Image not available
Image not available

FACEBOOK

Katso lisää!

Image not available

LINKIT

Katso lisää!

Image not available

KONTAKTI

Tarkemmat yhteystiedot

Image not available

Heading

Liity
jäseneksi

Image not available
Image not available
Image not available

LOKKISAARI ry.

Kosteikkoluonnon puolesta

2008

Aina vain mielenkiintoisimmista lähtökohdista lähdettiin taas uuteen kauteen, erityisesti kun vihdoin edellisvuonna oli saavutettu ratkaiseva läpimurto mitä tulee avolietteistä hyötyvien kahlaajalajien määriin.

Indikaattoreita ovat toki myös harvinaisuudet. Vuonna 2007 hieman takerteli tältä osin mutta ei enää. Nyt odotukset palkittiin ruhtinaallisella tavalla.

Kiinnostavaa oli myös nähdä ja tehdä huomioita, miten hoitotoimien seurauksena saaressa huikeasti lisääntynyt avoimuus ja lietteisyys vaikuttivat pesimälajstoon. Vaikka naurulokki tästä oli tähän mennessä jatkuvasti hyötynyt, oli jo edellisvuotena nähtävissä merkkejä, että lapasorsien ja sotkien määrät olivat laskussa ehkä osin myös laajemman kasvillisuuden tuoman suojan vähenemisen seurauksena.

Saaren päälajin naurulokinkanta oli edelleen mahdottoman suuri. Vaikka vuosi oli nauru- ja pikkulokin valtakunnallinen seurantavuosi, emme ryhtyneet laskemaan parimääriä ja häiritsemään etenkään vesilintujen pesintöjä. Joka tapauksessa kanta ei silmämääräisesti ollut ainakaan pienentynyt huipustaan, huolimatta siitä, että lokkipuolen saramättäikköjä oli vuosien 2006 ja 2007 aikana poistettu jo varsin paljon. Pesiä ei tosin ollut paljoakaan niillä laajemmilla lietealueilla, joista paakut oli poistettu ja maapohjaa kuorittu. Mutta toisaalta, ilmeisesti juuri tämän seurauksena naurulokki ”laajensi” yhdyskuntaa ja lintuja siirtyi toivomuksemme mukaisesti pesimään huomattavasti enemmän luoteiskulmauksen läjitysalueelle. Aiempaa enemmän pesiä oli myös pohjoisen ojan reunalla sen itäpuolella, eli jo verraten lähellä pikkulokkeja. Muutoin pikkulokkialueella saaren pohjoisniityn vallilla oli vain muutamia naurulokin pesiä. 

Pesimälinnuston osalta lokkisaaren mielenkiintoisimman lajin, pikkulokin, kanta oli lähtenyt uuteen nousuun. Yhdyskunta kasvoi selvästi edellisvuodesta ja pohjoisniityn vallille ja ympäristöön asettui pesimään noin 40 paria (80 yksilöä). Pesinnät alkoivat touko-kesäkuun vaihteessa. Valtaosa pesistä oli perinteisellä, osin savipohjaisella reunavallilla, mutta jokusia myös heinäpaaleilla, joita olimme jälleen toukokuun alkupuolella tuoneet noin nelisenkymmentä vallin kylkeen, saaren puolelle. Lisäksi pikkulokit rakensivat hauskan näköisiä tötteröpesiä mullosmättäille. Uusi, edellissyksynä sarapaakuista kyhätty valli ei ainakaan vielä (liian avoimena?) houkutellut pikkulokkeja lykkäämään tähän pesiä.

