhaimmillaan järvellä (21 paria 2001), mutta kuitenkin suurempi kuin pienimmillään 2000-luvulla (13 paria 2000). 

 

Silkkiuikun ja myös nokikanan kohdalla vaihtelut eri vuosina voivat olla suuriakin, sillä lajit vaihtavat olosuhteista johtuen pesäpaikkaa ja jopa järveä aina välillä. Kyse ei siis ole välttämättä lainkaan kokonaiskannan taantumasta, kuten voisi luulla. Esimerkiksi Pyhäjärvellä jopa kokonaiset silkkiuikkuyhdyskunnat saattavat pesiä eri vuosina eri paikoissa. Tähän vaikuttaa etenkin se tekijä, onko talven jäljiltä jäänyt kasvistoa riittävästi kelluviksi pesäpohjiksi. Vaihtelu on vähäisempää pienjärvillä, jossa parit pesivät lähinnä yksittäispareina.

 

Ahtialanjärven poikuelaskenta tehtiin 28.6. Laskenta paljasti, että silkkiuikku oli onnistunut pesinnöissään varsin hyvin muihin vesilintulajeihin verrattuna. Yhteensä todettiin 14 onnistunutta pesintää (2ad,2pm+2ad,2pm+2ad,1pm+2ad,2pm+ 2ad,2pm+2ad,1pm+2ad,2pm+2ad,3pm,2ad,1pm,2ad,1pm,2ad,1pm+2ad,2pm+2ad,1pm,2ad,2pm), joissa oli siis kaikkiaan 23 poikasta. Emot mukaan lukien lintuja oli yhteensä 57 yksilöä.

 

Poikueissa ei tässä vaiheessa ollut kuin enää yhdessä kolme poikasta, joten verotusta on matkan varrella ollut (silkkiuikulla yleensä 3-5 munaa). Tämä on kuitenkin tyypillistä silkkiuikkujen kohdalla, eikä vähänkään varttuneimmissa poikueissa juuri koskaan ole havaintojemme valossa kolmea poikasta enempää.

 

Pesinnöissään kokonaan epäonnistuneita pareja havaittiin lisäksi kolme, joten tämänkin laskennan mukaan kanta oli tällä kertaa vain 17 paria, eli vain yhden parin vähemmän kuin pesälaskennassa. Lisäksi vielä syyskuussa havaittiin myöhäinen pesintä, kun kuun puolivälissä useampana päivänä oli emon selässä tai kyljessä pieni untuvikko. Näin myöhäiset pesinnät eivät kuitenkaan ole aivan poikkeuksellisia silkkiuikulla.  

 

Syyskausi: Silkkiuikut pysyvät pesimäalueillaan yleensä varsin myöhään, eikä mitään erillisiä muuttokerääntymiä siten synny lukuunottamatta laajoja selkävesiä (esim. Pyhäjärven alue), missä pesivä kanta on siis suurimmillaan. Pikku hiljaa määrät vähenevät ja ehkä osa siirtyy pienjärviltäkin heti mahdollisuuksien mukaan suuremmille selkävesille ennen poistumistaan kokonaan. Ahtialanjärvellä ei syyskaudella seurattu lintujen poistumista mitenkään erityisesti, mutta vielä 2.10 järvellä oli 20 yksilöä. Viimeiset silkkiuikut viivyttelivät marraskuun alkuun.

 

 

SÄÄKSI

 

Kevät-pesimäkausi: Ei pesi järvellä, mutta muutamat lähialueilla pesivät parit (3-4) käyvät päivittäin ravinnonhaussa. Erityisesti sääksiä houkuttelee Lokkisaaren ranta-antimet toukokuun lopulla, jolloin lahnat kutevat. Hyvää kalastusaluetta on myös itäpuolen ranta-alueet.

 

Kevään ensimmäinen, järvellä saalisteleva lintu näyttäytyi ko. vuonna 7.-8.4. Kesäisin lintuja nähtiin enimmillään samanaikaisesti 3 yksilöä. Syyspuolella taasen eniten 13.8., jolloin Ahtialanjärvellä pyöri ja vinkui pitkin päivää useita lintuja, kuten Lokkisaaren yllä samanaikaisesti 6 yksilöä. Kyse tässä määrässä oli 1-2 poikueen linnuista emoineen.

 

Syyskausi: Syksyn viimeinen, järvellä saalistellut lintu näkyi 10.9.

Takaisin ylös



 



Kalasääski Ahtialanjärven yllä 15.8.2009 (Kuva: Kari Eischer)

 

 

RUSKOSUOHAUKKA

 

Kevät-pesimäkausi: Ainoa Ahtilan järvialueella vuosittain pesivä haukkalaji ilmaantui tänä keväänä 9.4. (koiras.). Pesivät parit olivat paikalla viimeistään 19.4. (2k,2n). Tuo määrä on on ollut melko vakio viime vuosina, mutta enimmillään järvellä on kerran ollut jopa neljä pesivää paria (1991). Nytkin järvellä kävi lisäksi yksi ylimääräinen koiras, joka soidinteli Myllyojan suiston edustalla niinkin myöhään kuin 27.6. Tämän lisäksi nähtiin samanaikaisesti myös pesivien parien koiraat.

 

Molemmat parit pesivät järven itäreunan vesiruovikoissa, jotka nimenomaan ovat kaulushaikaran tavoin ruskiksillekin turvallisin pesimäpaikka ja joissa pesät ovat yleensäkin olleet. Toinen pesä oli Myllyojan suiston edustalla ja toinen lintutornin edustalla. Ensimmäiset havainnot pesänrakentelusta tehtiin 28.4. Pesissä oli 3 (Myllyojan suisto) +2 poikasta (lintutornin ed. S-puolinen vesiruovikko). Nämä rengastettiin / K.Ruuskanen.

 

Nähtävästi vain toinen pesinnöistä lopulta onnistui. Tämä perustui havaintoihin lentonuorukaisista, kuten 2.8. vähintään kolme lennossa Myllyojan suiston alueella. Missään vaiheessa myöhempäänkään ei nähty kerralla enempää kuin kolmea nuorta.

 

Ko. vuonna ruskosuohaukat kävivät selvästikin aiempaa harvemmin ravinnonhaussa esimerkiksi Lokkisaaressa. Tämän arvelemme perustuvan siihen, että ruskosuotkin saivat tällaisena huippuvuotena jyrsijäravintoa yllin kyllin. Jyrsijöiden saalistelu oli runsasta varsinkin Myllyojan suiston alueella. 

 

Normaalisti ruskosuohaukka verottaa runsaasti myös järven lokki- ja vesilinnustoa. Lokkisaaressa käynnit ovat silti harvenneet muutenkin. Tämä taas perustunee osin siihenkin, että nykyisellään linnut saavat siellä siipeensä aika kovasti hurjalta lokki- ja tiira-armeijalta.

 

Pitää muistaa, että Lempäälän Ahtialanjärven kokoiselle alueelle on hyvin äkkiä kestämätöntä muulle pesimälajistolle, jos siellä pesisi useampia pareja ruskosuohaukkoja.

 

Syyskausi: Myöhäisimmät linnut viipyivät järvellä 26.9. (ad n) ja 30.9. (1kv) asti. Näissä oli kyse järven omasta pesimäkannasta.

 

 



 Ruskosuohaukan lentopoikanen Ahtialanjärvellä 16.8.2009 (Kuva: Kari Eischer)

 

 

VARPUSHAUKKA

 

Kevät-syyskausi: Aina silloin tällöin havaintoja järven rantamilla saalistavista linnuista. Pesii lähialueen metsissä.

 

Erityisessä suosiossa nykyisellään Lokkisaaren syksyinen muuttolajisto, joita varpushaukat pyrkivät verottamaan melkein päivittäin. Ko. syksynäkin havaintoja, kun varpushaukat nappasivat aivan silmien edessä ainakin liroja, taivaanvuohen ja kuovisirrin.

 

 

KANAHAUKKA

 

Kevät-syyskausi: Samat sanat kuin varpushaukasta, ei kuitenkaan niin yleinen vierailija juuri Lokkisaaressa. Ko. syksynä järven linnustoa ylipäätään pelotteli vakituisemmin ainakin pari eri kanahaukkaa.

 

 

NUOLIHAUKKA

 

Kevät-pesimäkausi: Sääksen ohella yleensä vakituisin saalistelija järvellä keväästä syksyyn, mutta ko. vuonna tehtiin todella niukasti havaintoja. Pesi ilmeisesti vuonna 2008 Lastusten kartanon lähistöllä (K. Ruuskanen suul.), mutta kyse poikkeustapauksesta. Lähialueilla nuolihaukka on vakituisemmin pesinyt Mäyhäjärven rannoilla.

 

Syyskausi: Todellakin vain pari havaintoa syksylläkin, vaikka laji on aiemmin kuulunut etenkin elokuussa järven vakio pelottelijoihin. Näyttäytyi säännöllisemmin Sarvikkaalla, mutta ei sielläkään kerralla yhtä yksilöä enempää.

 

 

AMPUHAUKKA

 

Syyskausi: Myös ampuhaukka poikkeaa muuttomatkallaan nykyään joka syksy. Ko. vuonna saaren otti apajapaikakseen 1kv ampuhaukka, joka 1.-5.9. kävi herkuttelemassa päivittäin ja useasti. Henkeä salpaava oli näytös kun lintu kerran nappasi liron isommankin katselijajoukon edessä.

 

Lokkisaaresta on tullut hoito- ja kunnostustoimien seurauksena syksyllä erittäin monipuolinen kohde petolinnustollekin, sillä saalistettavaa todella riittää niin kahlaajissa, lokkilinnuissa, varpuslinnuissa, kuin myyrissäkin.

 

 

TUULIHAUKKA

 

Kevät-pesimäkausi: Pesii lähipeltojen tuntumassa vuosittain, nyt Laikan kartanon liepeillä noin, 200 metriä Ahtialan rannasta (K. Ruuskanen suul.). Poikue (ilm. 5 yks.) kiikitteli mm. järven S-puolen harjulla. Touko-kesäkuussa havaintoja lekuttelevista tuulihaukoista mm. Myllyojan suiston yllä.

 

Syyskausi: Lokkisaaressa on aivan oma jyrsijäpopulaationsa, joka tuntuu olevan vuosittain hyvissä voimissaan. Hoitotoimien lisäksi myös tästä syystä ja nimenomaan syksyisin, Lokkisaari on tuulihaukallekin suhteellisen vakituinen saalistuskohde, mutta ko. syksynä vain pari havaintoa saaren yllä lekuttelevista linnuista. Tämä selittynee sillä, että myyriä oli nyt kaikkialla niin runsaasti.

 

 

MUUTTOHAUKKA

 

Kevät-syyskausi: Niin se näyttää myös muuttohaukasta tulleen lajin runsastumisen myötä muuttomatkoillaan liki jokavuotinen pelote Ahtialanjärven linnustolle. Nyt pelkästään Lokkisaaren kunnostusvuosina vuodesta 2003 laji on kuudesti (1 kevät- ja 5 syyshav.) temppuillut järvellä.

 

Ko vuonna kerran, 17.8., jolloin ad esitti jälleen Lokkisaaren lintujen kustannuksella tyylikkään saalistusnäytöksen. Kolmannella syöksyllä koppasi lopulta kalatiiranuorukaisen, jota sitten lähti syöpöttelemään järven N-puolelle. Tapahtumaa saimme seurata aivan aitiopaikalta niin että ”hiukset meinasivat päästä lentää syöksysuihkinnan seurauksena”.

 

 

LUHTAKANA Rallus aquaticus

 

Kevät-pesimäkausi: Atrappikartoituksesa löytyi 1.5. yksi reviiriä puolustava koiras järven SE-kulmauksen ruovikosta. Ei havaittu kuitenkaan myöhempään, joten oletettavasti lintu poistui järveltä. Myös muut järven ruovikot kuulosteltiin ja atrapoitiin, mutta ei muita havaintoja.

 

Aikaisemmiltakin vuosilta Ahtilanjärveltä on nelisen havaintoa soidintavista luhtakanoista. Vanhastaan nämä havainnot ovat tulleet yleensä Lokkisaaresta, jossa kunnostusvuosinakin se on tavattu kerran (18.–20.7.2007 / ä). 

 

Huomioitavaa on, että havainnot ovat useimmiten koskeneet myöhäisiä, kesäkuun jälkipuoliskolla -heinäkuussa reviiriään kuuluttavia parittomia koiraita, vaikka laji tulee vakituisilla pesimäpaikoilla aikaisin, nykyisin jo huhtikuun alusta alkaen. Tähän eroavaisuuteen saattaa olla yksi syynsä vesien säännöstelyllä, sillä yleensäkin ko. reittivesistöillä havainnot luhtakanasta ovat samanlaisia ja enempi satunnaisia. Lienee selvää, että luhtakana pelästyy herkästi kun vedenpinta nousee jatkuvasti aina kesäkuun toiselle viikolle asti ja näin lajille soveltuvan pesimäbiotoopin heikentyessä, se poistuu paikalta. Turvallisempi pesintävaihe voisi alkaa vasta tämän jälkeen, johon siis mahdollisesti viittaavat myös myöhäiset soidinhavainnot.

 

Mutta luhtakana on etupäässä suhteellisen pienien, umpinaisten, ruovikkoisten ja osmankäämikköisten lampien asukki sekä myös vähän isompien järvien laji, joissa ruovikkopinta-alaa on tasaisemmin verkostona. Vuonna 2009 kartoitimme lajia kauttaaltaan ja perusteellisesti atrappia käyttäen. Kartoitus paljasti, että luhtakanalla on maakunnassa nykyään yllättävänkin vankka sija muutamalla järvellä, etenkin Urjalassa (Kokonjärvi ja Kortejärvi).

 

Viitaten säännöstelykysymykseen, hieman yllättävämpää sitten oli, että myös Vanajanveden reittivesistöalueella Valkeakosken Saarioisjärvellä ja Toijalan Terisjärvellä havaitsimme useamman reviirin (myös pariutuneen parin) huhtikuun lopun-toukokuun alun kartoituksissa. Näillä molemmilla järvillä on laajat ruovikkoalueet, joka selittää luonnollisesti paljon. Suuri kysymys sitten on, miten pitkään linnut paikalla viihtyvät ja miten pesinnät kenties onnistuvat. Emme ole tätä asiaa selvitelleet, mutta se pitäisi ehdottomasti tehdä.

 

Syyskausi. Selviä syyshavaintoja ei järveltä ole.

 

 

LUHTAHUITTI Porzana porzana

 

Kevät-syyskausi: Lokkisaaressa piilotteli ainakin 23.8.–1.9. yksi lintu, joka useimmiten paljasti itsensä lyhyesti saaren eteläreunan sorsimovyössä. Tätä aikaisemmin ei mitään merkkejä - myöskään soidintavasta linnusta - joten kyse lienee ollut pesimättömästä linnusta.

 

Hoito- ja kunnostusvuosina luhtahuitti on vuodesta 2005 tavattu melkein joka vuosi Lokkisaaressa, mutta kesällä 2007 se myös varmuudella pesi saaressa. Havaintoja pesinnästä tehtiin aikavälillä 4.-27.7. ja pesäkin sitten löydettiin, joka oli kautta aikainkin vasta kolmas lajin pesälöytö Pirkanmaalta. Pesä sijaitsi silloin saaren itäluhdalla pääsääntöisesti kelluvalla hetteiköllä. Valitettavasti pesintä tuhoutui varisten(kin) löytäessä sen.

 

Edellisinä vuosikymmeninä luhtahuitti on Ahtialanjärvellä tavattu soidintavana luhtakanan tavoin pää-asiassa myöhäisvaiheessa, kuten poikkeuksellisesti peräti 4 koirasta 26.6.1980. Aiemmat soidinhavainnot vuosilta 1968-2001 ovat paria lukuun ottamatta Lokkisaaresta.  

 

Luhtahuitti on taantunut havaittavasti 1980-luvun tilanteesta näihin päiviin, kun taas luhtakanalla on ollut täysin päinvastainen suuntaus 1980-90-lukujen taitteesta alkaen. Luhtakanan runsastuminen selittyy pääosin talvien leudontumisilla ja keväitten aikaistumisella sekä myös ruovikoitten laajentumisella, mutta luhtahuitin taantuma on jossain määrin arvoitus. Näyttää ainakin siltä, että epäedulliset muutonaikaiset sääolot näyttäisivät heikentäneen lajin esiintymistä Pirkanmaalla ja Suomessa ylipäätäänkin.

 

Myös luhtahuittiin sopii samat sanat kuin luhtakanaan pohdittaessa kysymyksiä säännöstelyn vaikutuksista lajin esiintymiseen ko. alueella. Tästä huolimatta luhtahuitin vakituisimpia esiintymisalueita maakunnassa on ollut läheinen Sarvikkaan alue, jossa on parhaimmillaan soidintanut 5 koirasta. Myös viime vuosina laji on melkein vuosittain tavattu siellä, esimerkiksi vuonna 2006 (3 koirasta 2.5.).  

 

Luhtahuitti viihtyy erilaisessa, keskimäärin matalakasvustoisemmassa biotoopissa kuin luhtakana; laajalti umpeenkasvaneissa järvikuvioissa, sara- ja kortteikkoluhdilla. Onkin ilmeistä, että lajin perinteet maassamme taantuvat myös sen seurauksena, että rantaluhdat ovat pikku hiljaa vähän kaikkialla umpeutumassa ja pusikoitumassa.

 

 



Luhtahuitti 28.8.2009 (Kuva: Kari Eischer)

 

 

NOKIKANA Fulica atra

 

Kevät-pesimäkausi: Muuton alku Ahtialanjärvellä 3.4. (1 yks.) ja 6.4. (22 yks.). Tästä määrät lisääntyivät seuraavasti: 7.4. (27 yks.), 8.4. (44 yks.), 11.4. (79 yks.), 13.4. (90 yks.), 19.4. (97 yks.), 21.4. (106 yks.). Kuten esimerkiksi silkkiuikun kohdalla, kyse näissä huhtikuun lukemissa on paljolti järven omasta pesimäkannasta, josta osa toki vielä siirtyy jonnekin lähiympäristöön. Jo heti 13.4. jälkeen linnut alkoivat pikku hiljaa levittäytyä Ahtialanjärvellä pesimäpaikoille.

 

Nokikanan kokonaismäärästä Vanajaveden-Pyhäjärven reittivesistöalueelta saatiin siis näyttöä 13.4., jolloin kävimme läpi kaikki tämän alueen sulat Lempäälän Kirkkojärveltä Valkeakosken Konhoon saakka. Laskenta ei siis yhden päivän osalta vastannut täysin silkkiuikkulaskentaa. Lukemaksi saatiin yhteensä 1026 yksilöä. Lisäksi kun summataan muilta lähipäiviltä suurimmat lukemat myös Valkeakosken Iso-vuolteelta – Uittamolta, sekä Nokian - Tampereen Pyhäjärveltä (yht. 240 yks.), lukema kohoaa kaikkinensa noin 1270 yksilöön ja vastaa silloin täysin silkkiuikkulaskentaa.

 

Tästä päätellen ko. reittivesistöillä ja lähiympäristöjen pienjärvillä voisi pesiä yhteensä suoraan puolitettuna reilut 600 paria nokikanoja, kun muun Pirkanmaan kanta on yhteensäkin monin verroin pienempi. Lukema on suhteessa silkkiuikkuihinkin hurja, sillä nokikana on reviirilaji. Toisaalta nokikanalla on vahvat siteet pienjärviin, joissa taas silkkiuikkuja ei kaikissa pesi laisinkaan. Tarkan varmuuden pesimäkantaan tuo kuitenkin vain perusteelliset reviirilaskennat.

