Image not available
Image not available

FACEBOOK

Katso lisää!

Image not available

LINKIT

Katso lisää!

Image not available

KONTAKTI

Tarkemmat yhteystiedot

Image not available

Heading

Liity
jäseneksi

Image not available
Image not available
Image not available

LOKKISAARI ry.

Kosteikkoluonnon puolesta

2007

Vuoden 2007 odotukset olivat korkealla, sillä edellisvuoden toimet kasviston hävittämiseksi olivat olleet todella rajut.

Odotuksissa ei myöskään petytty, etenkin mitä tulee muuttokahlaajiin. Pesimälajistonosalta naurulokkikanta jatkoi silmämääräisesti yhä vain kasvuaan ja arviot pesivien parien määrästä liikkuivat jo 2500-3000 parin paikkeilla. Parimäärä näytti yhä edelleen kasvavan sitä mukaa mitä enemmän lokkiyhdyskunnan puolta avattiin saramättäistä. Naurulokin pesäalue pysyi kuitenkin yllättävänkin rajatulla alueella ja kattoi alan länsipuolen pää-altaan ja pohjoisen ojan reunalle asti, eli kokonaisuutena noin 1/4 saaren laajimmasta kokonaispinta-alasta. Toistaiseksi ei naurulokki ollut vallannut myöskään luoteiskulmauksen läjitysalueita odotetulla tavalla.  

Suurin mielenkiinto pesimälinnuston osalta kohdistui jo yksistään edellisvuoden tapahtuminen johdosta pikkulokkiin. Näistä tapahtumista oppineina toimme toukokuun alussa saaren pohjoisniityn koilliskulmaukseen 19 heinäpaalia tiiviiseen ryppääseen, jotka paalutimme seipäillä kiinni, sillä korkeamman veden aikaan ne olisivat muuten ajelehtineet pois. Lisäksi vielä 10.5. toimme saaren kaakkoiskulmaukseen allasalueelle peräti 50 heinäpaalia, jotka nekin seivästettiin kiinni. Paalit tuotiin tarkoituksella vasta toukokuun puolella senkin takia, etteivät ne houkuttelisi naurulokkeja pesimään ”väärälle puolelle” saarta.

Koko toukokuun näytti, että pikkulokkien touhu oli samalla tasolla kuin edellisvuonna. Säännöllisesti lintuja käkätteli saaressa vain muutamia. Mutta sitten kesäkuun ensimmäisellä viikolla pohjoisniityn yllä alkoi pesintöjä enteilevä eläväinen käkätys parhaimmillaan noin 40 pikkulokin voimin. Pian alueen läjityskiilalle alkoi ilmaantua munapesiä. Kaikkinensa pesinnän aloitti noin 20 paria. Haudonnat olivat päällä vielä 21.6., mutta sitten yhtäkkiä osin äärimmilleen viedyn vedenpinnan nousun takia pesinnät tuhoutuivat yksi toisensa perään ja linnut katosivat kokonaan heinäkuun alkuun mennessä.

Heinäpaalit eivät nyt houkutelleet pikkulokkeja pesimään vaikkakin linnut käyttivät niitä mielellään lepäilyyn ja tarkkailualustoina.

Sen sijaan kalatiirat ottivat ne omakseen ja ehkä tämänkin johdosta saaren kalatiirakanta alkoi lisääntyä selvemmin. Emolintujen perusteella saaressa pesi alun toistakymmentä paria. Heinäpaaleilla oli yhteensä viisi kalatiiran pesää, joista kaakkoiskulmauksessa kolme ja pohjoisniityn koillisosien paaleilla kaksi. Lisäksi jokusia pesiä oli pikkulokkien pesien seassa ”pohjoisvallilla” ja yksi luoteiskulmauksessa olevan ison kiven päällä. Lisäksi kalatiiroja pesi järven luoteiskulmauksen pienellä karilla kymmenkunta paria, eli Ahtialanjärvellä yhteensä jo yli 20 paria.   

Sorsa- ja sotkalintujen parimäärien osalta tilanne ja suuntaus oli sama kuin edellisvuotena. Lapasorsia asettui pesimään kolme - neljä paria, tukkasotkia enintään neljä - viisi ja punasotkia pari paria.