Kalatiiranpesimäkanta jatkoi nousuaan. Kun ennen hoitotoimien alkua saaren isolla kivellä saattoi pesiä 1-2 paria, arveltiin saaressa pesineen nyt jopa lähes 25 paria. Pesistä ainakin seitsemän oli pikkulokkien pesien seassa saaren pohjoisniityn vallilla, yhdeksän pienellä alalla luoteispuolen korokealueella, sen korkeimmalla ja karuimmassa kohdassa, ainakin yksi viereisellä isolla kivellä, sekä lisäksi heinäpaaleilla vähintään kaksi pesää. Lisäksi kolme pesää oli saaren kaakkoiskulmauksen avovesialueelle kyhätyllä heinäläjityskiilalle, joka osin kellui ja oli kasvanut matalaa kasvustoa toimien siis odotuksien mukaisesti. Lisäksi kalatiiroja pesi Ahtialanjärvellä kymmenkunta paria luoteiskulmauksen karikolla. Sen sijaan järven kaakkoiskulmauksen karilta, missä myös on ollut perinteisesti kymmenkunta paria, linnut olivat epäilemättä siirtyneet nyt pesimään lokkisaareen.

Uutena lajina saaressa pesi vuonna 2008 kalalokki, joka kyhäsi pesänsä saaren keskiosaan hyvin näkyvälle ja avoimelle paikalle. Pesintä kuitenkin tuhoutui todennäköisesti veden nousun takia.

Sorsa- ja sotkaosastolla tapahtui vuonna 2008 seuraavaa. Huolimatta siitä, että saramättäikköä, joiden suojiin sotkat ja sorsat mielellään pesivät, oli edellissyksynä riisuttu yhä vain lisää, todettiin sinisorsienpesiä erittäin hyvin. Parin pikakäynnin tuloksena lokkiyhdyskunnan suojista löytyi 12 pesää. Tätä ennen olimme havainneet kolme sinisorsan pesää edellisvuonna irrotetuista saramättäistä pohjoisniitylle rakennetulla korokevallilla, mutta pesinnät tuhoutuivat melko varhaisessa vaiheessa ja oletettavasti nämäkin parit hakeutuivat myös pesimään naurulokkiyhdyskuntaan. Lapasorsapareja saareen asettui muutaman viime vuoden tapaan kolmisen (korkeintaan 4 ) paria ja tukkasotkia enintään 4-5 paria. Molempien lajien pesiä löytyi pikakäynneillä lokkiyhdyskunnan suojista kaksi.
 
Pesivän kahlaajalajiston osalta tapahtui monipuolistumista.

Punajalkavikloja soidinsi saaressa totutusti enimmillään kaksikin paria, mutta pesiviä pareja oli lopulta vain yksi, jonka turvalliseksi pesintäalueeksi on vakiintunut lokkiyhdyskunta läjitysalueineen.

Avoimuuden lisääntyessä myös töyhtöhyyppiä asettui viimevuotiseen tapaan pesimään, nyt kaksi paria. Pesät olivat koilliskulmassa, osittain kelluvalla rantakasvustolla.

Mielenkiintoisinta oli, että saaren muuttuessa kasvistoltaan karummaksi ja lietteisemmäksi, myös pikkutylli asettui kaikesta päätellen pesimään saareen. Lintuja oli kaksikin paria ja ainakin toinen vakiintuneempi pari viihtyi, soidinsi ja hätäili koillisniityn kelluvalla alueella. Pesintöjä saaressa ei kyetty, eikä yritettykään varmentaa pesälöydön perusteella, mutta heinäkuun alkupuolella ilmaantui emojen seuraksi näkösälle ensimmäinen nuorikin lintu. Tämäkään ei sinänsä todistanut varmuudella, että poikaset olisivat saaressa mahdollisesti tapahtuneista pesinnöistä, vaan ovat voineet ilmaantua emolintujen mukana paikalle jostain muualtakin, kuten edellisvuonna selvästi tapahtui. Heinäkuussa saaressa oli enimmillään jo 9 lintua, joista seitsemän vanhoja ja kaksi nuoria.