 

Ahtialanjärven pesivät parit laskettiin samana päivänä kuin silkkiuikutkin, eli 11.5. Yhteensä pesiviä pareja paljastui 20. Vertailuksi vuonna 2001 määrä oli 17 paria, joten aika lailla samaa tasoa aina silkkiuikunkin kanssa. Näistä Lokkisaaren sisäosissa pesi neljä paria ja saaren kyljessä lisäksi pari paria lisää. Muutoin pesivät parit jakaantuivat silkkiuikkujen tavoin suhteellisen tasaisesti pitkin järveä ranta-alueelle ja saarekkeisiin.

 

Poikuelaskenta veneellä tehtiin sekin samana päivänä kuin silkkiuikkulaskennat, mutta nokikanapoikueiden löytäminen on huomattavasti silkkiuikkuja hankalampaa, sillä ne piiloutuvat kasvillisuuden suojiin nopeasti. Nokikanojen osalta paras tapa poikuelaskentaan olisikin vain kyttäillä rantaviivoja aikansa ja useampana päivänä. Tästä syystä laskenta selvästikin epäonnistui, eikä tuloksena ollut kuin kolme poikuetta (2ad,väh. 3pm+2ad,5 isohkoa pm+2ad,väh. 4 pientä pm).

 

Tämä ei vastannut varmastikaan todellisuutta, mutta loppujen lopuksi oli pitkälle suuntaa antava. Joka tapauksessa täysin selvää oli, että Lokkisaaren sisäosien parit epäonnistuivat erilaisten häiriöiden seurauksena kaikki, kun varikset tyhjensivät pesät munista, ja vain saaren SW-kulmassa täysin naurulokkien suojaamana pesinyt pari sai poikasia.

 

Havaintoja pesintöjen epäonnistumisista täydensi heinäkuun lopun merkinnät, kun esimerkiksi 26.7. nokikanat kerääntyivät yöpymään Lokkisaaren itäpuolen kylkeen. Tuolloin lintuja oli kaiken kaikkiaan 140 yksilöä, joista kuitenkin vain kymmenen oli nuoria lintuja! Sitä, mistä kaikkialta lähialueilta vanhoja lintuja kerääntyi järvelle lisää heinäkuuksi, voi lähinnä vain arvailla, mutta pesinnän epäonnistumisesta laajemminkin on ollut kyse.

 

Syyskausi: Pesintöjen jälkeen nokikanat siirtyilevät pääosin viimeistään elokuun jälkipuoliskolta lähtien muualle Ahtialanjärveltä. Vähenemisestä ei ole tarkempaa seurantatietoa. Läheinen Mäyhäjärvi on silloin taas tärkein kerääntymä- ja ravintopaikka lahialueilla pesiville linnuille. Ko. syksynä Mäyhäjärvellä oli vähintään sata lintua jo syyskuun alussa ja eniten 20.9. (200 yks.), joka edustaa nykyisin suurimpia syysmääriä järvellä ja Pirkanmaalla yleensäkin.

 

Viivytteleviä nokikanoja näkyi Ahtialanjärvellä: 20.10. (13 yks.) ja 1.11. (1 yks.).  

 

 

KURKI Grus grus

 

Kevät-pesimäkausi: Kurki tekee sekin tuloaan Ahtialanjärven pesimälinnustoon. Havaintoja tästä on ollut jo ainakin vuodesta 2006. Ko vuonna pariskunta oleili 20.4.–6.9. jälleen reviirillä Myllyojan suiston luhta-alueella, mutta pesinnän aloitusta ei edelleenkään todettu.

 

Läheisellä Sarvikkaalla kurki jo pesiikin. Nyt siellä oli varmuudella ensimmäisen kerran onnistunut pesintä (2ad,2poikasta).

 

Kurki on vähintään 1980-luvun alusta alkaen runsastunut huomattavasti ja on joutsenen tavoin löytänyt uusia pesimäpaikkoja myös aivan kulttuurin sydämestä, suojaisista vesijättömaista ja lampareista.

 

 

MERIHARAKKA Haematopus ostralegus

 

Kevätkausi: Tavataan Lokkisaaressa yleensä vuosittain jokusen kerran keväässä, nyt 26.4. (3 yks.), 28.4. (1 yks.) ja 29.4. 2 yks., läht. NE). Havainnoissa voi olla kyse lähialueille pesintää tapailevista linnuista.

 

Meriharakoita pesii Pirkanmaalla nykyisellään alun toistakymmentä paria ja laji on levittäytynyt viime vuosien aikana pesimään jo useamman kunnan alueelle. Pesintöjä on todettu tehdasalueiden täytemaa- ja kenttäalueilla, kaatopaikalla, aallonmurtajalla sekä luodoilla ja pelloilla. Lempäälää lähinnä meriharakka pesii säännöllisesti Valkeakoskella (3 paria) ja Tampereella (1-2 paria), joissa pesimisperinteet juontavat jo 1980-luvun alkupuolelle.

 

Syyskausi: Ei havaintoja, eikä havaittu vielä kertaakaan.

 

 

PIKKUTYLLI Charadrius dubius

 

Kevät-pesimäkausi: Havainnot Lokkisaaressa ovat käyneet yhä säännöllisemmiksi, liittyen lähinnä hyvinkin vakaviin pesintäyrityksiin. Ko. keväänä Ahtialanjärvellä ensimmäiset pikkutyllit olivat Myllyojan suiston lietteillä 16.4. (1 yks. ) ja 17.4. (2 yks.) ja aina 20.4. asti. Lokkisaaressa ensi kerran 3.5 ja 9.5. alkaen säännöllisesti läpi kesän, enimmillään 3-4 yksilöä (11.5. alkaen).

 

Viime vuoden tavoin nytkin selviä merkkejä pesintäyrityksistä, kuten 11.5., jolloin 3-4 yksilöä soidinteli aktiivisesti ja yksi pari myös paritteli. Neljä yksilöä nähtiin varmuudella 24.5. Pesintää ei kuitenkaan varmistettu, kuten ei viime vuonnakaan (jolloin yritys pesiä vaikutti vielä todennäköisemmältä), mutta pesinnän aloitus saattoi olla mahdollista nytkin. Joka tapauksessa veden nousu tekee kuitenkin tavallaan pesinnän onnistumisen saaressa liki mahdottomaksi, mutta jatkossa pyrkimyksenä on myös parantaa pikkutyllin mahdollisuutta pesiä saaressa kehittämällä sitä eri tavoin.

 

Pikkutyllin pesimäkanta Pirkanmaalla on taantunut viime vuosikymmeninä rajusti, eikä lajia enää pesi monellakaan paikalla. Laji on mieltynyt pesimään ihmisen aikaansaamilla karuilla kenttä- ja teollisuusalueilla sekä kosteammilla soramontuilla, mutta näiden muututtua epäsuotuisiksi, vaihtoehtoisia paikkoja ei juurikaan enää tahdo löytyä. Esimerkiksi Tampereen Lielahden metsäteollisuuden jätealueella pesi aikoinaan jopa lähemmäksi kymmenkunta paria, useampia pareja myös mm. Nokian kaatopaikalla.

 

Luontaisesti pikkutylli on todennäköisimmin löytänyt pesimäpaikkoja lähinnä sellaisilta rantaniityiltä - ja kosteikoilta, joita tulvat ovat ”hoitaneet” karumpina ja lietteisimpinä.

 

Syyskausi: Myös syyskauden havainnoilla on lähinnä yhteyttä lähialueilla pesiviin lintuihin, joita Lempäälässä ei kuitenkaan ole kuin yksi pari Marjamäessä. Selvältä vaikuttaa, että tämä parin linnut käyvät saaressa säännöllisestikin ja ”ohjaavat” lopulta sinne myös lentokykyiset poikasensa. Enemmän lintuja alkoi näkyä saaressa heinäkuussa (muuttoonkin liittyen?), kuten 15.7. (6 ad). Ensimmäiset nuoret (2ad, 3juv) näyttäytyivät 20.7. ja ne siis tulivat paikalle muualta. Syyskauden suurimmaksi määräksi jäi tuo kuusi yksilöä (myös 25.7., 3ad,3 juv). Nuoria nähtiin enimmillään 4 yksilöä (27.7.). 

 

Heinäkuun lopulta läpi elokuun Lokkisaaressa oleskeli säännöllisesti 1-2 nuorta yksilöä (kerran elokuussa 3 yksilöä) ja viimeinen nuorukainen viivytteli 3.9. asti.

 

 



Pikkutylli 23.8.2009 (Kuva: Kari Eischer)

 

 

TYLLI C. hiaticula

 

Kevätkausi: Kevätesiintymä vaatimaton, kuten oli sääolosuhteiden seurauksena erityisesti toukokuun jälkipuoliskolla kahlaajalajistolla muutoinkin. Lokkisaaressa tyllejä tavattiin ajalla 9.5.–9.6. yhteensä vähintään 15 yksilöä seuraavasti: 9.-15.5. (väh. 1 yks.), 16.5. (3 yks.), 18.5. (4 yks.), 20.5. (6 yks.), 21.5. (7 yks.), 24.5. (1 yks.), 25.5. (2 yks.), 26.–28.5. (1 yks.), 4.-5.6. (5 yks.) ja 9.6. (2 yks.). Muualla Pirkanmaalla tylli havaittiin vain 5 kertaa (9 yks.).

 

Mitä tulee erityisesti Lokkissaressa lepäilevien kahlaajamäärien kasvuun, kunnostus- ja hoitotoimissa saavutettiin erityisen merkittävä läpimurto vuonna 2007, jos vaikka tämänkin jälkeen aluetta on koko ajan muutettu paremmaksi kahlaajalajistolle. Siten tässä katsauksessa vertailua suoritetaan vain vuosiin 2007–2008 (vrt. varsinkin muut kahlaajalajit). Tyllejä näinä vuosina tavattiin keväällä (min.yht.määrä / suurin kertalukema) 2007 (26 yks. / 9 yks. - 15.5.) ja 2008 (35 yks. / 22 yks. - 17.5.).

 

Syyskausi: Aikavälillä 13.7.–21.10. Lokkisaaressa havaittiin yhteensä vähintään 102 yksilöä. Vertailuksi (min.yht.määrä / suur. lukema) 2007 (116 yks. / 44 yks. - 27.8.) ja 2008 (154 yks. / 51yks. - 21.8.). Muualla Pirkanmaalla havaittin syksyn aikana yhteensä noin 200 yksilöä, mitä voidaan olosuhteet huomioiden pitää kohtuullisena. Näistä enimmillään Vesilahden Kirkkolahden ”pohjanpullistumalietteillä” 20 yks.

 

Esiintymä oli todella tasapaksua ilman että päämuutonaikaiset elo-syyskuun kelit olisivat suosineet missään vaiheessa isompien joukkojen pysähtymistä. Muuton alku ja heinäkuun esiintymä oli vielä suhteellisen normaalia. Seuraavassa havaintosarja Lokkisaaren muuton kulusta: 13.7. (1ad), 27.7. (1ad,1 1kv), 28.-29.7. (6ad), 30.7. (8ad), 31.7. (2 yks.), 1.8. (6 yks.), 2.-11.8.. (1-2 yks.), 12.–14.8. (3-4 yks.), 15.8. (6 yks.), 16.8. (10 yks.), 17.8. (11 yks.), 18.8. (7 yks.), 19.–21.8. (4-5 yks.,mm. 3 1kv), 23.8. (21 yks.), 24.8. (2 yks.), 26.–28.8. (3-4 yks.), 29.8. (7 yks.), 31.8. (12 yks.), 1.-2.9. (13 yks.), 3.-4.9. (8 yks.), 5.-8.9. (2-3 yks.), 10.9. (1 yks.), 12.9. (10 yks.), 13.–17.9. (3 yks.), 18.–19.9. (4-5 yks.), 20.–21.9. (8 yks.), 22.–27.9. (4-6 yks.), 28.–29.8. (7-8 yks.), 30.9. (4 yks.), 1.10. (9 yks.), 2.10. (3 yks.), 3.-4.10. (7 yks.), 5.10. (12 yks.), 6.-8.10. (5 yks) ja viimeinen 14.–21.10. (1 yks.).

 

Muutto jatkui keskimääräistä pitempään. Lokakuussa useamman (esim. 12 yks.) yksilön kerääntymät ovat suhteellisen harvinaisia. Viimeinen viivyttelijä oli kautta aikain Pirkanmaan 2. myöhäisin (myöh. 25.10.1981).

 

 



Tylli 20.9.2009 (Kuva: Kari Eisher) 

 

 

MUSTAJALKATYLLI C. alexandrinus

 

Kevätkausi: Ehkäpä jopa vuoden yllättävin harvinaisuus Lokkisaaresta: 11.5. laskeutui klo 11:30 naaras liroparven mukana muutolta ja viihtyi paikalla puolisentoista tuntia jatkaen sitten muuttoaan NW. Lintu videoitiin. 

 

Kysymyksessä oli ainoa havainto Suomesta vuodelta 2009 ja samalla vasta toinen havainto Pirkanmaalta kautta aikain; ensimmäinen 18.5.1970 Tampereen Lielahden tehdaslietteillä (myös naaras), jossa oli kyse 14. havainnosta Suomesta.

 

Samalla mustajalkatylli oli vuodesta 2004 alkaen jo 35 lokkisaaressa paikallisena tavattu kahlaajalaji. Mikäli vuoden 2004 isovesipääsky jätetään laskuista pois, niin kaikki muut 34 lajia on tavattu Lokkisaaressa pelkästään kahden viime vuoden aikana! Tämä on huikeaa siitäkin näkökulmasta, että 1960-luvun lopulta ja jossakin määrin aina 2000-luvun puolelle vetovoimaisena pysyneenä ja seuratulla legendaarisella kahlaajapaikalla Tampereen Lielahdessa havaittiin tuo 35 lajia 35 vuoden aikajaksolla.

 

Mustajalkatylli pesii alavien rantojen hiekkasärkillä ja matalilla lieterannoilla. Euroopan kanta keskittyy etelä- ja kaakkoisosiin, mutta sitä esiintyy myös Luoteis-Euroopassa, missä kanta on kuitenkin ollut voimakkaasti taantumassa. Suomessa laji on tavattu kaikkinensa nyt 76 kertaa, yleensä länsirannikolla.

 

 

TUNDRAKURMITSA Pluvialis squatarola

 

Kevätkausi: Nyt ei Lokkisaaresta havaintoja. Muualla Pirkanmaalla laji havaittiin kerran muuttavana (1 yks.). Lajin näkeminen keväisin sisämaassa on etenkin isosirrin tavoin varsin harvinaista herkkua, koska suurten joukkioiden muutto tapahtuu yleensä parin päivän sisällä Suomenlahtea myötäillen itäkoilliseen ja korkeapainesäässä. Näissä olosuhteissa linnut sitten sisämaan ylle tullessaan nousevat korkeuksiin ja vain poikkeukselliset sääolosuhteet (matalapaineet) saattavat sotkea lintuja harhautumaan ja myös tekemään hätälaskuja potentiaalisille paikoille. 

 

Tässä mielessä todettiin keväällä 2007 sisämaan oloissa hyvinkin harvinainen tapahtuma, kun Lokkisaareen laskeutui matalapainekelissä peräti noin 100 yksilön parvi paikalliseksi. Pieni osa linnuista viihtyi paikalla muutamia päiviä. 

 

Syyskausi: Eipä paikallisilla tundrakurmitsoilla (varsinkaan isosirreillä) mässäillä kauheasti syksylläkään, mutta yleisesti ottaen näiden lajien näkemiselle on syksyllä sisämaassakin aivan toisenlaiset mahdollisuudet kuin keväällä. Etenkin muuttolennossa nähtyjen parvien osalta, koska kahlaajalajien muutot jakaantuvat yleensä selvästi pitemmälle ajanjaksolle kuin keväällä ja sääolosuhteetkin (vastatuuli ja sateet) ovat useimmiten ainakin jossain vaiheessa otolliset parvien pudottautumiselle alemmaksi ja nähtäville.

 

Mikäli lintuja paikallisena nähdään, syksyllä kyseessä on kuitenkin yleensä yksittäisistä linnuista tai vain muutaman yksilön parvista. Suuret parvet saattavat kevään tavoin pysähtyä vain äärimmäisissä olosuhteissa hätäisesti lähinnä joillekin selkävesien kareille, joita reittejä linnut pääsääntöisesti seuraavat. Lokkisaaressa tavataan joka syksy nähdä muutaman kerran joku, yleensä nuori lintu paikallisena.

 

Syksyllä 2009 havainnot tundrakurmitsoista jäivät Pirkanmaalla Näsijärven säännöllisestä muuttohavainnoinnista huolimatta varsin vähiin. Lokkisaaressa laji havaittiin paikallisena kaksi kertaa: 20.9. (1 yks.) ja 16.8. (5ad). Jälkimmäisessä havainnossa oli kyse saaren ”paikalliskerääntymäennätyksestä”.

 

 



Tundrakurmitsa 16.8.2009 (Kuva: Kari Eischer)

 

 

KAPUSTARINTA P. apricaria

 

Kevätkausi: Ei havaintoja, kuten ei vielä kertaakaan keväällä. Vähänkään suurempina joukkioina kapustarinta lepäilee keväisin liki täysin tietyillä laajemmilla peltoaukeilla.

 

Syyskausi: Myös syksyllä tilanne on samantyyppinen, mutta pitkän muuttovaiheen takia kerääntymämäärät jäävät joka tapauksessa huomattavasti kevätparvia pienemmiksi. Nykyisellään lajia kuitenkin tavataan Lokkisaaressakin joka syksy, ainakin yksittäisiä lintuja silloin tällöin, mutta määrät ovat kokonaisuudessaan pieniä. Vuonna 2009 tavattiin aiempia syksyjä enemmän (yht. 19 yks.): 21.7. (1 ad), 22.7. (1 1kv), 13.8. (1 ad), 18.9. (2 yks.), 26.9. (10 yks.), 3.10. (2 yks.) ja 28.–29.10. (1 1kv).

 

Havainto 10 yksilön parvesta on toistaiseksi suurin Lokkisaaresta ja tuo viimeinen havainto kautta aikain Pirkanmaan 4. myöhäisin.

 

 

TÖYHTÖHYYPPÄ Vanellus vanellus

 

Kevätkausi: Kevään kahlaajakausi polkaistiin käyntiin 3.4., jolloin Lokkisaaressa 6 yksilöä. Tämän jälkeen paikallisena oli nykyoloissa enimmillään ”tavanomaista” pienempiä määriä: 8.4. (68 yks.), 11.4. (90 yks.) ja 14.4. (128 yks. jäällä). Vuonna 2008 Lokkisaaressa oli parhaimmillaan 220 yks. paikallisena (17.4.). Vieläkin suurempia määriä on Ahtialanjärvellä nähty kerralla paikallisena 4.4.1990 (400 yks.), jolloin linnut lepäilivät järven jäällä.