Sinisorsan pesiä löytyi lokkiyhdyskunnasta vähäisellä komppauksella viisi, joten sillä näytti edelleen olevan suuntaus parempaan. Sinisorsapoikueita nähtiin muutama, mutta muilla lajeilla ei ensimmäistäkään. Tämä vastasi totuutta pesintöjen onnistumisista, sillä kun elokuun alussa niitimme luoteiskulmauksen läjitysaluetta, paljastui sieltä yhteensä kahdeksan hylättyä sorsan- ja tukkasotkan haisevaa munapesää, jotka selvästikin olivat ainakin pääosiltaan tuhoutuneet veden nousun takia. Jo aiemmin ainakin yksi lapasorsan pesintä tuhoutui pohjoisniityllä, mikä ei sinänsä ollut mitään uutta. Lisätodisteita lapasorsan osalta saatiin, kun kesäkuun alun ennätyksellisen kesäkoirasparven (24 yksilöä) mukana oli saaren altaissa enimmillään jopa viisi naarasta.

Saaren muu pesimälajisto noudatti sekin pääosin tuttua kaavaa.

Punajalkavikloja vehtasi saaressa jälleen kaksi paria, joista toinen pesi onnistuneesti. Vesi nousi kesällä korkealla, joten tämän seurauksena ei keltavästäräkin asettumisesta pesimään ollut juuri mitään merkkejä. Suokukko sen sijaan antoi jälleen ihmettelemistä. Vaikka viimeinen koiras nähtiin jo 14.5., naaraita saaressa viihtyi neljä aina 27.5. asti. Näistä yksi oli jalkaansa roikottava naaras. Tästä eteenpäin tämä naaras näkyi ensin yhtäjaksoisesti 4.6. asti ja sitten uudelleen 17.6. alkaen. Epäilyksenä oli, että lintu olisi tässä välissä yrittänyt pesintää mutta epäonnistunut.

Muuttokahlaajien suhteen saavutettiin keväällä se ratkaisevin askel, mitä eniten oli tavoiteltu, vihdoin syksyn hoitotoimemme alkoivat purra ja saari tarjosi läpi toukokuun jo kohtuullisen mukavasti avointa lietealaa.

Linnusto havainnollisti tämän erinomaisesti etenkin yhdellä hyvin poikkeavalla havainnolla. Kevään kääntyessä toukokuun puolelle ja kahlaajamuuton monipuolistuttua kunnolla kuun alkupuolella, mustavikloja näyttäytyi parhaimmillaan yhden aamun aikana yhteensä 21 yksilöä. Tämä oli kohtalainen lajin paikkaennätys, ottaen huomioon, että keväinen saaren avoimuus ja etenkin alkusyksyllä myös sen pieni pinta-ala verottaakin näiden levottomien, isojen viklojen määriä. 

Toukokuun puolivälistä lajisto käsitti jo vaikka mitä.

Saaren ensimmäiset keväiset pikkusirrit tavattiin 15.5., suosirrejä ja tyllejäkin jo säännöllisesti, vaikka määrällisesti kumpaakin lajia alle kymmenen yksilöä kerrallaan.

Sen sijaan lapinsirreillä (19.5. alkaen) ja jänkäsirriäisillä (23.5. alkaen) kevät oli hyvä. Toukokuun loppupuolella saaressa oli pariinkin otteeseen parhaimmillaan 40 lapinsirriä, määrä edustaa maakunnan toiseksi suurinta kerääntymää kautta aikain.

Jänkäsirriäinen pani vielä paremmaksi, sillä 25.5. niitä lepäili saaressa yhteensä 45 yksilöä. Kyseessä oli maakunnallisesti suvereeni ennätys ja koko tuona keväänä maassamme vain Porin Yyterissä laskettiin kerralla enemmän lintuja.

Varsinainen yllättäjä oli kuitenkin tundrakurmitsa. Ensin 26.5. saaressa lepäili 5 yksilöä, mutta sitten 29.5. saareen oli ukkoskuuron aikana pudonnut hetkeksi 100 yksilön parvi! Tästä parvesta saareen jäi 19 yksilöä, jotka olivat paikalla myös seuraavan päivän. Linnut ruokailivat mieluiten saaren kaakkoiskulmauksessa, jonka olimme edellissyksynä saattaneet lietteiseksi. Havainto on sisämaassa ainutlaatuinen, sillä yleensäkin lajia nähdään kevätmuutolla täällä vain harvoin, paikallisena vielä harvemmin ja parhaimmillaankin käytännössä enintään muutama yksilö kerrallaan. 

Muista harvinaisemmista kahlaajista ja lajeista mustapyrstökuiri tavattiin toukokuun aikana peräti kolmasti. Yksi kohokohta oli, kun saareen mieltyi mustatiira. Lintu saalisteli toki ympäri järveä, mutta sitä se teki myös saaren allikoiden yllä ja lepäili mielellään kepin nokassa saaren sisäosissa. Harmaasorsia saaressa viihtyi huhti-, toukokuun vaihteessa enimmillään kaksi koirasta.