Jonkinlaisia epäilyjä oli jälleen suokukonkin pesintäaikeista. Paikalla jäi suurempien määrien jäljiltä toukokuun 24. päivästä eteenpäin yksi koiras ja kaksi naarasta. Soidinta ja salamyhkäistä kähmyilyä havaittiin. Väliin mahtui päiviä, jolloin lähinnä naaraita ei näkynyt. Tutkailivatko ne tuolloin lokkiyhdyskunnan puolella pesäpaikkoja, vai mistä oli kyse... Muutoin nämä samat linnut viihtyivät paikalla kesäkuun toiselle viikolle asti. Pohdinnassa on ollut, josko suokukko jäisi säännöllisesti pesimään saareen ja onnistuisikin vielä, mikäli vedenpintaa ei toukokuun lopussa - kesäkuun alussa nostettaisi niin korkealle. Vuonna 2002 pesintä varmistui, kun juhannuksesta eteenpäin kahden viikon ajan saaressa hätäili suokukkonaaras päivittäin. Tuolloin vesivarannot järvissä olivat kuivien jaksojen seurauksena vähissä, ja olosuhteet tämän ansiosta otollisemmat suokukon pesintää ajatellen.

Ehkä yllättävin puute pesimälinnustossa on äkkiseltään kuviteltuna taivaanvuohi, mutta kaikkia ei voi kerralla miellyttää. Oletettavasti laji karttaa saarta ainakin osin suuren naurulokkiyhdyskunnan takia, joka täyttää saaren parhaan rantaniityn täysin. Ja kun soidinäänikin pitäisi saada kuuluviin, niin rauhallisimmat paikat ovat sille parempia. Yksinään itäpuolen niitty tarjoaa ilmeisesti sitten kuitenkin liian pienen alan. Muutamalle taivaanvuohiparille on kuitenkin sijaa järven pitkillä itäluhdilla.

Pesintätulokset vaihtelivat lajikohtaisesti.

Perusperiaatteeksi lokkisaaren suhteen on nyt vakiintunut, että ne lajit, jotka aloittavat pesinnän varhain huhti - toukokuun alussa, onnistuvat pesinnöissään parhaiten. Erityisesti naurulokilla pesintätulokset ovat olleet vuosittain huippuhyvät, niin myös vuonna 2008, sillä poikaset kuoriutuvat pääsääntöisesti ennen kuin vesi saavuttaa huippukorkeutensa. Naurulokki osaa myös kyhätä korkeita pesiä, joten pelivaraakin on huomattavasti enemmän kuin muilla lajeilla.

Samoin sinisorsa kuuluu varhain pesintänsä aloittaviin lajeihin ja myös sen kanta on ollut nousussa. Lokkisaaressa sinisorsat tapaavat vieläkin väsätä pesiänsä myös lokkiyhdyskunnan ulkopuolelle, saaren keskiosiin ja pohjoisniitylle, jolloin pesinnät yleensä epäonnistuvat. Näin kävi nytkin kolmelle naaraalle yhden punasotkanaaraan lisäksi. Näiden pesät olivat edellisvuonna pohjoisniitylle rakennetulla vallilla.   Näillä alueilla pesinnät epäonnistuvat yleensä siitä syystä, että saaren keskiosat ovat matalammalla kuin lokkiyhdyskunnan ydinkeskus ja vesi valtaa ne aikaisemmin. Tästä ei tosin näissä sarapaakkuvallin epäonnistuneissa pesinnöissä ollut kyse, vaan todennäköisesti lähinnä siitä, että ympäröivä alue oli kovin avonainen ja linnut hautoessaan aika suojattomia.

Mutta vaikka pesinnät alkuunsa epäonnistuisivatkin, on varsinkin sinisorsilla aikaa uusintapesintään ja todennäköisesti nytkin kertaalleen epäonnistuneet naaraat aloittivat pesinnän uudelleen naurulokkien seassa. Tilanne on kuitenkin tältä osin muuttunut sitä mukaa, mitä avoimemmaksi saarta on keskiosiltaan muutettu ja esimerkiksi tänä vuonna kaikki pesät olivat pohjoisniityn vallia lukuun ottamatta ”tavoitteidemme mukaisesti” lokkiyhdyskunnassa. Poikueita ehdittiin näkemään jokusia, joten tulostakin tuli, mutta tämä ei välttämättä ollut koko totuus, sillä useimmat naaraat kuljettavat poikueensa nopeasti pois saaresta järven muihin osiin.