 

Töyhtöhyyppä on sekin keväisin lähinnä peltolintu, mutta toisinaan huonon sään yllättäessä kesken parhaimman muuton saattaa lintuja avoimessa ympäristössä parveutua myös jäälle suuriksi, tiiviiksi ryhmiksi, kuten em. esimerkit osoittavat. Mutta hoitotoimien seurauksena Lokkisaari on myös keväisin nykyisin hyvä kerääntymis- ja ruokailupaikka heti, kun lumet ja pahimmat jäät saaresta sulavat ja lietteiköt paljastuvat.

 

Kesäkausi: Nykyään myös säännöllinen pesintää yrittävä laji Ahtialanjärvellä, niin Lokkisaaressa kuin todennäköisesti ainakin vuonna 2009 myös Myllyojan suiston alueella. Ensi kerran töyhtöhyyppä osoitti Lokkisaaressa havaittavaa mielenkiintoa pesimiseen vuonna 2004. 

 

Vuonna 2009 huhtikuun lopulta alkaen ainakin 16.5. asti piti Lokkisaaressa reviiriä 2-3 paria. Nämä soidintelivat aktiivisesti, parittelivat ja koettelivat pesäpaikkoja, mutta munapesiä ei todettu, tosin ei varsinaisesti etsittykään. Ilmiö (max 3 paria) oli näin selvänä sama kuin edellisvuonna. Tämänkin jälkeen toukokuussa saaressa nähtiin säännöllisesti 2-3 yksilöä, mutta poikueista tai varoittelevista linnuista ei tehty havaintoja nytkään.

 

Myllyojan suistossa havaittiin myös pari kertaa yksi soidintava pari, mm. edellissyksyn niitoksiemme ympäristössä.   

 

Töyhtöhyypän pesintöjen onnistuminen Lokkisaaressa näyttää liki mahdottomalta, koska vedenpinnan nousu viimeistään tuhonnee pesät. Tästä huolimatta, että vedenpinta nousee enemmälti vasta toukokuun jälkipuoliskolla siinä määrin, että pesät ovat todella vaarassa. Mikäli pesinnät pääsevät alkamaan riittävän ajoissa, olisi töyhtöhyypällä kuitenkin periaatteessa mahdollista saada munat haudottua ja poikaset liikkeelle ennen rajuinta veden nousua, jolloin pesät viimeistään jäisivät joka tapauksessa veden alle. Mutta lisäksi töyhtöhyypän pesintöjen onnistumista verottaa erilaiset häiriötekijät, kuten ruskosuohaukan käynnit, jolloin rantamilla kyttäävät, kaikki pesät paikallistaneet röyhkeät varikset nappaavat munat pikku hiljaa (vrt. nokikana).

 

Sen sijaan Myllyojan suistossa tavattiin poikue ja lopulta poikueitakin, ensimmäisen kerran varoitteleva pari 22.6. Kesäkuun lopulla paikalla tavattiin lopulta myös kaksi muuta hätäilevää paria (enimmillään 25.6. neljä var.+ 1 poikanen ja 27.6. kuusi hätäilevää), joten oletettavasti läheisillä pelloilla pesineet parit kuljetuttivat poikasensa suistoalueelle, eikä todellisuudessa suistossa ehkä yritettykään pesiä.

 

Syyskausi: Heti miten heinäkuun aikana, kun saarta on niitetty avoimemmaksi ja lietteitä paljastuu enenevässä määrin vedenpinnan laskun myötä, töyhtöhyyppiä alkaa kerääntyä parviksi Lokkisaareen. Kyseessä on etupäässä lähiseudun peltolakeuksilla pesivistä linnuista, jotka ovat nyt säännöllisten hoito- ja kunnostustoiminen seurauksena omaksuneet Lokkisaaren loistavana lepäily-, ruokailu- ja mahdollisesti jopa turvallisena yöpymispaikkana.

 

Ko. vuonna ensimmäiset linnut kävivät katsastelemassa saaren yllä 12.7. (50 yks.), mutta varsinaisesti hyyppiä alkoi kerääntyä ja viihtyä saaressa päivittäin seuraavasti: 14.–17.7. (13-25 yks.), 18.–25.7. (35–40 yks.), 26.7. (56 yks.), josta eteenpäin saaressa oli vaihtelevia määriä säännöllisesti käytännössä aina 26.9. asti. Enimmillään hyyppiä oli 80 yksilöä (29.7. ja 3.8.), mutta määrät vaihtelivat lähinnä sen takia, että osa linnuista oli aina välillä esim. läheisen Laasonportin - Vaihmalan tai jopa Vesilahden pelloilla. Havaittavasti määrät vähenivät syyskuun alkupuolella, johon saakka oli yleensä enimmillään noin 50–65 yksilöä. Syyskuun suurimmat lukemat olivat kuun ensimmäisellä viikolla (max 40 yks.), sitten mm. 22.9. (23 yks.), 26.9. (16 yks.). Tämän jälkeen enää 6.10. (3 yks.).

 

Määrä jäi viimevuotisesta, jolloin Lokkisaareen kerääntyi 21.8. enimmillään jo todella mukavat 178 yksilöä. Tuona vuonna Lokkisaaren lukema oli selvästi suurin kerääntymä Pirkanmaalla ja nyt vain Sastamalan laajojen peltolakeuksien kantaan liittyen havaittiin enemmän 11.7. (160 yks.).

 

Havainnoista voi myös päätellä pesintöjen onnistumisia laajemmaltikin. Esimerkiksi vuonna 2007 Lokkisaaressa lepäili parhaimmillaan 1.8. vain 27 yksilöä, joten vaihteluja vuosien välillä voi eri syistä olla paljonkin. Myös peltojen niittoajankohdalla on merkitystä, sillä yksipuolisilla viljelyseuduilla töyhtöhyypille on harvassa avoimia ruokailupaikkoja, mikä saattaa nopeuttaa syysmuutolle lähtöä.

ISOSIRRI  Calidris canutus

 

Kevätkausi: Ei havaintoja, kuten ei muualtakaan Pirkanmaalta. Keväällä isosirri on toistaiseksi tavattu Lokkisaaressa ”jo” kahdesti (2 yks. 27.5.2005 ja 1 yks. 15.6.2008), kun lisäksi maakunnasta on vain yksi keväinen paikallishavainto (selkäveden luodolta) kautta aikain.

 

Syyskausi: Peräti kaksi havaintoa Lokkisaaresta: 17.7. (ad) ja 1.9. (1kv). Aikaisemmin laji on tavattu syykaudella paikallisena vain kerran, joten paikallishavainnot myös syksyllä ovat lajista aina olleet erittäin harvassa ja koskeneet liki järjestään yksittäisiä lintuja.

 

Muuttolennossa isosirrejä voikin sitten nähdä erityisesti heinä-elokuun taitteessa komeinakin parvina, mikäli sääolosuhteet sen mahdollistavat (vrt. tundrakurmitsateksti). Ko. vuonna tehtiin kuitenkin lisäksi vain 5 havaintoa yhtä monesta yksilöstä.

 

 

PULMUSSIRRI C. alba

 

Kevätkausi: Ei havaintoja. Sisämaahavainnoitsijan silmin laji on vielä isosirriäkin huomattavasti ”arvokkaampi”, ja se on kuovisirrin ohella erityisesti keväällä todellinen harvinaisuus. Laji on tavattu Pirkanmaan keväässä vain kolmasti kautta aikain (kaikki havainnot Näsijärven piiristä).

 

Syyskausi: Tavattiin nyt toistamiseen Lokkisaaressa: 26.7. ad laskeutui paikalliseksi suosirriparvessa. Jatkoi muuttoaan vielä samana iltana (ed. hav. 27.7.2007).

 

Lisäksi laji havaittiin Pirkanmaalla 24.7. Sastamalan Stormin kaivosalueen hiekka-altailla, sekä 1.8. Näsijärven Siilinkarilla (3 yks.), joka hyvällä ja paljon havainnoidulla muuttoreitillä on lajin varmin tapaamispaikka maakunnassa. Myös Stormin altailla pulmussirri on ollut aavistuksen säännöllisempi tuttavuus kuin Lokkisaaressa.

 

Erityisesti pulmussirri suosii lepäilijänä hyvin karuja matalikkoja, joissa ei juuri ole kasvillisuutta. Tämäkin selittää osaltaan em. paikkojen välillä olevia eroja vetomaisuudessa. Mutta laji on syksylläkin keskimäärin varsin harvinainen läpimuuttaja Pirkanmaalla ja harvoin lepäilee paikallisena pitempään, joka myös selittää havaintojen vähäisyyden.

 

 

KARIKUKKO Arenaria interpres

 

Kevät-syyskausi: Ei havaintoja.

 

Lokkisaaren nykyoloissa ehkäpä jopa hieman yllättävää, ettei karikukkoa nähty nyt laisinkaan. Laji on kuitenkin tavannut näyttäytyä melkein vuosittain ja havaintoja lähinnä yksittäisistä linnuista on sekä keväältä että syksyltä. Viime vuonna tehtiin kaksi syyshavaintoa.

 

Karikukko on sisämaassa ja Pirkanmaallakin aina harvinainen näky, mutta silti yleensä aina joku havainto tippuu jostakin. Lokkisaaren ohella varmin tapaamispaikka on Näsijärven Siilinkari kuten pulmussirrinkin kohdalla. Ko. vuonna laji havaittiin kahdesti (kerran keväällä ja syksyllä) juuri selkävesien luodoilla.

 

 

SUOSIRRI C. alba

 

Kevätkausi:  Todella vaatimaton kevätesiintyminen, koska sääolosuhteet eivät suosineet myöskään tämän lajin näkemistä. Havaintoja Lokkisaaresta vain 3 yksilöstä: 21.–23.5. (3 yks.) ja 24.–25.5. (1 yks.). Muualta Pirkanmaalta ei ainuttakaan havaintoa. Vuosina 2007–08 syksyn min.yht.määrä / suurin kertalukema on ollut 2008 (58 / 37 yks – 19.5.) ja 2007 (9 yks / 3 yks. - 14.–15.5.).

 

Syyskausi: Aikavälillä 5.7.–4.10. yhteensä vähintään 561 paikallista yksilöä, joka on uusi Lokkisaaren yhteismääräennätys (2008 yht. 428 yks. ja 2007 yht. 415 yks.). Tämä siitäkin huolimatta, etteivät sääolosuhteet olleet mitenkään erityisen suotuisat lintujen pysähtymisille myöskään heinäkuun jälkipuoliskolla, mikä näkyy myös muuttolennossa nähtyjen lintujen suhteellisen vähissä määrissä kautta Suomen. Muualta Pirkanmaalta ilmoitettiin yhteensä enintään 720 yksilöä, joista valtaosa Näsijärven etelärannalla läpi syksyn harjoitetun muutonhavainnoinnin tuloksena.

 

Yhteismäärää laskettaessa on lisäyksiin huomioitu vain nousut, mikäli päivän aikana tapahtunutta vaihtuvuutta ei ole selvästi havaittu (huom. myös muut kahlaajalajit). Määrä siis vain minimi, sillä etenkin vähänkin parempina muuttopäivinä huomaamatonta vaihtuvuutta voi olla runsaastikin.

 

Muuton alku poikkeuksellisen myöhäinen, sillä yleensä ensimmäiset nähdään jo kesäkuun puolella. (Lokkisaaren varhaisin 19.6.2005). Vanhojen lintujen muutto etenikin sitten jo aika normaalin kaavan mukaan, josta kertoo seuraava havaintosarja: 5.7. (1 yks.), 8.7. (8 yks.), 10.–11.7. (2-3 yks.), 12.–14.7. (16 yks.), 15.7. (35 yks.), 17.7. (140 yks.), 18.7. (160 yks.), 19.7. (70 yks.), 20.7. (enim. 45 yks.), 21.7. (55 yks.), 22.7. (35 yks.), 23.7. (15 yks.), 24.7. (20 yks.), 25.7. (120 yks.), 26.7. (väh. 210 yks.), 27.7. (200 yks.), 28.7. (150 yks.), 29.7. (170 yks.), 30.7. (100 yks.), 31.7.–1.8. (60 yks.), 3.8. (47 yks., ensimmäinen nuori) ja 7.-9.8. (5-6 yks.).

 

Kerralla lasketut suurimmat kerääntymälukemat olivat nekin uusia, parhaimmillaan lähes 100 yksilöllä petraantuneita ennätyksiä (2008 enim. 120 yks. ja 2007 enim. 90 yks.). Heinäkuun jälkipuoliskolla - elokuun vaihteeseen kestävä vanhojen lintujen päämuutto oli jopa tyypillisen kaksihuippuinen. Kyseiset paikallislukemat olivat maanlaajuisestikin suurimpia, erityisesti, kun huomioidaan pinta-ala jolla linnut levähtävät.

 

Myöhemmin elokuussa määrät olivat parhaimmillaankin enää kymmeniä, mutta suosirrejä oli Lokkisaaressa päivittäin aina lokakuun alkupuolelle saakka. Tätä jaksoa kuvaa seuraava havaintosarja: 11.–12.8 (14 yks., muutama nuori), 13.8. (21 yks.), 14.–19.8. (8-13 yks.), 1.9. (7 yks.), 2.9. (4 yks.) , 4.-7.9. (1-2 yks.), 12.–18.9. (4-8 yks.), 19.–29.9. (11–17 yks.), 26.9. (30 yks.), 27.–29.9. (23–29 yks.), 1.10. (25 yks.), 2.-5.10. (5-7 yks.), 6.-7.10. (1 yks.), 7.10. (9 yks.) ja syksyn viimeiset 8.10. (2 yks.).

 

Erityisesti elo- lokakuun sääolosuhteet olivat jopa harvinaisen huonot kahlaajien näkemiselle Pirkanmaalla. Silti syyskuun jälkipuoliskon määrät olivat suurimpia Lokkisaaressa. Näissä havainnoissa kyse oli etupäässä nuorten lintujen päämuutosta. Muutto päättyi aikalailla normaaliin aikaan.

 

 



Suosirri 20.9.2009 (Kuva: Kari Eischer) 

 

 

KUOVISIRRI C. ferruginea

 

Kevätkausi: Ei havaintoja. Kuovisirri on keväällä tavattu Pirkanmaalla vain kaksi kertaa.

 

Syyskausi: Suosirrimuuton vanavedessä myös kauniin punertavilla vanhoilla kuovisirreillä oli hyvä esiintymä, joskin Lokkisaaren ennätys ei silti yllättäen rikkoutunut missään muodossa. Aikavälillä 11.7.–6.8. tavattiin yhteensä minimissään 45 yksilöä ja (laskentatapa sama kuin esim. suosirreillä) ja kerralla enimmillään 18 yksilöä, kun yhteismäärät (min.yht.määrä / suurin kertalukema) oli vuonna 2007 (65 yks. / 16 yks.) ja vuonna 2008 (46 yks. / 25 yks.).

 

Seuraavassa havaintosarja Lokkisaaren muuton kulusta: 11.7. (7 yks.), 12.7. (15 yks.), 13.7. (9 yks.), 14.7. (3 yks.), 15.7. (2 yks.), 17.–18.7. (6 yks.), 19.7. (4 yks.), 20.7. (9 yks. aamupäiv. ja iltapäiv. 18 yks.), 21.7. (11 yks.), 23.–24.7. (3 yks.), 25.7. (9 yks.), 26.7. (8 yks.), 27.7. (7 yks.), 28.7. (9 yks.), 29.7. (9 yks.), 30.7. (5 yks.), 31.7. (3 yks.), 1.8. (5 yks.), 2.8. (2 yks.), 3.8. (4 yks.) ja syksyn viimeinen jo 4.8. (1 yks.).

 

Määrät olivat ko. vuonnakin Pirkanmaan oloissa aivan omaa luokkaansa, joskin lajia sentään tavattiin paikallisena parilla muullakin potentiaalisella paikalla (Pirkanmaalta lisäksi yht. 17 yks.). Vastaavan suuria kerääntymiä kuin Lokkisaaressa ei Pirkanmaalla ole koskaan tavattu muualla kuin aikoinaan Tampereen Lielahdessa (jossa kerääntymäennätys huimat 70 yks.) ja kerran Sastamalan Stormin hiekka-altailla (20 yks.).

 

Nuorten lintujen muutto kautta koko Suomen oli liki olematonta, eikä Lokkisaaressa tavattu nyt ainuttakaan yksilöä, mikä oli täysin poikkeuksellista. Nuorten lintujen syyskerääntymäennätys Lokkisaaresta on 15 yks. (30.8.2007). Syy tällaisiin vaihteluihin saattaa ensikädessä olla pesintöjen epäonnistumisilla (jota näillä arktisilla lajeilla voi tapahtua yleisestikin), mutta lisäksi myös muutonaikaiset sääolosuhteet (kuten varmasti ko. vuonna) saattavat vaikuttaa lintujen muuttoreitteihin ja määrien näkemiseen suurestikin, vaikka levähdysalueita olisikin tarjolla.     

 

 

JÄNKÄSIRRIÄINEN Limicola falcinellus

 

Kevätkausi: Lokkisaaren nykyoloissa aivan poikkeuksellisen huono kevätesiintyminen, kun tiedetään, että paikka on parina viime keväänä kerännyt maakunnan oloissa kautta aikainkin aivan omanlaisia lukemia ja edustanut jopa aivan valtakunnallista huippua länsirannikon paikatkin mukaan lukien.

 

Laji tavattiin nyt ainoastaan kaksi kertaa: 25.5. (1 yks.) ja 4.-5.6. (1 yks.). Muualta Pirkanmaalta ei luonnollisestikaan tehty havaintoja, erityisesti, koska kevään kuivuuden takia ei ollut tarjolla minkäänlaisia tulvapeltojakaan. Vuosina 2007–2008 Lokkisaaressa tavattiin parhaimmillaan (kevään minimi yhteismäärä / suurin kertalukema) 2007 (48 yks. / 40 yks.) ja 2008 (36 yks. / 30 yks.).

 

Syyskausi: Syksyllä jänkäsirriäisen näkeminen on vielä enempi harvinaista herkkua ja määrät ovat parhaimmillaankin kaikkialla varsin pieniä. Eteläisen Suomen sisämaassa (Pohjois-Suomen pesimäpaikkojen ulkopuolella) lajin näkeminen on vielä huomattavasti satunnaisempaa, vaikka tarjolla olisikin lepäilypaikkoja. Näin siksi, koska jänkäsirriäinen on sen verran harvalukuinen ja koska syksyllä muutto ajoittuu pitemmälle ajanjaksolle kuin keväällä. 

 

Syksyllä 2009 Lokkisaari antoi kuitenkin kaksi heinäkuista havaintoa yhteensä 4 vanhasta yksilöstä: 20.–21.7. (2 yks.) ja 23.–26.7. (2 yks.). Syksyn yhteismääräennätys Lokkisaaresta on vuodelta 2008 (5 hav. / 5 yks.), mutta taasen vuonna 2007 lajia ei syksyllä nähty laisinkaan. Pirkanmaalla jänkäsirriäinen havaittiin syksyllä 2009 lisäksi kerran Vesilahden Kirkkolahden ”pohjanpullistumalietteillä”.

 

 

LAPINSIRRI C. temminckii

 

Kevätkausi: Myös lapinsirrien osalta todellinen pohjanoteeraus kun sääolosuhteet korkeapainekeleineen eivät toukokuun jälkipuolella suosineet kahlaajien näkemistä yleensäkään. Aikavälillä 9.-29.5. havaittiin yhteensä vain 23 yksilöä ja enimmilläänkin pariin otteeseen vain 6 yksilöä seuraavasti: 9.5. (1 yks.), 16.5. (1 yks.), 17.–18.5. (3 yks.), 19.5. (5 yks.), 20.5. (6 yks.), 21.–22.5. (4-5 yks.), 23. ja 25.5. (6 yks.), 26.5. (2 yks.), 27.5. (4 yks.), 28.5. (1-2 yks.). Muualla Pirkanmaalla havaittiin yhteensä vain 5 yksilöä!