Niitot käynnistivät 27.6 vuoden hoitotoimet totutun kaavan mukaan saaren itäniityltä ja jo 21.7. saari oli ruovikoita myöten kertaalleen niitetty lokkipuolta lukuun ottamatta kokonaan.

Elokuun alkupuoliskolla niitettiin myös lokkipuoli ja pitkin syksyä kasvustoja pidettiin kohtalaisen hyvin kurissa. Muina toimina niittojätteet läjitettiin altaisiin saarekkeiksi ja nyt jo useampaan kohtaan, etenkin allasalueen kaakkoiskulmaan hyödyntämään seuraavan vuoden linnustoa. Pohjoisniittyä ja lokkipuolta kuorittiin entisestään ja lisäksi lokkipuolta avattiin jälleen lisää saramättäistä. Paakkukasoista kyhättiin pohjoisniityn keskiosiin parikymmentä metriä pitkä ja reilu metrin leveä ”valli” lähinnä pikkulokin tarpeita ajatellen. Osa paakuista läjitettiin jäiden aikaan seuraavan vuoden maaliskuussa pääaltaan koilliskulmauksen avovesialueelle ja osa jäi paikoilleen, joiden päälle naurulokit sitten myös kyhäsivät pesiään.


Sitruunavästäräkki 21.9.2007 (Kuva: Kari Eischer)


Syysmuuttohavainnot kahlaajista kohenivat samaa tahtia, kuin keväälläkin.

Vanhojen sirrien päämuuttoaikaan heinäkuussa, lokkisaari kuhisi elämää oikein kunnolla. Parhaimmillaan saaressa oli muun muassa suosirrejä 90 (27.7.), kuovisirrejä 16 (12.7.) ja lapinsirrejä maakunnallisesti ennätykselliset 42 yksilöä (15.7.). Vanhoja pikkusirrejä nähtiin muutama ja vihdoin 27.7. tavattiin lokkisaaren ja Lempäälän ensimmäinen pulmussirri.

Elokuussa hypättiin tyllienkin osalta aivan uusiin lukemiin, kun enimmillään päästiin jo 44 yksilöön (27.8.). Mukavasti nähtiin elokuun lopulla myös nuoria kuovisirrejä. Paras määrä oli 15 yksilöä (30.8.). Nuoria pikkusirrejäkin nähtiin jälleen ihan kivasti (enim. 20 yksilöä), vaikka parannettavaa tuleville vuosille vielä huomattavasti jäikin. Kaikkiaan syksyn aikana nähtiin lokkisaaressa lepäilevänä muun muassa vähintään 415 suosirriä, 65 kuovisirriä, 77 pikkusirriä ja 65 lapinsirriä. Suokukkojakin nähtiin nyt enemmän kuin kertaakaan näinä kunnostusvuosina, kerralla enimmillään 60 yksilöä. Yllättävällä poissaolollaan loistivat vain töyhtöhyypät, joilla oli ilmeisesti kauttaaltaan todella huono pesimävuosi ja erikoisen vähän pitkin syksyä kerääntyi myös taivaanvuohia. Jänkäkurppa palasi sekin lähinnä miellettyihin normaalimääriin. Muista lajeista karikukko tavattiin elo-syyskuussa peräti kahdesti, yksittäinen kapustarinta ja tundrakurmitsakin silloin tällöin.

Merkittävä kunnostustoimien aikaansaama muutos oli, että nyt suuremmat kahlaajamäärät hyödynsivät saarta jo kokonaisuudessaan.

Oli mukava katsella kun sirrejä ja tyllejä piipersi saaren sisäosissakin siellä täällä, niin lokkiyhdyskunnan alueella, pohjoisniityllä, kuin altaiden liettyneissä, kasvimassasta tehdyissä saarekkeissa.

Muuta mielenkiintoista lajistoakin tavattiin. Kalatiiroja kerääntyi heinäkuun lopulla saaren ulkolietteille jälleen mukavasti; nyt 23.7. laskettiin jo 156 yksilöä. Tavimäärät kohosivat nekin ennätyksiin, enimmillään elokuun alussa 130 yksilöä.

Syksyn ja vuoden kovin harvinaisuus lokkisaaressa oli sitruunavästäräkki, joka vietti saaressa 14.–21.9 välisen ajan. Toinen mielenkiintoinen syyskauden harvinaisuus oli vuorihemppo. Tämä laji mieltyi ennen kaikkea pohjoisniityn melko paljaaseen, matalaa rikkaruohoa kasvaneeseen vallialueeseen.