Myös saaren punajalkaviklopari, joka säännöllisesti pitää reviiriään osaksi naurulokkiyhdyskunnassa, kuuluu pesinnöissään hyvin onnistuvien lajien joukkoon. Itse asiassa yhdellä parilla pesintä tuntuu onnistuvan aina. Tämä todentuu vuosittain sillä, että linnut varoittelevat aktiivisesti pitkin kesää. Saaressa vuosittain vehtaava toinen pari taasen tuntuu loppujen lopuksi luovuttavan aina viimeistään silloin kun vesi huomattavasti nousee.

Myös kalatiirojen pesinnät onnistuvat varsin hyvin, sillä nekin osaavat valita pesäpaikkansa älykkäästi. 

Sen sijaan muiden saaressa pesivien lajien suhteen tilanne on niin ja näin. Pikkulokki on tästä näkyvimpänä esimerkkinä. Vuonna 2008 pikkulokkien pesinnät epäonnistuivat jälleen, ennen kaikkea vedennousun seurauksena. Ensimmäisenä tuhoutuivat vesimulloksille rakennetut tötteröpesät kuin korttipakat konsanaan, mutta lopulta myös pääosan vallilla olleista pesistä vesi huippukorkeuteensa vietynä saavutti. Vain yksi pesä tuotti poikasen! Pikkulokki on myös selvästi häiriöalttiimpi laji kuin naurulokki tai kalatiira, eikä toistuvat ruskosuohaukan saalistukset tai välttämättä myöskään kaikki havainnoitsijoiden käynnit saaressa ole hyväksi. Pikkulokki saa kyllä myös syyttää itseään, sillä pesät rakennetaan heppoisesti ja yleensä kovin, kovin riskialttiille paikoille, jopa vallin kosteisiin painanteisiin. Toisin on kalatiiran kohdalla, jonka pesät olivat vallillakin korkeimmilla kohdilla ja kovemmalla savimaalla.

Kovin hyvin pesinnöissään eivät nykyoloissa näytä onnistuvan myöskään tukkasotka ja lapasorsa. Nyt ei saatu yhtään todistetta poikueista, kuten ei saaressa pesineistä punasotkistakaan. Sinisorsan tavoin myös nämä lajit johdattavat poikasensa heti pois saaresta, joten tämä vaikeuttaa huomioita poikastuotosta. Tilanne oli jossain määrin toinen vuosina 2003–2006, jolloin allikot houkuttelivat ja suojasivat poikueita paremmin kasvillisuuden vielä rehottaessa.

Etenkin tukkasotka on hyvinkin myöhäinen pesijä aloittaen vasta toukokuun lopulla. Tässä vaiheessa pesäpaikkoja on lokkisaaressa veden nousun takia hyvin vähän, joka kenties heikentää mahdollisuuksia ja rajoittaa parimäärää. Tukkasotka on kuitenkin kekseliäs pesäpaikan valinnassa ja aika usein pesä on turvallisen oloisesti korkean sarapaakun ”sisällä”. Joka tapauksessa lähinnä tukkasotka ja lapasorsa kuuluvat lajeihin, joiden kannat lokkisaaressa ovat olleet laskussa muutaman viime vuonna. Parhaimmillaan parimäärät olivat niinä vuosina, jolloin saareen läjitettiin maa-ainesta ja kasvistoa oli enemmälti suojana. Taantuman syistä kuitenkin paljon kertova on tuo vuoden 2006 havainto, jolloin luoteiskulmauksen läjitysalueelta paljastui elokuun niitoissa seitsemän hylättyä sorsan- ja sotkan munapesää! Kasat ovat vielä tästäkin sittemmin madaltuneet, ts. turvallisen korkeat pesäalustat ovat yhä vain vähenneet.


Avosetti 12.4.2008 (Kuva: Tatu Itkonen)

Kevään muuttolajisto oli monipuolista ja määrät arktisista kahlaajalajeistakin jo vakiintuneen mukavia. Lokkisaaren vahvuus tiettyjen pesimälajien lisäksi, onkin ennen kaikkea toimiminen muuttokahlaajien levähdyspaikkana. Vastaavanlaisia paikkoja ei etenkään sisämaassa ole juuri lainkaan tarjolla. 