 

Esimerkkinä paremmista vuosista, nähtiin Lokkisaaressa vuonna 2008 (19.-20.5. enim. 20 yks.) ja 2007 (17.- ja 20.5. enim. 40 yks.), joka edustaa suvereenia maakunnallista kerääntymähuippua yleensäkin. 

 

Syyskausi: Syksyn muuttokin verraten vaisua, etenkin vanhoilla linnuilla heinäkuun päämuuttoaikaan huolimatta siitä, että suo- ja kuovisirrejä nähtiin kohtalaisesti. Aikavälillä 8.7.–7.9. havaittiin yhteensä vähintään 38 yksilöä ja enimmillään kerralla vain 11 yksilöä. Vuosina 2007–2008 enimmillään (syksyn minimi yht.määrä / suurin kertalukema) vuonna 2007 (väh. 65 yks. / 42 yks – 15.7.) ja 2008 väh. 59 yks. / 15 yks. - 17.7.). Muualla Pirkanmaalla havaittiin syksyllä 2009 yhteensä sentään 61 yks. (kerralla havaittiin enimmillään 7 yks. Vesilahden Kirkkolahdella), jota voidaan pitää kohtalaisena määränä.

 

Muuton avaus tapahtui 8.7. (2 yks.) keskimääräistä myöhäisempi. Tämän jälkeen 13.–14.7. (3 yks.) alkaen muutto tasapaksua ja lintuja liki päivittäin aina syyskuun alkuuna asti seuraavasti: 15.7. (5 yks.), 17.7. (3 yks.), 18.–20.7. (1 yks.), 20.7. (5 yks.), 21.7. (4 yks.), 22.–23.7. (2 yks.), 24.–26.7. (1 yks.), 30.7. (6 yks.), 31.7. (1 yks.), 1.8. (4 yks.), 2.-3.8. (1-2 yks.), 4.8. (3 yks.), 7.8. (10 yks.), 8.8. (6 yks.), 9.8. (11 yks.), 10.8. (5 yks.), 11.–13.8. (8 yks.), 14.–16.8. (2-4 yks.), 17.8. (6 yks..), 18.–21.8. (4 yks.), 23.–24.8. (1-2 yks.), 26.8.–3.9. (1 yks.) ja viimeinen 7.9. (1 nuori).

 

Elokuun määrissä ei paljoakaan keskitytty erottelemaan nuoria ja vanhoja lintuja toisistaan, mutta nuorten lintujen osuus suhteessa vanhojen esiintymiseen oli parempi.

 

 

 

Lapinsirri 15.8.2009 (Kuva: Kari Eischer) 

 

 

PIKKUSIRRI C. minuta

 

Kevätkausi: Ei havaintoja, mikä poikkeuksellista ja kertoo ko. kevään surkeasta arktikasta sekin. Toki pikkusirri on kevätmuutolla aina sisämaassa harvinainen näky, mutta kunnostustoimien seurauksena laji on yleensä tavattu nähdä vuosittain Lokkisaaressa (esim. 2007 yht. 6 yks. ja 2008 yht. 3 yks.).

 

Syyskausi: Lokkisaaren osalta samaten aivan poikkeuksellisen huono syysesiintyminen, mikä entisestään vahvistaa syksyn kokonaiskuvaa siitä, että lintuja ei nyt syystä tai toisesta edes mennyt näitä reittejä juurikaan (ja siis tod.näk. pesinnät ovat epäonnistuneet). Nyt nähtiin yhteensä vain 6 yksilöä (!) seuraavasti: 17.–19.7. (1ad), 25.–27.7. (1ad), 16.8. (1 yks.), 17.8. (2 yks.) ja 18–19.8. (1 yks.), 31.8. (1 yks.), 2.9. (1 juv). Muualta Pirkanmaalta sentään yhteensä 32 yksilöä.

 

Vanhoja pikkusirrejä ei toki yleensäkään nähdä paljoa syksylläkään, mutta toisinaan nuoria saattaa olla liikkeellä suuriakin joukkioita ( Tampereen Lielahden kerääntymäennätys aikoinaan 160 yks.). Lokkisaaren syysennätykset ovat toistaiseksi (min.yht.määrä / suurin kertalukema) 2006 (39 yks. / 27 yks.)., 2007 (77 yks. / 21 yks.), 2008 (33 yks. / 11 yks.), mutta jahka hyvä vuosi tulee, huippumäärä voivat aivan hyvin nousta Lokkisaarenkin osalta jopa yli sataan yksilöön.

 

 



Pikkusirri 16.9.2009 (Kuva: Kari Eischer)

 

 

LIRO Tringa glareola

 

Kevätkausi: Kohtalainen kevätesiintyminen yhden päivän runsaamman pudotuskelimuuton ansiosta. Aikavälillä 29.4.–5.6. summattiin Ahtialanjärveltä tätä yleisintä peruskahlaajaa vähintään 660 yksilöä, joista ensimmäiset 24., 26. ja 27.4. Myllyojan suistossa.

 

Tämän jälkeen havaintoja lähinnä Lokkisaaresta seuraavasti: 29.4. ja 1.5. (4 yks.), 3.5. (25 yks.), 4.5. (50 yks.), 6.5. (5 yks.), 9.5. (104 yks.), 10.5. (15 yks.), 11.5. (438 yks.), 13.5. (10 yks.), 14.5. (5 yks.), 16.5. (35 yks., joista 20 yks. Myllyojan suiston niitoksilla), 17.5. 95 (yks.), 19.5. (35 yks.), 20.5. (12 yks., joista suistossa 5 yks.), 22.–25.5. (2-4 yks.) sekä pitemmän tauon jälkeen 5.6. (1 yks.), joka on saattanut olla jo matkalla poispäinkin.

 

Parhaana muuttopäivänä 11.5. kokonaismäärä perustuu lähes koko päivän havainnointiin, jolloin lintuja tuli ja meni erityisesti jonkin aikaa varsin mukavasti. Enimmillään saaressa oli samanaikaisesti vähintään 150 yksilöä. Tuon päivän lukemat eivät silti ole alkuunkaan Lokkisaaren ennätyksiä, sillä 15.5.2005 saaressa pysähteli päivän aikana peräti 1127 yksilöä ja enimmillään saaressa oli samanaikaisesti paikallisena noin 400 yksilöä. Tässä kokonaismäärässä on kyse Pirkanmaan ennätyksestä.

 

Syyskausi: Syysmuutto alkoi viimeistään 13.6. ja tästä eteenpäin tavattiin 23.9. asti Ahtialanjärvellä kaikkiaan vähintään 386 paikallista liroa. Kesäkuussa ensinnäkin seuraavasti: 13.6. (2 yks.), 14.6. (3 yks.), 21.6. (25 yks.), 22.6. (7 yks.), 19.6. (1 yks.), 24.6. (70 yks.), 25.6. (55 yks.) ja 27.6. (90 yks.).

 

Kesäkuun muutossa on kyse vanhojen naaraiden poistumisesta. Tässä vaiheessa kasvusto ja vedenpinta ovat korkeimmillaan, eikä niittoja ole vielä yleensä aloitettu, jolloin lepäilypaikkoja on niukahkosti. Lokkisaaren osalta liromääriä pudottaa tässä vaiheessa sekin, että saari on niin ”levottomassa tilassa” ja kertakaikkisen täynnä lintuja (kuten naurulokkeja), ettei sinne yksinkertaisesti tahdo edes mahtua. Nyt kesäkuussa Myllyojan suistossa oli talven jäljiltä kuitenkin jostakin syystä niukempaa kasvustoa (runsaan myyräkannan ansiostako?...) ja siten se veti aluksi paremmin puoleensa liroja. Kun lisäksi niitimme tietyn alueen ja pidimme sitä auki, lirot mieltyivät luonnollisesti sinne pitemmäksikin aikaa.

 

Tätä vaihetta kesti kuitenkin lähinnä vain tuon kesäkuun, mutta vielä heinäkuun toisellakin viikolla myös Myllyojan suiston vähäisetkin lepäilymahdollisuudet täydensivät mukavasti Lokkisaarta. Niitot ja pikku hiljaa laskuun saatettu vedenpinta, sekä naurulokkien asteittainen muutolle lähteminen ja levittäytyminen nostivat kuitenkin taas nopeasti Lokkisaaren kunniaan. Liron muutto eteni loppusyksyn osalta seuraavasti:

 

5.7. (25 yks.), 6.-8.7. (12–15 yks.), 10.7. (5 yks.), 11.7. (45 yks.), 12.7. (170 yks., joista Lokkis. 150 yks.), 13.7. (80 yks.), 14.7. (25 yks.), 15.–18.7. (50 yks.), 19.7. (40 yks.), 20.7. (70 yks.), 21.–24.7. (30–40 yks.), 25.7. (50 yks.), 26.7. (70 yks.) , 27.7. (40 yks.), 28.–29.7. (20 yks.), 30.7. (40 yks.), 31.5. (15 yks.), 1.-2.8. (30–35 yks.), 3.-4.8. (15 yks.), 7.8. (35 yks.), 8.-11.8. (15–20 yks.), 12.8. (25 yks.), 13.–20.8. (10–15 yks.), 21.–31.8. (3-5 yks.), 1.9. ( 4 yks.), 2.9. (7 yks.), 3.9. (4 yks.), 4.9. (9 yks.), 5.9. (7 yks.) sekä viimeinen 13.–23.9. (1kv).

 

Heinäkuun 150–170 yksilöä on uusi Lokkisaaren ja Ahtialanjärven syyskerääntymäennätys ja samalla toiseksi suurin kautta aikain Pirkanmaalta.

 

Kuten on nähtävissä, liroja muuttaa paljon, päiväkohtaiset määrät heilahtelevat kovasti ja lintuja saattaa vaihtua päivän aikana paljonkin (sääoloista riippuen). Näin ollen ilmoitettu syksyn yhteismäärä edustaa todellakin vain minimiä. Syksy 2009 oli kuitenkin elo-syyskuun osalta kelien puolesta todella huono ja vieläpä kovin tasaisen lämmin, jolloin muutot olivat laimeita ja etenivät pääsääntöisesti vaivihkaa.

 

Todellisuudessa Ahtialanjärvellä pysähteli selvästi em. kokonaislukemia enemmän liroja niin keväällä kuin syksylläkin, mitä on tietysti vaikea todentaa, vaikka havainnointi on näinkin jatkuvaa kuin Lokkisaaressa. Vertailuaineiston saamiseksi on oikea tapa tulkita kahlaajamääriä yleensäkin siten, että uusia lintuja lasketaan vain silloin, kun määrät nousevat tai jos suoranaisesti nähdään lintujen lähtevän ja tulevan.

 

Liro ei suokukon tavoin ole alkuunkaan niin vaatelias laji lepäilypaikkojen suhteen kuin esim. sirrit tai tyllit, sillä ne löytävät ravintoa vähän korkeammastakin kasvustosta ja jopa kaipaavatkin vähän suojaisuutta. Keväällä tällaisia paikkoja on näille lajeille tarjolla aivan toisella tavalla kuin syksyllä, sillä talven jäljiltä luhtaniityt ovat ennen uuden kasvukauden alkua vielä sopivan avonaisia. Syksyllä tilanne on täysin toinen. Esimerkkinä näistä huomioista, summattiin liroja Pirkanmaalla Lokkisaaren ulkopuolelta ko. keväänä lisäksi yhteensä 2300 yksilöä ja syksyllä noin 530 yksilöä joista kaiken lisäksi valtaosa muuttolennossa. Mutta heti kun vain syksylläkin olisi tarjolla aukeina pysyviä, pieniäkin tulvalammikoita, niin lirot kyllä ryhtyvät niillä pysähtelemään. 

 



Liro 15.8.2009 (Kuva: Kari Eischer) 

Takaisin ylös



 

METSÄVIKLO T. ochropus

 

Kevätkausi: Todella niukasti havaintoja kevätmuuttoajalta, aikaväliltä 17.4.–9.5. yhteensä vain noin 10 yksilöstä. Eniten 20.4. (5 yks.) Myllyojan suistossa.

 

Metsäviklo on töyhtöhyypän ja myös kuovin sekä taivaanvuohen kanssa aikainen muuttaja, joiden päämuutot ovat nykyoloissa ohitse jo viimeistään huhtikuun aikana. Metsäviklo lepäilee mielellään vetisillä, tulvivilla mullospelloilla ja rantalietteillä, jotka antavat suojaa ja ovat rauhallisia. Kevätkerääntymät ovat Pirkanmaalla olleet 45–60 yksilön luokkaa, erityisesti jos tarjolla on tulvapainanteita ja esim. takatalviset kelit pysäyttävät muuttoa sekä keräännyttävät lintuja.

 

Ahtialanjärvellä metsävikloja nähtiin aikoinaan paremmin kerääntyneenä siitä syystä, että vedenpinta oli huomattavasti pitempään alhaisena kuin nykyään. Tämän seurauksena järvellä oli rantalietteitä yleensä myös rauhallisella itärannalla (missä ei ole häiritseviä naurulokkimassoja) usein aina toukokuun alkupuolelle asti. Parhaimmillaan on nähty vähintään 20 yksilöä.  

 

Yleisyydestään huolimatta metsäviklo ei pesi Ahtialanjärven rantamilla, sillä lajin ominta pesimäbiotooppia ovat kuusikoiden ja sekametsien rehevät korpipainanteet, soistuneet purojuotit ja pienet suorantaiset metsälammet.

 

Syyskausi: Totutusti myös niukasti syyshavaintoja, joka onkin kaikkialla tavanomaista. Metsäviklonaaraiden syysmuutto alkaa jo toukokuun lopulla ja iso joukko poistuu viimeistään kesäkuun aikana. Lokkisaaresta ei ole kesäkuulta ainuttakaan havaintoa, johtuen paikan levottomuudesta ja siitä että vesi on tuolloin korkeimmillaan. Nytkin havainnot tehtiin pääasiassa heinäkuussa.  Aikaväliltä 14.7.–4.8. yhteensä 7 yksilöä. Eniten 18.7. (5 yks.), joka syyskerääntymänä sivuaa Lokkisaaren ennätystä (17.7.2008).

 

Pirkanmaan ylivertainen syyskerääntymäennätys on metsäalueella olevan Nokian Koukkujärven kaatopaikan altaikoilta heinäkuun alkupäiviltä 1986 (peräti 40 yks), josta voi päätellä lajin mieltymyksiä. Muutoin ei yli 10 yksilön syyskertymiä ole havaittu (!), joten nyt todetut 5 yksilöä edustavat jo melkein huippua. Syyskuussa ei metsävikloja juurikaan enää nähdä.

 

 

RANTASIPI Actitis hypoleucos

 

Kevät-pesimäkausi: Metsäviklomaisen surkea esiintymä ja jossain määrin samasta syystä. Havaintoja ajalta 29.4.–9.5. ylipäätäänkin vain muutamia, enimmillään Lokkisaaressa 29.4. (3 yks.). Aikoinaan järven rantalietteillä on 3.5.1988 laskettu 15 yksilöä, joka edustaa melkein maakunnallista kerääntymähuippua (20 yks.). Toisaalta muutotkin menivät ko. keväänä täysin läpi ilman mitään kerääntymiä kautta rantain.

 

Rantasipi on yleinen pesimälaji kauttaaltaan vähänkin karumpien järvien ja selkävesien rantamilla. Se pesii mahdollisesti vuosittain myös Ahtialanjärven W-rantamilla, lähinnä ”Ahtialanvuolteen” ympäristössä. Nyt ei lajia kuitenkaan havaittu pesimäaikaan, joskaan asiaa ei ihan täysin pyrittykään selvittämään.

 

Syyskausi: Harvinaisen surkea esiintyminen, sillä aikavälillä 25.7.–11.8. Lokkisaaresta vain 5 yksilöä, eniten 25.7. (3 yks.). Lokkisaaren huippua aiemmilta syksyiltä edustaa iltahavaintoina parhaimmillaan 8 yksilöä. Eniten lintuja on mahdollista havaita juuri iltaisin laajemmilla selkävesillä, jolloin yömuutolle lähtevät linnut kerääntyvät parviksi. Päämuuttoaikaa on elokuu.

 

 

PUNAJALKAVIKLO T. totanus

 

Kevätkausi: Saapui 24.–29.4., jolloin 2 yks. Lokkisaaressa. Esiintyi aluksi tyypillisen oikukkaasti, sillä seuraavan kerran 6.-10.5. (enim. 2 yks., myös soidinta) ja sitten vasta 18.5. alkaen päivittäin. Poikkeava päivä oli 20.5., jolloin nähtiin enimmillään 8-9 yks. Tähän porukkaan lukeutui 4 yksilön parvi, joka viivähti hetken Lokkisaaressa ja jatkoi sitten muuttoaan suiston yli E. Kyseessä siten selvä muuttoporukka.

 

Kesäkausi: Kevään ensihavainnosta lähtien kyse on pääsääntöisesti Lokkisaaressa - Sarvikkaalla pesivistä linnuista. Perinteisen kaavan mukaan Lokkisaareen ahtautui soidintelemaan parhaimmillaan 2 paria. Enimmillään neljää lintua näkyi aina 5.6. ja kolmea 7.7. asti.

 

Epäselväksi jäi, yrittikö kaksi paria pesiä, mutta varmuudella ainakin yksi pari pääsi poikasvaiheeseen. Tämän parin emo varoitteli aktiivisesti 5.-27.7. välisen ajan, mutta poikasta / lopulta myöskään nuorta emme nähneet kertaakaan. Kaksi vanhaa lintua viihtyi paikalla 17.7. asti.

 

Vanhan kaavan mukaan pesinnöissään onnistuu naurulokkiyhdyskunnassa pesivä pari, jossa tämä nytkin pääsääntöisesti varotteli ja paimensi poikasiaan. Toisen parin mahdollisuus pesimiseen on itäluhdan kelluvalla alueella. Siellä kuitenkin viihtyi ikäänkin vartiossa kesäkuun lopulta heinäkuulle yksi lintu, mutta mitään varmempaa merkkiä mahdollisesta pesinnästä ei saatu. Lisäksi Myllyojan suiston niitosalueella tavattiin kaksi yksilöä 20.5. (myös soidinta), mutta ei muina aikoina, joten havainto lienee liittynyt Lokkisaaren lintuihin.

 

Läheisellä Sarvikkaalla ei nyt todettu minkäänlaisia pesintään viittaavia merkkejä.

 

Syyskausi: Viimeinen havainto pesineistä linnuista 27.7., jonka jälkeen ei havaintoja. Muualta Pirkanmaalta elokuulta kaksi havaintoa yksittäisistä nuorista linnuista. Havainnot lajista yleensäkin ovat vähenneet pesimäkannan taantuessa. Nykyään punajalkavikloja ei Lempäälän lisäksi pesi Pirkanmaalla vakituisemmin enintään kuin yhteensä muutama pari Ikaalisissa ja Sastamalan Suodenniemen alueella.