Jo huhtikuun alkupuolella saatiin ensimmäinen yllätys, kun Pirkanmaan kautta aikain toinen avosetti löysi tiensä 12. päivänä saareen. Lintu kahlaili etupäässä altaiden matalikoissa ja kaakkoisrannan lietteillä, juuri kuten tämän odotetun hetken koittaessa olimme ajatelleetkin.

Alkukevään peruskahlaajista töyhtöhyyppiä saaressa lepäilee nykyisin myös keväisin ja parhaimmillaan niitä oli nyt kerääntymille suotuisien sääolojen myötä lähes 300.

Taivaanvuohelle saari ei kevätmuutolla ole kummoisemmille määrille ollut suosiossa siksikään, että lajille on kevätpuolella tarjolla ihan toisella tavalla lepäilypaikkoja kuin syksyllä. Toisaalta laji epäilemättä karttaa saarta myös suuren lokkiyhdyskunnan takia?

Harvalukuisesta jänkäkurpasta sen sijaan tehdään suhteellisesti ottaen ihan mukavasti havaintoja (nyt enimmillään 4 yks.), vaikka lajille sopivia kohteita löytyy keväisin runsaamminkin. Näille kevätkauden kurpille tarjoaa sijaa ainoastaan saaren itäpuolen luhdat, kun syksyllä käytössä on käytännössä koko saari.

Valko- ja mustavikloille saari ei pienuudessaan näytä tarjoavan sijaa huippumäärille, ei keväällä eikä syksyllä. Ne ovat kovin arkoja ja levottomia, jolloin pienikin häiriö, kuten saaressa käynti, pelottaa linnut usein muutolle. Kunnon kerääntymiä ei pääse pikku hiljaa syntymään senkään takia, että vaihtoehtoisia paikkoja lepäilyyn ei järvellä ole. Myllyojan suistoalueen saattaminen hoitoalueeksi parantaisi kuitenkin tilannetta huomattavasti.

Huolimatta siitä, että vedenpintaa nostetaan jo huhtikuun loppupuolelta alkaen nopeasti ja saaren reunalietteet pääsääntöisesti katoavat veden alle, saaressa tehdyt ja yhä kehitysvaiheessa olevat toimet tarjoavat saaren sisäosissakin nyt jopa täysin kasvittomia, laajahkoja lietteitä esim. kelluvien läjitysalueiden ansiosta myös silloin, kun vesi on korkeimmillaan. Aikaisemminhan keskusosat olivat niittojenkin jäljiltä pitkälti heinäisiä ja kun kasvukausi keväällä pääsi vauhtiin, saari umpeutui nopeasti.

Kuten jo edellisvuoden havainnot antoivat luvan odottaa mm. poikkeuksellisten tundrakurmitsahavaintojen muodossa, toi loppukevät 2008 taas joukon uusia innostavia havaintoja.

Jänkäsirriäisiä nähtiin jälleen mukavasti, enimmillään paikallisena oli 30 yksilöä (27.5.). Lapinsirrimäärät olivat suurimmillaan parikymmentä yksilöä ja nyt myös suosirrejä ja tyllejä ruokaili saaressa jo muutamia kymmeniä kerrallaan. Keväisin harvoin nähtäviä pikkusirrejä oli kesäkuun alussa parhaimmillaan kolmekin yksilöä ja totutusti nähtiin myös vesipääskyjä, sekä mustapyrstökuiri ja isosirri.

Suokukkojen keväiset huippumäärät ovat monien laihempien vuosien jälkeen nekin vakiintuneet jo lähemmäksi sataa.

Kevään ja kesän kohokohta oli kuitenkin havainto pohjoisamerikkalaisesta keltajalkaviklosta, joka tavattiin Suomessa nyt kolmannen kerran ja oli ensimmäisen kerran pidempään paikalla. Lintu löytyi 3.6. ja se mieltyikin lokkisaareen oikein kunnolla, viettäen kesälomaansa saaressa aina 27.6. asti.

Toistaiseksi tavatut keväiset huippumäärät eri kahlaajalajien osalta antavat vain viitteen siitä, mitä on odotettavissa, kunhan vain sääolosuhteet suosivat. Tundrakurmitsahavainnossa kyse oli suuresta sattumasta, vaikka havainto kertoo myös lokkisaaren hurjasta vetovoimasta. Siitä on sisämaan oloissa vaikea enää parantaa, ja huomattavasti todennäköisempänä pidämmekin, että esimerkiksi jänkäsirriäisiä voi kaiken osuessa kohdalleen levähtää saaressa aivan hyvin jopa satakunta yksilöä päivän aikana.

Muun keväisen muuttolajiston osalta saari ja sen rantamat tarjoavat myös vesilinnustolle mukavasti tilaa.

Haapanoita ja taveja kerääntyy etenkin saaren itäreunalla, nyt tosin verraten niukasti. Sisämaassa vielä harvinainen harmaasorsa alkaa olla jokakeväinen näky lokkisaaressa, niin nytkin. Ehkä se on jo aivan lähitulevaisuudessa pesimälajikin. Varpuslinnusto vastaa suurin piirtein syksyistä. Keltavästäräkkejä nähdään eniten, mutta määrät ovat parhaimmillaankin olleet vain jokusia kymmeniä. Lapinkirvinen tavattiin jo kolmantena keväänä peräkkäin, mitä voidaan pitää hieman yllätyksellisenä, sillä lajin havainnot kevätpuolella ovat sisämaassa varsin niukassa. Avosetin ja keltajalan jälkeen kovin havainto oli saaren ensimmäinen keväinen sitruunavästäräkki, kaikkiaan kuitenkin jo kolmas havainto lokkisaaresta.

Saaressa nähdään kuitenkin keväällä monipuolisesti myös muuta lajistoa. Varhaiskeväällä lietteinen maanpinta houkuttelee mm. kottaraisia, kiuruja, sepelkyyhkyjä ja havaintoja on myös mustavariksista, sekä vuonna 2008 uuttukyyhkystä, jota lienee vetänyt puoleensa rikkakasvien siemenet.

Toisinaan saareen saattaa pysähtyä myös muutamia hanhia kerrallaan, kuten havainnot metsä-, tundra- ja valkoposkihanhista osoittavat.

Jossain määrin valtava naurulokkijoukkio verottaa kuitenkin kevään ja alkusyksyn muuttolinnustoa, luomalla saareen suurta levottomuutta. Itse yhdyskunta vie pelkästään saaren pinta-alasta melkoisen osan, mutta lisäksi lintuja lepäilee saaren muissakin osissa valkoisena mattona. Toisaalta, vastapainoksi yhdyskunta järven keskipisteenä näkyy kauas ja vetää sitäkin kautta puoleensa muita sosiaalisia lintuja.

Syksyn 2008 kunnostustoimet aloitettiin nykyoloissa totutun kaavan mukaan kesäkuun puolella. Saari oli pysynyt keskiosiltaan (altaiden ympäristössä) varsin hyvin avonaisena ja korkean veden aikaan lietteitäkin oli tarjolla mukavasti. Niitä mm. saaren harvinainen vierailija keltajalkaviklo käytti kesäkuun hyväkseen. Myös itäpuoli ja lokkiyhdyskunnan alue näytti jo huomattavasti helppohoitoisemmalta. Ensiniitot tehtiin tehokkailla pistoilla saaren itäluhdalla alueella, missä pesimälinnusto ei siitä kärsi. Samaten keskiosien lietesaarekkeiden vähäinen kasvisto niitettiin varsin pian pois. Näillä toimilla avattiin lisätilaa alkusyksyn muuttaville kahlaajille, kuin myös pesimälinnustolle.