 

 



Punajalkaviklo 29.5.2009 (Kuva: Kari Eischer) 

 

 

MUSTAVIKLO T. erythropus

 

Kevätkausi: Hyvin vaisu mustaviklokevät, aikaväliltä 24.4.–17.5. Lokkisaaresta yhteensä vain 18 yksilöä seuraavasti: 24.4. (1 yks.), 3.5. (4 yks.), 9.5. (3+1 yks.), 10.5. (3 yks.), 11.5. (2+3 yks.), 17.5. (1 yks.). Muualta Pirkanmaalta yhteensä vaatimattomat n.50 yks.

 

Lokkisaari ”yksinään” ei ole keväisin paras mahdollinen mustaviklopaikka, sillä levottomana lajina se suosii laajempia ja rauhallisempia hetteikköjä. Enimmillään mustavikloja on niitäkin nähty Ahtialanjärvellä aikana (esim. 33 yks. 12.5.1980), jolloin erilaisen säännöstelyrytmiikan seurauksena myös itärannalla, erityisesti suistossa on ollut laajalti lietettä.

 

Lokkisaaren kunnostusvuosien paras päiväennätys (yht. 20 yks.) edustaa toki maakunnan parhaimmistoa sekin, mutta Pirkanmaan suvereenit kerääntymäennätykset ovat Virtain Vermasjärven Mäntylänlahdelta (esim.108 yks. 11.5.2007). Lähimmäksi näitä lukemia on päästy Hämeenkyrön Sarkkilanjärvellä, jotka parhaimmillankin ovat puolet pienempiä.

 

Syyskausi: Suhteessa kevääseen kohtalainen esiintyminen. Aikavälillä 1.6.–23.9. havaittiin yhteensä noin 30 yksilöä, seuraavasti: 1.6. (4 yks.), 2.-3.6. (1 yks.), 7.6. (2 yks.), 10.6. (1 yks.), 11.6. (4 yks.), 14.6. (4 yks.), 21.6. (1 yks. suistossa), 12.7. (1 yks.), 15.7. (1 yks.), 22.–23.7. (1 yks.), 25.–27.7. (ens. 1kv), 4.8. (3 1kv), 7.-11.8. (1kv), 13.8. (1kv), 16.8. (3 yks.) ja 18.–23.9. (1kv). Muualta Pirkanmaalta ilmoitettiin yhteensä vain 18 yksilöä.

 

Mustaviklolla kevät- ja syysmuutto saattaa mennä jopa päällekkäin, sillä lajin naaraat lähtevät hyvin nopeasti syysmuuutolle. Nyt 1.6. alkaen nähdyt linnut kuitenkin luettavissa jopa hieman liiankin aikaisin muutolle lähteneiksi. Syksyllä paikallis- ja havaintomäärät yleensäkin jäävät sisämassa vaatimattomiksi, joka on seurausta pitkästä muuttoajasta ja vähäisten lepäily- ja ennen kaikkea kerääntymäpaikkojen tarjonnasta. Paikallisennätys on a17 yks. (16.6.2008) Hämeenkyrön Sarkkilanjärveltä.

 

Nyt tavattu viimeinen yksilö on kautta aikain Pirkanmaan myöhäisin viivyttelijä.

 

  

VALKOVIKLO T. nebularia

 

Kevätkausi: Paljon kertoo kevään verraten yksipuolisista olosuhteista tämän lajin esiintymä, joka oli aivan erityisen vaisua. Aikavälillä 27.4.–8.6. Lokkisaaressa havaittiin yhteensä vain noin 20 yksilöä: 27.4. (4 yks.), 28.4. (3 yks.), 29.4. (5 yks.), 4.5. (2 yks.), 6.5. (4 yks., lähti), 9.5. (1 yks.), 26.5. (1 yks.), 1.6. (1 yks.), 8.6. (1 yks.). Muualta Pirkanmaalta havaintoja yhteensä vähintään 220 yksilöstä, enimmillään silti vain 15 yksilöä.

 

Eteläisimmän Suomessa lähinnä läpimuuttavista perusvikloistamme, valkoviklo on mustavikloa selvästi runsaslukuisampi muuttaja, mutta erityistä massalajia liroa taas huomattavasti vähälukuisampi. Valkoviklon päämuuttovaihe on kuitenkin näitä varhaisempi. Parhaimmat kerääntymät lasketaan usein tulvapeltokosteikoilta, jotka ovat lähes säännöllisesti kuivahtaneet esimerkiksi mustaviklojen päämuuttovaiheeseen tultaessa.

 

Ahtialanjärven osalta valkovikloon sopii silti samat sanat kuin vaikkapa metsä- ja mustaviklosta; parhaat kerääntymät ovat varhaisemmilta ajoilta (esim. 55 yks. 7.5.1981 ja 60 yks. 3.5.1988) jo edellä mainituista syistä johtuen. Nämä lukemat ovat suurimpia Pirkanmaalta kautta aikainkin. Yksistään Lokkisaaren osalta määriä verottaa paikan lintulevottomuus ja osin suojattomuus. Kunnostusvuosien paras kertalukema on toistaiseksi ollut 14 yksilöä.

 

Syyskausi: Kohtalainen syysesiintyminen myös valkoviklolla. Aikavälillä 25.6.–26.8. Lokkisaaresta havaintoja vähintään 43 yksilöstä. Muualta Pirkanmaalta yhteensä noin 130 yksilöä.

 

Näiden isojen viklojen kohdalla Lokkisaari ei pääse keräämään lintuja kunnolla, sillä saareen mentäessä tai lintujen muutoin pelästyessä ne lähtevät helposti muutolle. Tärkeätä olisikin, että järvellä olisi siirtymäpaikkoja valkoviklon lisäksi myös muille häiriöalttiille lajeille. Tällaisena paikkana voisi kunnostus- ja hoitotoimien jäljiltä toimia Myllyojan suiston alue.

 

 



Valkoviklo Lokkisaaren "ulkolietteellä" 26.8.2009 (Kuva: Kari Eischer)

 

 

MUSTAPYRSTÖKUIRI Limosa limosa

 

Kevätkausi: Yksi havainto, 27.–28.5. (1 yks.) seuranaan mm. keltajalkaviklo. Muualta Pirkanmaalta lisäksi kaksi havaintoa (4.5. Sastamala ja 10.5. Ruovesi).

 

Lempäälän Ahtialanjärvi ja nyt erityisesti Lokkisaari on ollut maakunnan varmin mustapyrstökuiripaikka jo 1970–1980-lukujen taitteesta alkaen. Kaikkinensa on peräti 20 havaintoa. Lokkisaaren kunnostus- ja hoitovuosina laji on havaittu vuodesta 2004 vuosittain yhteensä 8 kertaa (mm. 3 kertaa 2006). Muualta Pirkanmaalta on samalta ajanjaksolta yhteensä 16 havaintoa.

 

Syyskausi: Ei havaintoja. Pirkanmaalta on kautta aikain viisi varmaa syyshavaintoa, joista yksi on Lokkisaaren kunnostus- ja hoitovuosilta (1kv 16.–20.7.2005).

 

 

PUNAKUIRI Limosa lapponica

 

Kevätkausi: Ei havaintoja. Keväiset paikallishavainnot punakuirista ovat harvinaisia. Lokkisaaressa laji on hoito- ja kunnostusvuosina nähty paikallisena kerran (10 yks. parvi 14.5.2005). 

 

Muuttolennossa sen sijaan saatetaan osuvien kelien vallitessa keväälläkin (vrt. tundrakurmitsa, isosirri) nähdä komeitakin muuttoparvia; huomattavasti useammin kuin em. lajeja. Lajin ensimmäistä päämuuttovaihetta on toukokuun puoliväli. Ko. keväältä kaksi havaintoa Pirkanmaalta (Ikaalinen 30+6m 14.5.)

 

Syyskausi: Tämäkin laji alkaa nykyisin olla Lokkisaaressa jokasyksyinen lepäilijä. Nyt kolme havaintoa: 26.7. (n), 1.8. (n, lähti m.) ja 17.–23.8. (ad). Aikaisemmilta kunnostusvuosien syksyiltä on yhteensä neljä paikallishavaintoa (mm. 10 yks. parvi 17.7.2008).

 

Muualta Pirkanmaalta syksyltä 2009 lisäksi 9 havaintoa, joissa on yhtä lukuun ottamatta kyse muutolla nähdyistä linnuista / parvista. Esiintyminen tältä osin heikohko, vaikka havainnointi oli varsinkin Näsijärvellä aktiivista.

 

Syksyllä punakuiriparvia nähdään tundrakurmitsan ja isosirrin tavoin sisämaassakin huomattavasti säännöllisemmin (vuosittain) kuin keväällä.

 

 

ISOKUOVI Numenius arquata

 

Kevätkausi: Ensimmäinen kiertelevänä 6.4. Paikallisparvina mm. 18.4. (27 yks.), 19.4. (17 yks.) sekä 20.4. (25 yks.), joka jäi yöpymään Lokkisaareen.

 

Suurimmat keväiset paikallisparvet (Pirkanmaalla enim. n.150 yks.) nähdään pelloilla tai jäillä lepäilemässä, usein takatalvisissa olosuhteissa.

 

Pesimäkausi: Viimevuotiseen tapaan Lokkisaressa jälleen soidintavia lintuja, esim. 28.–29.4. (kn), 16.5. (2 yks.), lisäksi ainakin 22., 25. ja 27.5. (1 yks.). Isokuovi ei kuitenkaan pesi saaressa, vaikka sen voidaan nähdä kuuluvan nykyisin ”reviiriin”. Saari on oletettavasti liian pieni, ja käy sellaiseksi viimeistään vedenpinnan nousun seurauksena. Luultavasti kyseiset linnut pesivät lähipellolla järven W-puolella Mottisenniemessä. 

 

Syyskausi: Niukasti havaintoja, Lokkisaaressa paikallisena 14.–15.7. (1 yks.), 23.7. (2 yks.), 26.7. (3+2 yks.) ja 30.7. (4 yks.).

 

Isokuovin näkyvintä syksyistä päämuuttoaikaa on kesäkuun jälkipuolisko, jolloin saatetaan nähdä komeitakin muuttoparvia. Paikallisparvet kerääntyvät laajemmille peltolakeuksille.

 

 

PIKKUKUOVI N. phaeopus

 

Kevätkausi: Ei havaintoja, mutta hoito- ja kunnostusvuosina yleensä aina joku keväinen paikallishavainto (mm. 3 hav. 2008). Enimmillään a11 yks. (4.5.2005).

 

Syyskausi: Yksi havainto, 6.7. (1 yks.) laskeutui hetkeksi järven SE-luhdalle. Lokkisaaresta ei nyt havaintoja, ed. vuonna yksi havainto.

 

 

LEHTOKURPPA Scolopax rusticola

 

Pesimäkausi: Järven rantametsissä pesii muutama pari, mutta mitään tarkempia selvityksiä ei ole tehty. Soidintavia lintuja järven ympärillä piisaa.

 

Lehtokurppa on kahlaajista ainoa puhdas metsäkurppa, jota ei avomailla juurikaan nähdä paikallisena lukuun ottamatta hämärissä esim. teidenvarsilla käkkimässä. Tästä syystä tämä yleinen lajia tuskin koskaan tulee nostamaan Lokkisaaren kahlaajalajimäärää. 

 

 

HEINÄKURPPA Gallinago media

 

Syyskausi: Ei havaintoja, mutta karikukon tavoin mukana vertailun vuoksi. Heinäkurppa on Lokkisaaren kunnostus- ja hoitovuosina tavattu siellä kolmasti (13.-17.9.2002, 7.-11.08.2006 ja 18.9.2008).

 

Heinäkurpalle suuren potentiaalin tarjoisi kunnostus- ja hoitotoimilla läheinen Sarvikas, myös mahdollisten keväthavaintojen osalta.

 

 

TAIVAANVUOHI G. gallinago

 

Kevätkausi: Keväthavaintomäärät Ahtialanjärvellä jäivät ko. vuonna todella vaatimattomiksi, mutta tämä on siellä ollut yleinen suunta muutoinkin viime vuosina. Havaintoja tehtiin vain muutamista yksilöistä kerrallaan. Suiston luhdilla ei tosin käyty juuri päämuuttopäivinä.

 

Ahtialanjärven kevätennätys juontaa juurensa sekin (vrt. metsäviklo ja rantasipi) aikaan, jolloin vedenpinta pysyi järven auetessa alempana pitempään ja tarjolla oli rantalietteitä pitkin itärantojakin, mistä suurin lukema on laskettu 14.–15.4.1990 (80 yks.). Lukema oli pitkään Pirkanmaan kerääntymäennätys.  

 

Sittemmin rantaniityt ovat myös yhä enemmän kasvaneet umpeen, joka lisäksi on heikentänyt vahänkään suurempien joukkioiden kerääntymistä järven itäluhdille. Taasen Lokkisaaressa taivaanvuohet eivät viihdy keväisin ensinnäkin sen takia, koska valtaisan naurulokkijoukkion ja muutoinkin tuolloin varsin paljaan saaren takia levähtämismahdollisuudet rajoittuvat vain itäluhdalle. Myöskään itäluhta ei ole alkuunkaan hyvä taivaanvuohelle, koska varhaisessa vaiheessa huhtikuussa se on vielä osin jäässä. Parhaimmillaan saaren itäluhdalta on lähtenyt 10 taivaanvuohta.

 

Taivaanvuohikerääntymät ovat metsäviklon tavoin suurimmillaan tulvivilla heinä- ja mullospelloilla. Ne antavat riittävästi suojaa ja ovat ravinteikkaita jo varhaisessa vaiheessa. Esimerkkinä keväällä 2009 laskettiin 13.4. Valkeakosken Konhossa eräältä hyvin pieneltä tulvakosteikolta peräti 102 yksilöä, joka on nykyisellään maakunnan 2. paras kevätkerääntymä kautta aikain (eniten 120 yks.).

 

Pesimäkausi: Taivaanvuohi pesii Ahtialanjärvellä järven itäluhdilla. Vuonna 2009 (2 paria), toinen suistossa ja toinen SE-kulmauksessa. Näillä paikoilla havaittiin varsin säännöllisesti soidintavat linnut. Suistossa todettiin kerran myös kaksi soidintavaa lintua, mutta ehkä tässä oli kyse näiden kahden koiraan rajakiistoista.

 

Lokkisaaressa ei taivaanvuohi pesi, eikä ole koskaan pesinytkään. Siihenkin on syynsä ja se on etupäässä, että laji karttaa tällaisia levottomia paikkoja, joissa se ei edes saa soidintaan kuuluviin.

 

Syyskausi: Syksyisenä kerääntymispaikkana Lokkisaari sen sijaan on noussut hoito- ja kunnostustoimien seurauksena jopa näin pienenä kohteena aina valtakunnalliseksi ykköspaikaksi ottaen huomioon myös laajat merenlahtien rantaniityt. Parina viime vuonna määrät ovat nousseet jo huikeiksi.

 

Vuoden 2009 Lokkisaaren esiintymisestä jaksottain seuravassa.

 

Heinäkuu: 17.–19.7. (1 yks.), 21.7. (5 yks.), 22.7. (9 yks.), 24.7. (11 yks.), 25.–26.7. (30 yks.), 27.7. (väh. 15 yks.), 28.7. (25 yks.), 30.7. (20 yks.), 31.7. (15 yks.).

 

Elokuu: 1.8. (80 yks.), 2.8. (98 yks.), 3.8. (108 yks.), 4.8. (30 yks.), 7.8. (80 yks.), 8.8. (100 yks.), 9.-10.8. (30 yks.), 11.8. (60 yks.), 12.8. (127 yks.), 13.8. (140 yks.), 14.8. (125 yks.), 15.8. (60 yks.), 17.8. (65 yks.), 18.8. (50 yks.), 19.8. (35 yks.), 20.8. (30 yks.), 21.8. (40 yks.), 23.8. (50 yks.), 24.8. (20 yks.), 26.8. (15 yks.), 28.–29.8. (30 yks.), 31.8. (20 yks.).

 

Syyskuu: 1.9. (40 yks.), 2.9. (10 yks.), 3.9. (35 yks.), 4.9. (25 yks.), 5.9. (7 yks.), 7.9. (11 yks.), 8.9. (5 yks.), 10.9. (9 yks.), 11.9. (1 yks.), 12.9. (5 yks.), 13.–15.9. (10 yks.), 16.9. (5 yks.), 17.–19.9. (9 yks.), 21.9. (18 yks.), 22.9. (5 yks.), 23.9. (1 yks.), 25.9. (4 yks.), 26.–28.9. (9-10 yks.), 29.–30.9. (7 yks.).

 

Lokakuu: 1.10. (8 yks.), 2.10. (10 yks.), 3.-4.10. (6 yks.), 5,10. (13 yks.), 6.10. (3 yks.), 7.-8.10. (7 yks.), 9.10. (3 yks.), 16.–19.10. (1 yks.).

 

Joidenkin päivien osalta erot määrissä saattavat selittyä silläkin, että Lokkisaari havainnoitiin vasta iltapäivällä, jolloin erinäisten häiriöiden seurauksena lintuja on saattanut pelästyä saaresta muualle (esim. Myllyojan suistoon), eivätkä ne ole vielä kerinneet palata uudelleen. Pääsääntöisesti kyse on kuitenkin normaalista muuttovaihtuvuudesta.

 

Muuton alku oli keskimääräistä myöhäisempi (2008 – 9.7.) ja muutoinkin esiintymä poikkesi suuresti edellisvuodesta. Verrattuna edelliseen vuoteen heinäkuun määrien kehitys vastasi vielä jokseenkin toisiansa, mutta itse päämuuttovaiheen määrissä on suuren suuri ero. Normaalisti lajilla on pari eri huippuvaihetta elo-syyskuun aikana. Tänä vuonna nyt heti elokuun alussa todella huima nousu, kun vuonna 2008 suurin määrä tässä vaiheessa ja yleensäkin elokuussa oli vain 45 yks.

  

Toinen huippuvaihe osuu yleensä syyskuun alkupuolelle, kuten erittäin rajuna taasen vuonna 2008 (3.-8.9. enim. 120 yks.). Nyt esiintymä elokuun alun huippuvaiheen jälkeen paljon tasaisempaa ja suurempien määrien muutot vaikuttivat olleen ohi jo syyskuun alkuun mennessä. Selitystä voidaan hakea ennen kaikkea kyseisen syksyn yleisestä kuviosta, joka näkyy muidenkin lajien kohdalla; elokuun jälkipuoliskon jälkeen sääolosuhteet olivat hyvin tasaiset ja vakaat, jonka seurauksena muutot menivät enemmälti läpi ilman suurempia kerääntymiä. Toisaalta saattaa lisäksi olla myös niin, että kesäkuun alun kylmä jakso on saattanut vaikuttaa myös taivaanvuohien pesintöjen epäonnistumisiin, jolloin nuorten lintujen päämuuttovaiheessa määrät ovat siksikin jääneet vähäisiksi.

 

Lokkisaaren määrät ovat nousseet näihin huippuihin erityisesti juuri kahtena viime vuotena, mutta jo aikaisemminkin kunnostus- ja hoitotoimivuosien aikana on päästy parhaimmillaan 70 yksilöön kertymiin. Nämä kaikki lukemat ovat Pirkanmaan oloissa aivan omaa luokkaansa, sillä ennen Lokkisaaren kunnostus- ja hoitotoimia Pirkanmaan syksyiset kerääntymäennätykset ovat jääneet alle 50 yksilön.