Syksyn aikana niittoja laajennettiin sitä mukaa kun lintujen pesinnät mahdollistivat. Kasvavaa ruovikkoa saaressa oli laajemmalti enää pohjoisreunalla ja pienempinä laikkuina kaakkoispuolella. Nämäkin niitettiin kahdella niittokerralla ja juuristot kaivettiin pois. Jäljellä olevat sorsimokasvustot saaren keskiosista ja pohjoisniityltä on nekin juurikaivuilla pääsääntöisesti hävitetty. Näiden kasvustojen tilalle on kuivemmilla ja osin korkean veden yläpuolelle jääville alueille alkanut kasvamaan jossain määrin muuta kasvustoa, kuten vierasperäistä Amerikan-horsmaa. Paikoin pohjoisniityn kosteimmille alueille on ilmestynyt myös vesitatarta, mutta näiden pitäminen kurissa on osoittautunut melko vaivattomaksi, eivätkä ne siten ole umpeuttaneet liejualaa kovin häiritsevästi.

Muina toimina on muokattu entisestään lokkiyhdyskunnan puolta. Muun muassa on lapiokaivettu laajemmalti mättäikköjä irti, myös lietepinta-alaa edelleen lisäten. Lisäksi eri puolilla, kuten pohjoisniityllä ja itäluhdalla, on lapiotyönä kuorittu ja korotettu maa-ainesta, jotta tältäkin osin eritasoinen liejupinta-ala lisääntyisi ja että myös luonnostaan kelluvilla alueilla olisi korkeankin veden aikaan lietettä. Mätäspaakuilla on korotettu pohjoisniityn vallia entisestään ja samalla vallia on myös pidennetty. Niittomassaa on ”dumpattu” altaisiin muokkaamaan ja madaltamaan niitä entisestään, sekä saadaksemme edelleenkin luotua lisää kelluvia saarekkeita. Lisää niittomassaa olemme tehneet Myllyojan suistossa ja tuoneet sitä veneellä saareen. Massaa menee kerralla varsin paljon, riippuen toki altaan syvyydestä, etenkin siksi, että näin massa tiivistyy kertaheitolla riittävästi. Mikäli saareke on alkanut saada vahvemmin kasvustoa, olemme sitten kuorineet sitä kevyesti pois, jotta se taas kelpaisi kaikille kahlaajille ruokailupaikaksi. Nämä toimet liittyvät yleisesti siihen, että saaressa todellakin olisi eri veden korkeuksilla linnuston tarpeiksi ja houkuttimeksi aina mukavasti pinta-alaa ja lietettä.

 
Syksyn muuttolajisto oli sekin edustavaa ja tavoitteidemme mukaista, ennen kaikkea pääryhmän, eli kahlaajien osalta.

Alkusyksyn vanhojen kahlaajien päämuuttona aikaan heinäkuun puolivälissä saaressa ruokaili parhaimmillaan jo lähes 150 suosirriä ja 25 kuovisirriä. Parin viikon ajan saaressa oli jatkuvasti kymmeniä sirrejä. Linnut hyödynsivät saarta kauttaaltaan, sisäosia myöten viime vuottakin selvemmin. Tämän olivat paakkukaivut ja muut toimenpiteet mahdollistaneet. Eli perustana tälle on, että kun säännöstelyn seurauksena veden pinta lähtee laskuun ennen heinäkuun puoliväliä, lokkisaaren keskusalueen saarekkeet ja iso osa lokkiyhdyskunnan puolta paljastuu laajalti lietteisenä, samoin kuin nopeasti pohjoisniittykin. Samassa lietteitä paljastuu enemmälti mm. saaren itäpuolen ranta-alueelta, joka on tärkeä alue myös turvallisuustekijänä, sillä sinne linnut kerääntyvät myös lepäilemään. Aivan upealla tavalla kahlaajien ruokailupaikkoina toimivat myös nuo altaisiin kyhätyt kelluvat ja ravinteikkaat ”kasvimassasaarekkeet”. Esimerkkinä siitä ruokaili samanaikaisesti pelkästään tällaisessa noin 10 x 2 metrisessä lietesaarekkeessa enimmillään muun muassa 50 suosirriä ja 15 kuovisirriä!

 
Elo-syyskuussa kahlaajameno jatkui yhä monipuolisempana ja uusia ennätyksiä tehtailtiin.