 

Kahtena viime vuonna määrät ovat olleet myös valtakunnallisesti suurimpia ja vieläpä, vaikka Lokkisaari kohteena on todellakin näin pieni! Vuonna 2008 lähimmäksi Lokkisaarta on muualla Suomessa päästy yleensä Espoon Laajalahden hoitoniityllä (2008 enim. alle 100 yks. ja 2009 enim. 123 yks.).

 

Kuten havainnot osoittavat, on taivaanvuohikin kärsinyt pahasti rantaniittyjen umpeutumisesta ja matalakasvuisten kosteikkojen katoamisesta. Yksinkertaisesti tästä syystä lajista ei esim. muualta Pirkanmaalta tahdo enää löytyä edes 20 yksilön kerääntymiä (v. 2009 muualta suurin lukema 13 yks.). Erittäin hyväksi paikaksi voisi toki saattaa asiantuntemuksella esim. Hämeenkyrön Sarkkilanjärven pohjoispään luhdan. Myös Ahtialanjärvellä olisi potentiaalia vielä suuremmillekin määrille, mikäli varsinkin Myllyojan suiston alue saataisiin kunnostuksen piiriin, puhumattakaan Ahtialanjärven kyljessä olevasta Sarvikkaan laajasta rantaniittyalueesta.

 

Tämä koskee luonnollisesti myös muita rantaniittyjen lajeja.

 

 



Taivaanvuohi 15.8.2009 (Kuva: Kari Eischer)

Takaisin ylös



 

JÄNKÄKURPPA Lymnocryptes minimus

 

Kevätkausi: Aiempia keväitä niukempi esiintymä, sillä laji havaittiin Lokkisaaressa nyt vain kerran: 23.4. (1yks.). Tosin saaren itäniittyä ei häiriön välttämiseksi kompattu juurikaan jänkäkurppamielessä, joten tuo ei varmastikaan vastannut aivan todellisuutta. Myöskään itäreunalla ei harjoitettu jänkäkurppakomppauksia, josta sieltäkin olisi jonkun linnun voinut löytää. Muualta Pirkanmaalta ilmoitettiin kolme havaintoa yksittäisistä linnuista, joka kertoo sekin lähinnä siitä, ettei lajia ole juuri missään edes varsinaisesti etsitty.

 

Jänkäkurpan kevätmuuttoonkin liittyy samoja asioita kuin taivaanvuoheen, mutta jänkäkurppa on huomattavasti vähälukuisempi ja vaikeammin löydettävissä, sillä sen saa lentoon yleensä vasta jaloista. Tulvakosteikot ovat sillekin parhaita lepäilyalueita.

 

Havaintoja tästä pikkukurpasta tehdään kuitenkin Lokkisaaresta suhteellisesti selvästi enemmän kuin taivaanvuohesta. Ennen hoitotoimia jänkäkurppaa ei siellä ollut koskaan tavattu. Kunnostus- ja hoitovuosina on nähty enimmillään 4 yksilöä. Tähän eroavaisuuteen ei välttämättä ole muuta selitystä kuin että laji muuttaa jonkin verran myöhemmin ja silloin Lokkisaaren itäniitty, missä linnut keväällä tavataan, on talven jäljiltä jo paremmassa ravintotilanteessa.

 

Myös jänkäkurppia on järven itäniityillä nähty paremmin aikaisempina vuosina (vrt. esim. taivaanvuohi), joka liittyy tuohon vesien säännöstelyyn ja rantaniittyjen umpeutumiseen.

 

Syyskausi: Hoito- ja kunnostustoimien seurauksena myös syksyisenä jänkäkurppapaikkana Lokkisaari on havaintojen valossa nykyään valtakunnallinen ykköspaikka. Vuoden 2009 esiintymä ei kuitenkin edustanut parasta tasoa. Aikavälillä 15.9.–28.10. havaittiin yhteensä vähintään 31 yksilöä, kun lukemat vuosina 2005–2008 ovat olleet -05 (25 yks.), -06 (45 yks.), -07 (24 yks.), -08 (75 yks.).

 

Nyt seuraavasti: 15.9. (2 yks.), 21.9. (3 yks.), 28.9. (2 yks.), 30.9. (1 yks.), 1.10. (4 yks.), 2.10. (1 yks.), 3.10. (4 yks.)., 4.10. (8 yks.), 5.10. (12 yks.), 6.10. (1 yks.), 7.10. (4 yks.), 8.10. (9 yks.), 9.10. (2 yks.), 10.10. (1 yks.), 15.10. (1 yks.), 18.10. (1 yks.), 28.10. (1 yks.). Lisäksi Myllyojan suiston viimesyksyisellä koehoitoalueella havaittiin 2 yks., mutta muualta Pirkanmaalta vain 7 havaintoa yhtä monesta yksilöstä.

 

Luotettavan kuvan saamiseksi jänkäkurpan havainnointi edellyttää huolellista komppausta juuri siksi, että se lähtee lentoon usein vasta jaloista. Lokkisaaressa havainnointi on aina tehty näin, mikäli vähänkin on ollut syytä epäillä muutoksia määrissä. Kuten muidenkin kahlaajalajien osalta (joista yhteismäärä laskettu), yhteismäärä edustaa vain minimiä sillä periaatteella, että uusina yksilöinä lukuihin summataan vain nousut. 

 

Muuton alku oli myös keskimääräistä myöhäisempi, mutta päämuuttovaihe on aina hyvinkin tarkkaan lokakuun ensimmäisellä viikolla. Jänkäkurpan muutto saattaa jatkua jopa joulukuun puolelle (selvästi myöh. Lokkisaaresta 1.12.2005). Lokkisaaressa kurppia nähdään kuitenkin aina siihen saakka, kunnes järvi ja saari jäätyvät, yleensä loka-marraskuun taitteeseen asti.

 

Jänkäkurppa on yömuuttaja ja suurimmat kerääntymät ovat mahdollisia tietynlaisen säätyypin vallitessa: Pohjois-Suomessa pakkasöitä sekä pohjoisenpuoleisia tuulia ja eteläisessä Suomessa yösateita, jotka samalla pysäyttävät edelleen muuttoa ja pitävät myös edellispäivän linnut suurin piirtein aloillaan.

 

Lokkisaaren suurimmat määrät (36 yks. 2.10.2006 ja 41 yks. 3.10.2008) onkin juuri havaittu tuollaisen kelityypin vallitessa. Nämä lukemat ovat valtakunnallisestikin kautta aikain suurimpien joukossa ja viime vuosina aivan omaa luokkaansa erityisesti näin pieneltä alueelta. Ennen Lokkisaaren hoito- ja kunnostustoimia Pirkanmaan syyskerääntymäennätykset olivat enintään 9 yksilöä. Lokkisaaren aineisto on samalla tuonut runsaasti lisätietoa lajin muutosta, sillä jänkäkurpasta on hyvien kerääntymispaikkojen ja lajin vaikean havaittavuuden takia vähän systemaattista havaintoaineistoa.

 

 

VESIPÄÄSKY Phalaropus lobatus

 

Kevätkausi: Muista loppukeväällä muuttavista kahlaajalajeista poiketen vesipääskyjä nähtiin epäedullisista keleistä huolimatta aiempia keväitä enemmän, seuraavasti: 25.5. (5 yks.), 27.5. (10–12 yks.), 28.5. (9 yks.), 7.6. (3 yks.), 8.6. (2 yks.). Yhteismäärä vähintään 18 yksilöä, joka uusi paikkaennätys, samoin tuo suurin lukema. Muualta Pirkanmaalta (Näsijärveltä) ilmoitettiin lisäksi vain kaksi havaintoa (2+1 yks.).

 

Vesipääsky on keväälläkin harvalukuinen muuttaja Pirkanmaan kautta, mutta sopivien kelien vallitessa lajia saatetaan nähdä enemmänkin, etenkin selkävesillä. Aivan poikkeuksellinen vesipääskyesiintymä on koettu kuitenkin vain kerran (27.5.1991), jolloin Valkeakosken/Hattulan Vanajanselällä oli paikallisena enimmillään peräti 110 yksilöä.

 

Vesipääskyt ovat ainoita kahlaajalajeja, joiden ominaispiirteisiin kuuluu kyky ruokailla vedessä, eikä se näin ollen ole niinkään sidoksissa liejurantoihin. Vanajanselän esiintymä olikin seurausta ilmiöstä, jossa järven surviaissääsket kuoriutuivat massoittain ja samalla vallitsi keliolosuhteet, jotka saivat linnut myös pysähtelemään.

 

Syyskausi: Ei havaintoja. Syksyllä vesipääsky on sisämaassa lähes jänkäsirriäiseen verrattava harvinaisuus, josta havaintoja ei välttämättä tehdä edes vuosittain. Syksyllä 2009 tavattiin kuitenkin kerran (1 yks. selkävedellä ruokailemassa). Lokkisaaressa laji on toistaiseksi tavattu syksyllä paikallisena kolmasti.

 

 

SUOKUKKO Philomachus pugnax

 

Kevät-kesäkausi: Lokkisaaren kunnostushistorian paras kevätesiintymä. Aikavälillä 26.4.–25.5. havaittiin paikallisena yhteensä vähintään 360 yksilöä. Seuraavasti: 26.4. (3k,1n), 28.4. (3k), 29.4. (2n), 1.5. (4k), 3.5. (25 yks.), 4.5. (85 yks.), 6.5. (5 yks.), 9.5. (1k,2n), 10.5. (4k,2n), 11.5. (182 yks.), 13.5. (1k,27n), 14.5. (15 yks.), 15.5. (2 yks.), 16.5. (30 yks.), 17.5. (20n), 18.5. (2k,9n), 19.5. (9n), 20.5. (10 yks.), 21.–23.5. (3 yks.), 24.5. (7 yks.), 25.5. (3 yks.).

 

Muuton kulku oli aika perinteinen. Parhaina muuttopäivinä 4.5. saaressa oli enimmillään paikallisena 56 yksilöä ja 11.5. klo 10:25–16:00 yhteensä noin 100 yksilöä. Muualla Pirkanmaalla havaittiin kevään aikana yhteensä noin 390 yksilöä, niistäkin valtaosa Virtain Vermasjärveltä, joka on Pirkanmaan oloissa ollut viime vuosina lajin paras keväinen kerääntymäpaikka.

 

Pesimäkausi: Nyt ei havaittu mitään mahdolliseen pesintään vihjaavaa, sillä kevätmuuton ja syysmuuton välillä oli selvä tauko. Suokukko pesi Lokkisaaressa varmuudella ensimmäisten konkreettisten kunnostustoimien jäljiltä vuonna 2003, mikä oli jymypaukku. Pesintä oli ensimmäinen varmistettu Pirkanmaalta sitten vuoden 1988 ilmeisen pesinnän (Siikaneva). Rantaniityillä lajin pesintä on varmistettu viimeksi 1973 Sarvikkaan luhta-alueella. Myös Lokkisaaren muina kunnostusvuosina on ollut mielenkiintoisia merkkejä suokukon suunnitelmista pesiä, mutta nämä ajatukset linnuilla ovat kariutuneet viimeistään vedennousuun.

 

Suokukko on pesijänä hävinnyt likimain täysin eteläisestä Suomesta ja kanta lienee taantunut hurjasti myös pohjoisessa, kenties osin muuttohaukan runsastumisenkin myötä. Kannan taantumaan liittyy kyllä muitakin ongelmia, kenties talvehtimisalueillakin, niin suurta taantuma on ollut. Havainnot Lokkisaaresta antaa kuitenkin uskoa, että se voisi pesiä säännöllisestikin, mikäli paikkoja olisi tarjolla. Tällainen mahdollisuus voisi olla ennen kaikkea Sarvikkaan laajassa rantaniittyalueessa, mikäli sekin saatettaisiin asiantuntevan kunnostuksen ja hoidon piiriin.

 

Syyskausi: Taas hyvin vaisu esiintyminen. Aikavälillä 12.6.–5.10. lintuja oli saaressa lähes päivittäin, lukuun ottamatta jaksoa ajalta 28.6.–9.7. Jaksoittain seuraavasti:

 

Kesäkuu: 12.6. (k), 13.6. (3k), 15.6. (4k), 22.6. (2k,2n), 24.6. (1k,1n), 25.6. (2n), 27.6. (7-9 yks.)

 

Heinäkuu: 10.–11.7. (2 yks.), 12.7. (10 yks.), 13.7. (5 yks.), 14.7. (2 yks.), 15.7. (7 yks.), 17.7. (15 yks.), 18.7. (10 yks.), 19.–20.7. (5 yks.), 21.–23.7. (9-10 yks.), 24.7. (7 yks.), 25.7. (10 yks.), 26.7. (15 yks.), 27.7. (5 yks.), 28.7. (2 yks.), 29.7. (7 yks.), 30.7. (5 yks.), 31.7. (1 yks.)

 

Elokuu: 1.8. (2 yks.), 2.8. (5 yks.), 3.8. (2 yks.), 4.8. (5 yks.), 7.-9.8. (8 yks.), 10.8. (15 yks.), 11.8. (10 yks.), 12.8. (6 yks.), 13.8. (10 yks.), 14.8. (7 yks.), 15.8. (10 yks.), 16.8. (11 yks.), 18.8. (23 yks.), 19.8. (15 yks.), 20.8. (10 yks.), 21.–23.8. (5-7 yks.), 24.8. (5 yks.), 26.8. (6 yks.), 28.8. (27 yks.), 29.8. (20 yks.), 31.8. (9 yks.)

 

Syyskuu: 1.9. (11 yks.), 2.9. (7 yks.), 3.9. (25 yks.), 4.9. (10 yks.), 5.9. (19 yks.), 7.-18.9. (1-3 yks.), 20.9. (12 yks.), 21.–30.9. (1-3 yks.)

 

Lokakuu: 1.-5.10. (1-2 yks.)

 

Kesäkuu on pääasiassa vanhojen suokukkokoiraiden muuttoaikaa, eikä niitä yleensä paljoakaan nähdä kerääntyneenä. Poismuutto tapahtuu nopeasti. Valtaosiltaan päämuuttoaikaa on elokuun jälkipuoliskolta syyskuun jälkipuoliskolle. Nyt määrät jäivät likimain yhtä vaisuiksi kuin ed. vuonna (suurin kertalukema 26 yks. - 14.9.), joka kuitenkin oli ylivoimaisesti suurin määrä Pirkanmaalla (muualta enim. 11 ja 10 yks. kerääntymät). Kunnostus- ja hoitovuosien paras kertamäärä summattiin vuonna 2007 (60 yks. - 23.9.).

 

Syksyn Lokkisaaren kokonaismäärää on vaikea arvioida siitä syystä, että elo-syyskuussa linnut lepäilevät töyhtöhyypän tavoin myös lähipelloilla joko Laasonportissa - Vaihmalassa tai Vesilahden Mantereen - Koskenkylän aukeilla. Aina välillä osa linnuista saattaa olla pelloilla ja osa Lokkisaaressa ja määrät vaihtelevat siksikin päivittäin. Joka tapauksessa kriittinen arvio on vähintään noin 80 eri yksilöä, kun muualta Pirkanmaalta on summattavissa yhteensä enintään 125 yksilöä (tähän ei ole laskettu Vesilahdella nähtyjä, jotka ovat samoja kuin Lokkisaaressa).

 

Suokukko on taantunut suuresti 1980-luvulta näihin päiviin, laji kun oli aikoinaan jopa liroon verrattavissa oleva peruslaji. Tämä taantuma näkyy myös muuttajamäärissä radikaalisti, dramaattisimmin varsinkin Pirkanmaan syysaineistossa. Esimerkkinä havaintoaineistot suurimmista kerääntymäparvista nykyisen Sastamalan kunnan alueen peltolakeuksilta: 1990 (550 yks. - 15.9.), 2001 (150 yks. - 15.9.) ja 2008-09 (vain 8-9 yks.).

 

Muutos on hurja ja tuntuu käsittämättömältä, ettei suokukkoja käytännössä lepäilisi syksyisin säännöllisesti enää missään Pirkanmaalla ilman Lokkisaarta ja siellä tehtyjä kunnostus- ja hoitotoimia!

 

 



Suokukko 15.8.2009 (Kuva: Kari Eischer)

 

 

KELTAJALKAVIKLO Tringa flavipes

 

Kevätkausi: Kun tämä Pohjoisamerikkalainen laji tavattiin 3.-27.6.2008 Ahtialanjärven Lokkisaaressa 3. kerran maassamme, ei tapahtuman olisi uskonut toistuvan. Mutta näin vain kävi ja heti seuraavana vuonna.

 

Nyt – oletettavasti sama lintu - ilmaantui 26.5. ja oli paikalla vielä 3.6. kadoten mahdollisesti ensimmäisten syysmuuttavien mustaviklojen kanssa. Lintu kuvattiin tänäkin vuonna. Mielenkiintoista oli myös, että laji tavattiin keväällä 2009 lisäksi Kokkolassa.

 

Keltajalkavikloa tavataan harhautuneena vuosittain Euroopan mantereella vain Atlantin piirissä, etupäässä Brittein saarilla ja Azoreilla, mutta esimerkiksi Ruotsissa laji on nähty 18 ja Norjassa 15 kertaa. 

 

 

NAURULOKKI Larus ridibundus

 

Kevät-pesimäkausi: Lokkisaaren tunnuslintu avasi pelin heti huhtikuun alussa ja jo 5.4. saaressa kävi kova kuhina (yht. noin 300 yks.). Saaresta olivat lumet sulaneet, mutta muutoin se, kuten järvikin vuolleväylää lukuun ottamatta, oli vielä vahvasti jäässä. Nopeasti huhtikuun aikana saapuivat sitten pääjoukotkin ja pesänrakennukset alkoivat. Pysyvästi naurulokit asettuvat saareen siinä vaiheessa, kun järvi on likimain kokonaisuudessaan vapautunut jäistä.

 

Lokkisaaren pesimäyhdyskunnan kokoa emme pyrkineetkään laskemaan paikan päällä, sillä se olisi ollut liian häiritsevää etenkin vesilinnustolle. Näin on toimittu jo useamman vuoden ajan. Perusteellisesti pesät on laskettu ennen hoito- ja kunnostustoimia vuonna 2000 (865 paria) ja sitten ensimmäisten radikaalien kunnostustoimien jälkeen vuonna 2002 (1624 paria). Kanta siis lähes kaksinkertaistui tänä aikana.

 

Jonkinlainen kuva pesimäkannasta pyrittiin saamaan nytkin siten, että 10.5. yhdyskunta kuvattiin osina rannalta käsin noin 500 metrin päästä ns. pumppuaseman katolta. Kuvista on laskettavissa 1337 pesää, mutta tämä on vain osatotuus, sillä luonnollisesti pesiä jää huomattavasti piiloonkin. Muutaman viime vuoden arviot kokonaiskannasta ovat parhaimmillaan olleet jopa yli 2000 parin luokkaa ja uskoaksemme nytkin lähemmäksi tuota 2000 paria. Pesimäkannaksi määritellään ko. vuonna noin 1800 paria.

 

Kysymyksessä on aivan suvereenisti Pirkanmaan suurin yhdyskunta ja yksi suurimmassa maassamme nykyään. Pirkanmaan 2. suurin yhdyskunta sijaitsee Nokian Markluhdanlahdella (parhaimmillaan noin 900 paria). Myös Valkeakosken Vanajanselällä on vastaavan kokoinen yhdyskunta.

 

Lokkisaaren yhdyskunta keskittyy likimain täysin saaren W-osaan, joka on korkeimmillaan vedenpinnasta. Näin on aina ollut. Yksittäispareja yrittää pesiä aluksi muuallakin, lähinnä saaren keskiössä, mutta nämä useimmiten tuhoutuvat. Jokusia, lähinnä uusintapesiä, on sitten ollut myös saaren NE-osissa ns. kelluvalla hetteiköllä. Pesinnät on pyrittykin kunnostustoimin rajaamaan juuri tietylle alueelle, jota yhä jatkossa kehitetään myös naurulokkeja ajatellen.

 

Naurulokki on aikainen pesijä ja ensimmäiset munapesät sillä on Lokkisaaressa huhtikuun lopulla, niin nytkin (27.4.). Tämä tarkoittaa, että ensimmäiset poikaset kuoriutuvat noin 20.5. ja ovat lentokykyisiä kesäkuun puolivälin jälkeen (nyt noin 20.6.). Pesintöjen onnistuminen tuntuu olevan lähes ”maksimaalista” vuosittain ja kuoriutumisien jälkeen saaren W-puoli suorastaan kuhisee poikasia. Pesinnät onnistuvat hyvin, koska laji pesii Lokkisaaren turvallisimmassa osassa, lajilla on myös kelluvia pesiä ja pesinnät ovat aikaisia, jolloin poikaset kerkiävät kuoriutumaan selvästi ennen järven pinnan nostoa maksimikorkeuteen. Myös tänä vuonna pesintätulos oli varsin hyvä, vaikka kesäkuun alun kylmät kelit jotain verottivatkin.

 

Poikasmäärä on kertaluontaisesti laskettu 1.7.1999 (610 yks.), jolloin parimäärä oli alle 900 parin luokkaa. Lukema on silti alakanttiin, sillä lintuja oli jo lennossa ja osa myös piilossa.

 

Mutta jos pesiviä pareja olisi vaikkapa 2000 ja tuloksena olisi vaikkapa 1,5 poikasta / pesä tietäisi se 3000 poikasta ja tähän emot päälle. Saaressa voisi siis kuhista yhteensä noin 7000 naurulokkia.

 

Huomioitavaa kuitenkin on, että aina osa naurulokeista on saaresta poissa ravinnonhaussa jossakin.    Ravintokohteet vaihtelevat eri aikoina, mutta säännöllisimmin Tampereen ympäristön pesivät naurulokit käyvät ravinnonhaussa lähialueen kahdella isolla kaatopaikalla. Varsinkin poikasaikaan Lokkisaaren linnut käyvät yhtenä virtana erityisesti Tarastenjärven kaatopaikalla Tampereella. Osin myös näiden kaatopaikkojen seurauksena Pirkanmaan naurulokkikanta keskittyy vahvasti lähiympäristöön. Lisäksi Lokkisaaren linnut ruokailevat pelloilla ja hyönteis- / pikkukalapyynnissä esim. vaikkapa Kuokkalankoskella.

 

Lokkisaaren naurulokit koettiin harmiksi lähialueella, kuten Pursiseuran venesatamassa ja Taitokeskuksen piha-alueella, jonne etenkin nuorukaiset ovat tavanneet lentokykyisiksi tultuaan jossain määrin kerääntyä likaannuttamaan aluetta. Paikallislehdessä on ollut aiheeseen liittyen varsin aggressiivista kirjoittelua. Tilanne on kuitenkin muuttunut kunnostuksien seurauksena ja etenkin nyt kun Lokkisaari on saatu avoimemmaksi, sitä pidetään avoimena ja sinne on kehitetty lepäilyalueita. Näin linnut pysyttelevät paremmin turvallisessa saaressa. Muutoksen ovat huomanneet myös em. tahot ja aggressiot ovat poistuneet.

 

 

 



Naurulokit vartiossa 31.5.2006 (Kuva: Kari Eischer)  

 

 

KALALOKKI L. canus

 

Kevätkausi: Ei ihmeellisiä kerääntymiä.

 

Pesimäkausi: Kolme pesivää paria, yksi Ahtialanvuolteessa olevan saaren rantakivellä, yksi NW- tiirakarilla ja yksi järven NNW-puolen vesikivillä. Lisäksi Lokkisaaressa oli kehitelmiä viimevuotiseen tapaan (jolloin pesintä epäonnistui), mutta ilmeisesti tämä pari siirtyi sitten pesimään vesikiville.

 

Pesinnät onnistuivat, 11.6. oli kaikissa pesissä emojen seurassa 2+2+2 poikasta.

 

Kalalokin pesimäkanta on sekin hienoisessa kasvussa Ahtialanjärvellä. Aikaisempina vuosina on pesinyt 0-1 paria, useimmiten järven NNW-puolen vesikivillä.

 

Syyskausi: Ei ihmeellisiä kerääntymiä.

 

 

HARMAALOKKI L. argentatus

 

Kevätkausi: Ei ihmeellisä kerääntymiä, maalis-huhtikuussa aina välillä jokusia kymmeniä yksilöitä vuollesulan jääreunalla lepäilemässä. Parhaimmillaan on ollut noin 200 yksilöä.

 

Varhaiskeväällä isot, parhaimmillaan useampaan tuhanteen yltävät harmaajoukkiot kerääntyvät laajoilta alueilta yöpymään sekä Lempäälän Liponselälle-Akaan Jumusille sekä Tampereen Viinikanlahdelle.

 

Kesäkausi: Harmaalokki pesi ensi kerran järvellä (SE-kulmauksen karilla) noin vuonna 2005. Tämän jälkeen oli taukoa, mutta nyt kaksi pesivää paria. Toinen pari pesi järven S-rautakarilla ja tuotti 3 poikasta (näistä yksi lopulta menehtyi aikuiskokoisena). Toinen uusi pari taas aloitti pesinnän Lokkisaaren kylkeen, N-puolelle rakennetun sorsakehikon katolla. Pesintä kuitenkin tuhoutui haudontavaiheessa, kehikon romahtaessa myrskyssä ja vedennousussa. Kehikon sisällä pesi samanaikaisesti sinisorsa. 

 

Syyskausi:

 

Ei mainittavia havaintoja.

 

 

MERILOKKI L. marinus

 

Kevätkausi: Yksi havainto: 14.4. Myllyojan suistossa (1 3kv). Silloin tällöin keväisin järvellä käy merilokkejakin, esimerkiksi harmaalokkiparvien mukana alkukeväällä vuollesulan jään reunalla lepäilemässä. Lokkisaaren kunnostusvuosien aikana erityisesti toukokuiset havainnot ovat lisääntyneet. Näissä linnuissa kyse on pesimättömistä, nuorista ja esiaikuisista linnuista. Vuonna toukokuun jälkipuoliskolla 2007 Lokkisaaressa oli useamman harmaalokin kanssa parhaimmillaan 3 yksilöä (juv-subad). Nämä kalastivat lahnoja, jotka olivat kututouhuissa. Hoito- ja kunnostustoimien jäljiltä Lokkisaaresta on myös tullut varsin hyvä lahnojen kutupaikka.

 

Merilokki pesii Pirkanmaalla - Kanta-Hämeessä säännöllisesti Vanajanselän alueella muutaman parin voimin. Lisäksi pesintään viittaavia havaintoja on Pirkanmaan puolelta Pyhäjärven Säijän- Vakkalanselältä sekä Vilppulasta. Kevät-, kesä ja syyshavainnot merilokeista ovat lisääntyneet selvästi Pirkanmaalla, mutta pesimäkanta on pitkälti polkenut paikallaan. Alkukeväällä

linnut kerääntyvät yöpymään etenkin Lempäälän Liposelälle - Akaan Jumusille, jossa enimmillään on harmaalokkien joukosta laskettu lähes 60 yksilöä.

 

Syyskausi: Ei havaintoja.

 

   

PIKKULOKKI L. minutus

 

Kevät-pesimäkausi: Ensimmäiset pikkulokit saapuivat Lokkisaaren ympärille käkättelemään 25.4. illalla (4 yks.). Tämän jälkeen lintuja alkoi näkyä toukokuun alusta alkaen säännöllisesti, esim. 3.5. (20 yks.), mutta määrät pysyivät enimmilläänkin näissä lukemissa aina kesäkuun alkuun asti. Joukossa oli välillä myös edellisvuonna syntyneitä lintuja, kuten 25.5. (17ad,4 2kv). Sen sijaan läheisellä Mäyhäjärvellä oleskeli totutusti suurempia (muutto)joukkoja hyönteispyynnissä (enim. 180 yks. jo 6.5.).

 

Heti kesäkuun alussa pesintävaiheen käynnistyessä määrä Lokkisaaren ympärillä kaksinkertaistui, esim. 2.6. (40ad, 1 2kv), 5. ja 7.6. (40ad), 8.6. (n.50 ad) ja 27.6. (45ad). Linnut asettuivat nyt ensi kertaa pesimään saaren ENE-puolen kelluvalle hetteikölle, jota olimme tavoitelleetkin. Ensimmäiset hautovat linnut todettiin 5.6. (veneestä käsin nähtynä pelkästään toistakymmentä) ja lopulta pesiviä pareja oli yksilömäärän perusteella enintään 25. Todellisuudessa ensimmäiset haudonnat alkoivat aivan toukokuun lopulla. Niittovaiheessa heinäkuun lopulla - elokuussa paljastui enintään 20 pesäpohjaa, joka lienee vastannut pesivien parien määrää todellisuudessa.     

 

Poikastuotto oli vihdoin mukava, kuten viimeksi vuonna 2003, jolloin N-niityn tuoreella läjitysvallilla pesi peräti 70 paria ja erittäin onnistuneesti. Syy oli, ettei vedennousu nyt kyennyt ainakaan erityisemmin tuhoamaan pesintöjä kun pesät olivat kelluvalla hetteiköllä.

 

Poikasia alkoi näyttäytyä 7.7. alkaen, jolloin vähintään 20ad varoitteli aktiivisesti samalla kun vähintään 10 poikasta piiloutui nopeasti kasvillisuuden suojiin. Yksi poikasista oli lähes lentokykyinen. Huomioitavaa oli, että jo tuolloin puolet aikuisista linnuista oli poistunut järveltä. Kolme päivää myöhemmin (-17.7.) lennossa oli jo kuusi poikasta, mutta vanhoja lintuja näkyvillä enää kuusi. Lisäksi kasvillisuuden suojissa oli lisää lentokyvyttömiä poikasia. Suurin kerralla todettu poikasmäärä oli 19 yks. (19.7.), joista 13 lentokykyisiä. Tämän jälkeen nähtiin vielä 20.–28.7. 13 lentopoikasta ja yksi pieni poikanen yhdessä enintään 8 vanhan linnun kanssa. Viimeiset linnut (1ad,3juv) poistuivat järveltä muutolle 4.8. illalla, jonka jälkeen pikkulokkeja ei enää järvellä ko. vuonna näkynyt.

 

Havaittujen poikasten yhteismäärä oli vähintään 20. Oletettavasti ainakin puolet pareista onnistui saamaan poikasia (pikkulokilla 2-3 munaa). Edellisvuonna poikasia tuli vain yksi ja parina aikaisempana vuonna ei laisinkaan, joina vuosina kaikki pesät tuhoutuivat lähinnä veden alle.

 

 



Pikkulokki 29.5.2009 (Kuva: Kari Eischer)

 

 Takaisin ylös



KALATIIRA Sterna hirundo

 

Kevät-pesimäkausi: Saapuu Ahtialanjärvellä yleensä liki samoina päivinä kuin pikkulokkikin, nyt 22.4–23.4. (1 yks.) ja 24.4. (3 yks.). Jo 6.5. oli yhdeksän lintua asettumassa pesimään järven SE-karikolle. Ensimmäiset haudonnat todettiin erittäin aikaisin: 13.5. järven NW-karilla oli jo vähintään 7 hautovaa tiiraa ja 16.5. SE-karilla 8 munapesää (1-3 munaa / pesä). Lokkisaaressa taasen pesinnät alkoivat selvästi myöhemmin.

 

Järven pesimäkantaa aloimme varsinaisesti selvittää ennen kesäkuun puoltaväliä. NW-karilla hautovia oli 11.6. peräti 22 pesällä (2-3 munaa / pesä) ja samana päivänä SE-karilla oli jo 13 poikasta. NW-karin pesistä kuitenkin kuusi tuhoutui rankan veden nousun alle (todettiin 15.6.) ja tuolloin taas SE-kari oli peittynyt täysin veden alle, eli juuri ja juuri nämä poikkeuksellisen aikaisin pesinnän aloittaneet parit saivat poikaset maailmalle!

 

Lokkisaaren pesimäkantaa haarukoitiin ensi kerran tarkemmin 17.6. Tällöin NW-korokealueen paljaammilta osilta löytyi 8 munapesää. Jo aikaisemmin olimme pikkulokkiyhdyskunnan suojissa, lähinnä kelluvalle hetteikölle tehdyillä läjityskasoilla havainneet vähintään 4 hautovaa lintua. Kesäkuun lopulla (28.6.) paljastui sitten vielä myöhäisimpinä pesintöinä N-vallilla 6 munapesää ja tämän edustan kelluvalta hetteiköltä 5 munapesää sekä vielä 2-3 pesää (jossa yksi pieni poikanen) pääaltaan SE-kulmauksen massaläjityssaarekkeelta.

 

Yhteensä todettiin siis noin 55 pesää! Määrään sisältyy epäilemättä näissä myöhäisimmissä pesinnöissä aikaisemmin pesinnöissään epäonnistuneita pareja todennäköisesti myös NW-karilta, mutta joka tapauksessa eri parien osalta järven kanta oli muutoinkin vähintään 45 eri paria. Lukema on hurja tällaiselta pienjärveltä jo sinällään mutta etenkin siksi, että ennen kunnostustoimien alkua järvellä pesi ainoastaan kaksi paria Lokkisaaressa!     

 

Erikoista oli sekin, että ensimmäiset kalatiiran poikaset (tod.näk. SE-karilla syntyneet) olivat lennossa jo 21.6., eli aikaisemmin kuin ensimmäiset naurulokin poikaset!

 

Suureksi nousivat sitten heinäkuun lopun iltakerääntymät, eniten 26.7. (220 yks.) ja 28.7. (230–250 yks.). Valitettavasti emme saaneet eroteltua nuoria ja vanhoja omiksi luvuikseen, mutta joka tapauksessa myös nuoria oli runsaasti. Kysymyksessä oli käytännössä kokonaisuudessaan järven omaa kantaa. Kantapaikkana iso joukko piti etenkin saaren itäpuolelle syksyn aikana pikku hiljaa rakennettua karikkoa, joka täyttyi tiiroista, samoin kuin myös saaren sisäosien altaan N-päähän rakenteilla oleva karikkokin. Lopulta linnut kuitenkin yöpyivät kaikki saaren sisäosien lietteillä, jossa olivat paremmin suojassa.

 

Elokuun vaihteessa määrät putosivat lintujen lähtiessä pikku hiljaa muutolle, mutta vielä 4.8. (70 yks.) ja 16.8. (40 yks.). Viimeiset 20.8. (2ad,4juv).  

 

 



Kalatiira Lokkisaaren parhaalla tähystyspaikalla 3.6.2009 (Kuva: Kari Eischer) 

 

 

RÄYSKÄ S. caspia

 

Kevätkausi: Ei havaintoja. Keväisin räyskä on Pirkanmaalla vuosittainen mutta harvinainen näky. Ko. vuonna laji nähtiin neljä kertaa (4 yks.).

 

Ahtialanjärvi Lokkisaarineen on kuitenkin tämänkin lajin kohdalla osoittanut merkityksellisyytensä: 8.5.1988 Lokkisaaren rantalietteillä lepäili 5 yks., joka on maakunnan 2. paras kevätmääräennätys. Tämä tapahtui siis aikakautena, jolloin vedenpinta saattoi olla erilaisen säännöstelyn seurauksena erittäin alhaalla vielä toukokuun alkupuoliskollakin.  

 

Syyskausi: Lokkisaari uusine karikoineen veti puoleensa 29.7.–1.8. (ad,juv) ja 29.8. (1 yks.). Linnut käyttivät lepäilyyn nimenomaan saaren E-karikkoa ja aina välillä lentelivät ravinnonhaussa järvellä; emo edellä ja poikanen perässä vinkuen ja kerjäten. Myös muutamina aikaisempina kunnostusvuosina laji on elokuussa poikennut lepäilemään Lokkisaaren rantalietteillä.

 

Pohjanlahden räyskäpopulaatioilla poikueineen on ollut taipumuksena koukata sisämaan kautta muuttomatkallaan (pääosin elokuussa) ja kerääntyä yllättävänkin isoiksi joukoiksi juuri Pyhäjärven - Vanajaveden reittivesistöalueelle. Enimmillään on Nokian Savi- Sorvanselän kareilta laskettu yöpyviä lintuja peräti 39 yksilöä (12.8.1984). Räyskäkannat ovat kuitenkin näiltä ajoilta vähentyneet, mikä näkyy myös sisämaahavaintojen voimakkaana vähenemisenä. Esimerkiksi ko. vuonna lajista tehtiin yhteensäkin havaintoja alle 20 yksilöstä. 

 

Aivan poikkeuksellinen ja suorastaan sensaatiomainen oli räyskän myöhäinen pesintäyritys tänä vuonna Valkeakosken Vanajanselällä. Kyseessä oli ensimmäinen sisämaapesintä Suomesta. Pesintä epäonnistui.

 

 

LEHTOPÖLLÖ Strix aluco

 

Kevät-pesimäkausi: Pesinyt säännöllisesti Lastusten kartanon rantametsissä, mutta yllättäen ei tänä vuonna, ainakaan tutussa pöntössä.

 

 

TERVAPÄÄSKY Apus apus

 

Kevät-pesimäkausi: Ei ihmeellisiä kerääntymiä järven yllä hyönteispyynnissä olevista linnuista. Ensimmäinen 10.-11.5. (1 yks.) ja eniten 15.6. (150 yks.), jotka hyönteispyynnissä aivan liki veden pinnassa.

 

Syyskausi: Samat sanat, eniten kirjattiin 18.8. (50 yks.).

 

 



Tervapääsky Ahtialanjärven ilmameressä 15.8.2009 (Kuva: Kari Eischer)

 

 

VALKOSELKÄTIKKA Dendrocopos leucotos

 

Talvi-kevätkausi: Syksyllä 2008 oli runsas valkoselkätikkavaellus Venäjältä Suomeen. Tämän seurauksena viihtyi talvella 2008/09 yksi naaras myös Ahtialanjärven rantametsiä kierrellen. Lintu nähtiin ensimmäisen kerran 25.11.2008 ”Piiponniemessä”. Myöhemmin talvella - keväällä tehtiin havaintoja ruokailujäljistä varsinkin järven itäpuolen rantametsistä, kuulemma yksi näköhavaintokin.

 

 

PIKKUTIKKA D. minor

 

Kevät-pesimäkausi: Ahtialanjärven rantametsissä pesii säännöllisesti yksi pari, jonka aluetta on lähinnä järven itäpuolen rantametsät, suiston ympärillä. Ko. vuonna soidinhavaintoja myös S-rantamilta, jossa kyse lienee saman reviirin linnuista.

 

 

KIURU Alauda arvensis

 

Kevätkausi: Muuttoaikaan silloin tällöin Lokkisaaressa jokusia yksilöitä, enimmillään kuitenkin alle 10 yksilöä.