Parhaina päivinä saaressa oli kahlaajia kolmisen sataa, mutta keleistä riippumatta käytännössä koko ajan säännöllisestikin vähintään toista sataa. Töyhtöhyyppiä laskettiin enimmillään 178 yksilöä (21.8.), tyllejä samana päivänä 51 ja 7.9. taivaanvuohia huimat 120 yksilöä, joka oli uusi suvereeni maakunnan syksyinen kerääntymäennätys ja rannikonkin paikat huomioiden maassamme hurja lukema. Muuta kahlaajalajistoa edustivat muun muassa karikukko, vesipääsky, heinäkurppa ja jo viiden yksittäishavainnon voimin jänkäsirriäinen.

Mielenkiintoisimpia havaintoja olivat lyhyellä visiitillä käyneet neljä keräkurmitsaa ja sokerina pohjalla lokkisaaren vuoden kolmas huippuluokan kahlaajaharvinaisuus palsasirri, joka viihtyi paikalla 20.–23.9. Vähissä olivat vain suokukot, enimmilläänhavaittiin ainoastaan 23 yksilöä.

Heti lokakuun alussa saari tarjosi taas yhden paukun, jonka ei aivan heti olisi uskonut uusiutuvan. Kun syksyllä 2006 kompattiin esiin 36 jänkäkurppaa, pistettiin nyt päivää myöhemmin 3.10 vielä paremmaksi. Näin selvästi rajatulta alueelta uudeksi Suomen ennätykseksi voitiin kirjata 41 pikkukurppaa. Lintuja oli hyvin etenkin kaakkoiskulmauksessa, pohjoisniityllä ja sieltä rantaa pitkin kaarena lounaiskulmaukseen.

Nykysyksyistä esimerkkinä, että vuonna 2006 jänkäkurppa tavattiin vielä joulukuun puolella ja kun varhaisin keväthavaintokin on selvästi maaliskuun puolelta, laji puuttuu lokkisaaren linnustosta vain kesä-heinäkuulta ja tammi-helmikuulta.

Syksyn muita painopistelajeja olivat sorsista tavi niin kesä- kuin elo-syyskuussakin ja lapasorsa, sekä nyt entistä säännöllisemmin myös sinisorsa, joita saaressa oli elokuussa parhaimmillaan jo 350 yksilöä. Enimmillään saaren altaista ja hetteiköiltä singahti lentoon lähes 500 sorsaa ja siinä samassa tietenkin kahlaajat. Tutun kaavan mukaan varpuslinnuista keltavästäräkkejä ja västäräkkejä kerääntyi saareen elokuun lopussa - syyskuun alussa, mutta määrällisesti etenkin keltavästäräkkejä tavattiin suhteellisen vähän. Tämäkin kertoo osaltaan lajin nykytilasta. Niittykirvisten huippu oli lokakuun alkupuolella ja määrät enimmillään sata yksilöä. Vähälukuisina, mutta säännöllisinä esiintyivät lapinkirviset elokuun lopulla - syyskuussa ja pulmuset loka-marraskuussa, mutta yleensä parhaimmillaankin alle kymmentä yksilöä. Lapinkirvisillä oli nyt erityisen vaisu esiintyminen. Muutamia yksittäisiä havaintoja tuli jälleen mm. lapinsirkusta. Jo viime syksynä saaren muuttuessa lietteisemmäksi, saari on houkutellut sinne ruokailemaan kottaraisia ja räkättirastaita Nyt kottaraisia oli enimmillään 350 ja räkättirastaita jopa 600.

Kun lintuja on paljon, luonnollisesti se silloin vetää puolensa myös petolintuja. Nykyisin entistä varmemmin, muutaman kerran vuodessa, keväin syksyin saaren linnustoa pelottelee muuttomatkallaan myös muuttohaukka, tänä vuonna se havaittiin kahdesti. Säännöllisesti lintuja säikyttelevät ruskosuohaukan lisäksi nuoli- ja varpushaukat. Lokkisaaressa on myös vakaa, tänä vuonna erityisen vahva myyräkanta, joka houkuttelee tuulihaukkojakin saaren ylle ja toisinaan kepin nokassa voi syyspuolella tähystellä myös lapinharakka. Tässä valossa on hyvin erikoista, ettei saaressa ole tavattu vielä kertaakaan suopöllöä!