 

Syyskausi: Samaten syksyllä, joskin vieläkin harvemmin, nyt yksi havainto.

 

 

TÖRMÄPÄÄSKY Riparia riparia

 

Kevätkausi: Järven pinnassa hyönteispyynnissä mm. 9.5. (6 yks.) ja 21.5. (n. 40 yks.), joka kevään muuttomatkalaisista suurin paikalliskerääntymä Pirkanmaalla.

 

Syyskausi: Pari yksittäishavaintoa.

 

Törmäpääskyn pesimäkannat mm. Pirkanmaalla ovat taantunut huimasti viimeisten parin vuosikymmenen aikana. Samalla myös muutonaikaiset kevätkerääntymät ovat pudonneet. Määrien väheneminen näkyy myös siinä, että Ahtialanjärven syyspuolella yöpymään tulevien haarapääskyjen mukana on enää niukasti törmäpääskyjä; kyseessä kun myös on laji joka muutoillaan

yöpyy ruovikoissa. 

 

 

HAARAPÄÄSKY Hirundo rustica

 

Kevätkausi: Ei ihmeellisiä kerääntymiä, 21.5. kymmeniä lintuja yhdessä muutaman kymmenen törmä- ja räystäspääskyn kera.

 

Niin terva- haara-, törmä- kuin räystäspääskyjäkin saatetaan toisinaan nähdä erityisesti kylmänpurkausten aikaan todella suuriakin määriä sellaisten järvien pinnalla / yllä ruokailemassa, jotka tarjoavat hyvän ruokailuapajan kuoriutuvista surviaissääskistä. Parhaimpana esimerkkinä tästä on Kangasalan Kirkkojärvi.

 

Syyskausi: Ahtialanjärven vesiruovikoihin Myllyojan suiston ja lintutornin edustalle kerääntyy yöpymään suuria määriä; huippu tällä paikalla aina elo-syyskuun vaihteessa. Seuraavassa esimerkkinä määrien noususta: 20.7. (90 yks.), 9.8. (200 yks.) ja 28.–29.8. (väh. 3000 yks.). Muina iltoina ei laskentoja suoritettu.

 

Muualta Pirkanmaalta ei ole alkuunkaan tiedossa vastaavansuuruisia yöpymisparvia, mutta eipä tätä asiaa ole kunnolla selvitettykään.

 

 

NIITTYKIRVINEN Anthus pratensis

 

Kevät-pesimäkausi: Lokkisaaresta on tehty kevätmuuttoon liittyen huhtikuisia havaintoja lähinnä muutamista yksittäisistä linnuista. Pesii lähimmillään heti Vaihmalan pelloilla järven kaakkoispuolella.

 

Syyskausi: Lokkisaari on pienestä koostaan huolimatta kohtalaisen hyvä syksyinen kerääntymispaikka niittykirvisille. Havaintoja nyt aikaväliltä 11.9.–14.10, esimerkiksi seuraavasti: 11.9. (3 yks., syksyn ekat), 13.9. (15 yks.), 16.–17.9. (20-25 yks.), 18.9. (70 yks.), 19.–21.9. (enim. 50 yks.), 25.9. (60 yks.), 29.9. (70 yks.), 1.10. (30 yks.) ja viimeinen 14.10. (1 yks.).

 

Selvästi suurimmat kerääntymät tavataan nähdä suurimmilla peltolakeuksilla, vuonna 2009 Pirkanmaalla selvästi eniten 300 yks. Sastamalan Vaunusuolla. Ennen kunnostus- ja hoitotoimia lajia ei käytännössä oltu syksyisin Lokkisaaressa nähty.

 

 

LAPINKIRVINEN A. cervinus

 

Kevätkausi: Nyt ei havaintoja, mutta muutamana aikaisempana vuonna (2006 ja 2008) kyllä. Toukokuussa 2006 saaressa viihtyi (14.–20.5.) enimmillään 2 yksilöä, joista toinen myös lauleskeli aktiivisesti.

 

Lapinkirvinen on keväällä varsin harvinainen näky maakunnassa yleensäkin ja varmin paikka on viime vuosina ollut juuri Lokkisaari, josta on vuosilta 2006–2008 kaikkinensa kolme havaintoa mahdollisesti 5 eri yksilöstä. Muualta Pirkanmaalta on vuodesta 2006 yhteensä vain kaksi havaintoa yksittäisistä linnuista.

 

Syyskausi: Vastaavanlaisen huono syysesiintyminen kuin ed. vuonna, johon osasyynä syksyn tasaisen lämpimät kelit. Aikavälillä 22.8.–22.9. havaintoja yhteensäkin vain noin 9 yksilöstä seuraavasti: 22.8. (1 yks.), 6.9. (1 yks.), 7.9. (3 yks.), 8.9. (2 yks.), 12.9. (2 yks.), 13.9. (1 yks.), 16.–17.9. (2 yks.), 18. ja 21.–22.9. (1 yks.). Muualtakin Pirkanmaalta yhteensä vain alle 40 yksilöä.

 

Lokkisaari on kunnostus- ja hoitovuosina noussut kompaktina pakettina Pirkanmaan säännöllisimmäksi lapinkirvispaikaksi myös syksyllä, missä se on elokuun lopulta - syyskuun loppupuolelle yleensä lähes päivittäinen ja helposti havaittava. Enimmillään on syksyinä 2005–2008 nähty kerralla 7 yksilöä ja erittäin kriittisesti summattuna yhteensä vähintään 15 yksilöä (2005).

 

 

VÄSTÄRÄKKI Motacilla alba

 

Kevätkausi: Ei mitään ihmeellistä.

 

Pesimäkausi: Jokusia pareja pesii järven rantamilla lähinnä W-puolella järveä.

 

Syyskausi: Heinäkuun lopulta alkaen lähialueen pesiviä lintuja alkaa kerääntymään Lokkisaareen. Enimmillään lintuja on kerääntyneenä elokuussa, yleensä vähintään 100 yksilöä, kuten nyt ainakin 9.8 ja myös kuun lopulla. Syyskuun aikana määrät vähenevät nopeasti, esimerkiksi 12.9. (15 yks.). Lokakuussa havaittiin vain yksi ja samalla syksyn selvästi myöhäisin 28.10.

 

 

KELTAVÄSTÄRÄKKI M. flava

 

Kevätkausi: Aikavälillä 29.4.–16.5. todella niukasti keväthavaintoja; Lokkisaaressa ensimmäiset 29.4. (4 yks.) ja eniten 20.5. (8 yks.). Muuttoparvessa eniten 16.5. SE-kulmauksen luhdalla (10 yks.). Suurimmat kevätparvet löytyvät pelloilta, eikä yöpymäänkään näytä Ahtialanjärven ruovikoihin lintuja juurikaan tulevan.

 

Pesimäkausi: Jälleen nykyisin varsin vakituinen pesimälaji Ahtialanjärvellä, vaikka Lokkisaaren osalta vakiintuneisuutta ei ole tullutkaan. Lokkisaaren osalta tämä johtuu lähinnä vedenpinnan noususta ja siksi, että saaresta on tehty paljaampi ja ylivuotista, suojaavaa massaa ei enää erityisen laajalti ole tarjolla.

 

Tämä kuitenkin tietoisesti, sillä varmin paikka on Myllyojan suiston alue, jossa nyt osin viimevuotisilla niitoksilla pesi varmuudella yksi pari. Pesivän parin ympärillä piti parhaimmillaan reviiriä myös 2-3 muuta koirasta, esim. 16.5. ja 14.6. Määrä oli hyvin poikkeuksellinen aikaisempiin vuosiin verrattuna.

 

Syyskausi: Lokkisaaresssa ensimmäinen pitemmän tauon jälkeen 12.7. (ilm. nuori) ja heinäkuussa enimmillään alle 10 yksilöä. Näissä lienee kyse lähialueen (Myllyojan suisto, Sarvikas) pesivistä linnuista, sillä paljon muualla lähialueilla ei lajia enää pesikään. Elokuun alkupuolelta määrissä lievää kasvua, mutta lopulta elokuussa päämuuttoaikaan enintään vain 20-30 yksilöä. Syyskuun puolella enimmillään enää 4 yksilöä, joista viimeinen 17.9. (1 yks.)

 

Hoito- ja kunnostusvuosina Lokkisaaressa on enimmillään viime vuosina ollut 50 yksilöä. Suurempia määriä nähdään pelloilla, mutta viime vuosina kovin vaatimattomia määriä sielläkin ja yhä harvemmissa paikoissa. Ainakaan viime vuosina ei ole havaittu myöskään mitään parempia merkkejä keltavästäräkkien kerääntymisistä yöpymään Ahtialanjärven ruovikoihin. Aikaisemmin kuitenkin 2000-luvun puolellakin enim. 200 yksilöä. 

 

 



Keltavästäräkki 28.8.2009 (Kuva: Kari Eischer)

 

 

SITRUUNAVÄSTÄRÄKKI M. citreola

 

Kevätkausi: Ei havaintoja. Tavattu kerran keväällä Lokkisaaressa vuonna 2008 (9.5. 2kv k).

 

Syyskausi: Kunnostus- ja hoitovuosien ajalta Lokkisaaresta nyt jo 4. havainto lajista (!): 26.8.–2.9. (+1kv n). Valokuvattiin.  

 

Merkittävää on, ettei mistään muualta Suomesta ole vastaavalta ajalta muutamaa säännöllistä pesimäpaikkaa lukuun ottamatta alkuunkaan vastaavaa määrää ns. irtohavaintoja, joten melkoiseksi ”vakipaikaksi” saari on tälle itäiselle västäräkkilajille tullut. Muualta Pirkanmaalta ei ole sitruunavästäräkistä havaintoja 2000-luvulta muuta kuin vuoden 2007 pesimähavainnot Hämeenkyrön Sarkkilanjärveltä, jossa on kyse toistaiseksi ainoasta lajin pesinnästä maakunnassa.

 

Suurin potentiaali sitruunavästäräkin asettumiselle pesimään Pirkanmaalle olisi etenkin kunnostus- ja hoitotoiminen seurauksena läheisellä Sarvikkaalla.

 

 



Sitruunavästäräkki Lokkisaaren niitoskasalla 26.8.2009 (Kuva: Kari Eischer)

 

 

SATAKIELI Luscinia luscinia

 

Kevät-pesimäkausi: Myllyojan suiston rantametsässä oli kesäkuussa yksi laulava koiras. Enimmillään järven E-rantamilla on lauleskellut 2-3 koirasta.

 

 

KIVITASKU Oenanthe oenanthe

 

Syyskausi: Silloin tällöin elo-syyskuussa joku yksilö viivähtää yömuuton jäljiltä Lokkisaaressa, nyt pari kertaa.

 

 

PENSASTASKU Saxicola rubetra

 

Kevät-pesimäkausi:  Havaintoja ainakin 9.5. alkaen järven itäluhdilla pesivistä linnuista. Reviireitä kolme; kaksi Myllyojan suiston alueella (kn+k) ja yksi SE-kulmauksen luhdalla. Tämä vastaa jokseenkin vuosittaista määrää.

 

Syyskausi: Poikkeaa syysmuutolla Lokkisaaressa yhtä harvoin kuin kivitaskukin, nyt ei kertaakaan.

 

 

RÄKÄTTIRASTAS Turdus pilaris

 

Syyskausi: Hoito- ja kunnostustoimien myötä tämäkin laji nykyisin Lokkisaaren massalajeja lajin päämuutto/kerääntymäaikaan lokakuun alkupuolella. Nyt havaittiin enimmillään ruokailemassa 4.10. peräti noin 1 100 yks.

 

 

RUOKOKERTTUNEN Acrocephalus scoenobaenus

 

Kevät-kesäkausi: Ensimmäinen laulaja todettiin järvellä 12.5. Perusteellinen pesimäkantakartoitus tehtiin veneestä käsin 14.6.. Tuloksena oli yhteensä vähintään 22 laulureviiriä. Reviirit keskittyivät lähes puhtaasti järven etelä-, itä- ja pohjoisrannoille, missä lajille soveltuvaa biotooppiakin on yllin kyllin. Lokkisaaressakin laji pesii yhä mutta vasta myöhäisemmässä vaiheessa kesää kasvukauden ollessa joo pitkällä.

 

Ahtialanjärven ruokokerttuskanta on kartoitettu parina vuotena aiemminkin: 1997 (42 reviiriä) ja 2001 (32 reviiriä). Mielenkiintoista on siis havaita, että kanta on äärimmäisen huippunsa jälkeen jatkanut edelleen laskuaan.

 

Syyskausi: Viimeiset Lokkisaaressa 15.9. (2 yks.) sekä 20. ja 25.9. (1 yks.).

 

 

 

Ruokokerttunen veikeänä 15.8.2009 (Kuva: Kari Eischer)

 

 

VIITASIRKKALINTU Locustella fluviatilis

 

Kevät-kesäkausi: Järven ESE-rantametsän ja pellon rajalla laulava lintu kesäkuun toisella viikolla.

 

 

RYTIKERTTUNEN A. scirpaceus

 

Kevät-pesimäkausi: Järven parimääräkartoituksessa 14.6. paljastui melko lailla vakiot kaksi laulavaa koirasta SE-kulmauksen ruovikosta. Myöhemmin 3.8. ruovikosta paljastui 4 yks. (oletettavasti poikue). Tämä ruovikko on ollut rytikerttusen keskuspaikka järvellä. Lisäksi 4.7. lauleskeli yksi lintu vaisusti tornin edustan vesiruovikossa. Havainnolla voi olla yhteyttä em. kahteen laulajaan.

 

Parhaimmillaan järvellä on kuultu 3-4 reviiriä aikana jolloin myös Lokkisaaressa oli vielä ruovikot. Myös Myllyojan suiston edustan vesiruovikossa laji on tavattu reviirillä.

 

Pirkanmaan parhaalla rytikerttusjärvellä (Urjalan Kortejärvi) on todettu enimmillään 19 reviiriä.

 

 

ISOLEPINKÄINEN Lanius excubitor

 

Syyskausi: Lokkisaaren avoimuus ja myyrätarjonta houkuttelee joka syksy jonkun muuttomatkalaisen tätäkin lajia. Nyt 25.9. (1 yks.), 25.10. (2 yks.), 28.10. (1 yks.) ja 22.11. (1 yks.) Usein isolepinkäinen myös talvehtii lähialueilla, kuten Sarvikkaan seudulla ja saattaa tuolloinkin käydä Lokkisaaressa.

 

 

NAAKKA Corvus monedula

 

Kevät-syyskausi: Lokkisaaren vakiruokailijoita tämäkin keväästä syksyyn. Selvästi suurimmillaan määrät myöhäissyksyllä, esim. 29.10. (110 yks.). Runsastunut suuresti viime vuosikymmeninä.

 

 

VARIS C. corone cornix

 

Kevät-pesimäkausi: Järven rantamilla pesii muutamia todella röyhkeitä pareja, jotka ovat nykyisin todella ikävä riesa järven ja erityisesti Lokkisaaren linnustolle. Nämä kyttäävät jatkuvasti tilaisuutta iskeä nokikanan ym. pesille ja kovasta lokki- ja tiirapommituksesta huolimatta ottavat yleensä haluamansa.

 

Syyskausi: Avoin ja lietteinen saari kerää syksyin runsaasti myös variksia, esim. 5.10. (120 yks.).

 

 

KOTTARAINEN Sturnus vulgaris

 

Kevät-kesäkausi: Keväällä huhtikuussa ei Lokkisaaressa ihmeellisiä kerääntymiä, jokunen silloin tällöin. Läpi pesimäkauden lähialueella pesivät linnut käyvät myös hakemassa evästä saarestakin. Pian toukokuun puolivälin jälkeen kottaraisia alkaa myös kerääntyä yöpymään järvelle, pienet määrät aluksi Lokkisaaren ainoaan puskaan, nyt esim. 23.5. (26 yks.).

 

Pikku hiljaa yöpymismäärät kasvoivat ja jo kesäkuussa kohosivat satoihin: 13.6. (360 yks.) ja 14.6. (520 yks.). Yleisavoimuuden ja niittojen seurauksena lintuja on alkanut heinäkuun alusta alkaen myös ruokailemaan päivisin saaressa, nyt enimmillään jo 200 yksilöä. Heinäkuun lopulla yöpyjämäärät sitten kohosivat lisää: 20.7. (700 yks.), 26.7. (800 yks.), 28.7. (900 yks.). Suurimmillaan määrät olivat elo- syyskuun alussa, päivisinkin ruokailijoita esim. 11.8. ja 3.9. (500 yks.) sekä yöpymisparvessa 28.8. (1300 yks.). Syyskuussa myöhemmin satoja ja vielä lokakuussa esim. 25. ja 28.10. (70 yks.) sekä 29.10. (50 yks.)

 

Myös kottaraiskuviot järvellä ovat kunnostus- ja hoitotoimien seurauksena monipuolistuneet. Yöpymään lintuja on aina tullut Ahtialanjärvelle mukavia määriä, mutta päiväruokailupaikkanakin Lokkisaari on nykyään kottaraisillekin todella merkittävä. Parhaimmillaan kuhina saaressa onkin melkoinen kun jo monesta lajiryhmästä piisaa massoja.

 

Merkittävää on havaita sekin, että kuten vuonna 2009, Ahtialanjärvellä summattiin suurin paikallisparvi Pirkanmaalla. Seuraavaksi eniten nähtiin Sastamalan perinteisesti parhailla, laajoilla peltoalueilla (1000 yks.). Muualla ei yli 600 yksilön päästy.

Kottaraiset yöpyvät pääsääntöisesti järven E-puolen vesiruovikoissa. Valtaisa oli kuhina mm. 28.8. kun samoihin vesiruovikoihin ahtautui 1300 kottaraisen kera vähintään 3000 haarapääskyä.

PAJUSIRKKU Emberiza schoeniclus

Kevät-kesäkausi: Ensimmäiset laulajat havaittiin huhtikuun toisella viikolla. Pesivä kanta kartoitettiin perusteellisesti ruokokerttusten tavoin 14.6. Yhteensä löytyi 13 reviiriä tasaisesti pitkin järven luhta- ja pusikkorantoja.

Myös pajusirkkukanta on aiempina vuosina kartoitettu: 1997 (13 reviiriä) ja 2001 (18 reviiriä). Verrattuna ruokokerttuseen, mitään ihmeellisiä muutoksia ei siten pajusirkulla ole ollut; eri vuosien välilläkin kanta saattaa heilahdella syystä tai toisesta.

Syyskausi: Lokkisaaressa syyskuussa enimmillään noin 10 yksilöä. Syksyn viimeinen siellä 19.10.
 

PULMUNEN Plectrohenax nivalis


Kevätkausi: Yksi havainto Lokkisaaresta: 22.3. (1 yks.). Yleensäkään ei Lokkisaaresta ole ainakaan toistaiseksi juuri tuon kummoisempia keväthavaintoja pulmusista.


Syyskausi: Erityisesti syksyisenä pulmuspaikkana Lokkisaari on kunnostuksien ja hoitojen seurauksena nykyään jokavuotinen. Tosin tänä syksynä vain kaksi havaintoa: 19.10. (4 yks.) ja 29.10. (1 yks.). Aikaisempina syksyinä on enimmillään ollut 9 yks. paikallisena.


Taulukko1

Taulukko 2

Taulukko 3

Taulukko 4