Image not available
Image not available

FACEBOOK

Katso lisää!

Image not available

LINKIT

Katso lisää!

Image not available

KONTAKTI

Tarkemmat yhteystiedot

Image not available

Heading

Liity
jäseneksi

Image not available
Image not available
Image not available

LOKKISAARI ry.

Kosteikkoluonnon puolesta

2005

Kevättalvella 2005 saaressa työstettiin jälleen ja viimeisen kerran konekaivuita, jotka kattoivat nyt laajemman alueen kuin aikaisempina talvina. Muun muassa valtaosa saaren sisäosien isosorsimokasvustosta kaivettiin joko auki tai käännettiin. Näin iso osa ongelmakasvustosta saatiin kuoletetuksi. Totutusti routa oli syvällä, ja näin kaivut tekivät allikoistakin yhä liian syviä.

Kaivuun yhteydessä pyrittiin muodostamaan erilaisia lietealoja. Suurin osa maa-aineksesta läjitettiin nyt saaren länsi- ja luoteisreunaan, sekä pohjoisniityn reunalle pitkäksi valliksi mm. lokkeja hyödyntämään. Laikuittaisia läjityksiä tehtiin myös itäpuolelle saarta, lähinnä siksi, että sielläkin olisi korkean veden aikaan enemmän lietealoja.

Toimenpiteet muokkasivat oleellisesti saarta ja ennen kaikkea käännetyt alueet olivat keväällä lintujen suosiossa.

Pesimälinnustossa positiivisinta oli nähdä pikkulokkikannan kasvaneen jo 70 pariin ja pesintöjen onnistuneen täydellisesti. Pesät sijaitsivat pohjoisniityn tuoreilla läjitysalueilla ja käännösmulloksella. Myös lapa- ja sinisorsat, sekä sotkat hyödynsivät kiitettävästi näitä läjitysalueita. Näiden lajien pesimäkannat saaressa olivat jokseenkin samaa luokkaa kuin edellisvuonna. Myös punajalkaviklojen pesimäkanta oli vakiintumassa kahteen pariin.

Pesintöjen onnistumisprosenttikin oli yleisesti ottaen hyvä, sillä vesi ei nousut aivan äärimmäiseen huippuunsa ja lisäksi suojana olivat tuoreet läjitysalueet.

Mielenkiintoista oli jälleen nähdä jonkinlaisia virityksiä suokukon mieltymisestä pesimismielessä saareen. Suokukkonaaras viihtyi saaressa näkösällä aina kesäkuun alkupäiviin asti.


Pikkulokki 3.6.2009 (Kuva: Kari Eischer)

Myös kevätmuutonaikainen linnusto koki ensimmäisen merkittävämmän hyppäyksen kohti tavoitteita.

Määrällisesti huomionarvoisin oli toukokuun 15. päivän aikana laskettu maakunnallinen liroennätys. Sopivassa pudotuskelissä saaressa levähti aamupäivän – iltapäivän välillä pitkälti toista tuhatta liroa. Samanaikaisesti saaressa oli enimmillään noin 400 lintua.

Toukokuun aikana sisämaan oloissa harvinaisemmista kahlaajalajeista tavattiin parhaimmillaan jo toistakymmentä jänkäsirriäistä, useampia vesipääskyjä, karikukko sekä levähtävänä myös kaksi isosirriä, joita ei kevätmuutolle ollut Pirkanmaalla aikaisemmin paikallisena tavattu kuin kerran yksi lintu selkäveden luodolla.

Lopulta kasvukauden päästessä vauhtiin ja veden noustessa, katosi kahlaajille otolliset olosuhteet lepäilyyn.

Syysniitot aloitettiin ensi kerran nyt jo kesäkuun puolella saaren kelluvalla itäluhdalla, huomioiden samalla pesimälinnusto. Tuloksiin päästiin nyt jo huomattavasti vaivattomammin, kun isosorsimokasvuston pinta-alasta huomattava osa oli hävitetty konekaivuin ja muutonkin kasvisto rehotti näillä käsitellyillä alueilla nyt harvempana. Allikot tosin tulivat jälleen liian syviksi talvikaivun jäljiltä, mutta se tärkein, eli sankat sorsimokasvustot oli sentään näiltä osin kuoletettu. Niittämistä riitti silti edelleen mahdottomasti ja usko oli yhä koetuksella. Pitkän syksyn aikana lokkisaari niitettiin kuitenkin auki kokonaan, myös lokkiyhdyskunnan puolelta. Jäljellä olevat sorsimo- ja ruovikkokasvustot kyettiin nyt syksyn aikana niittämään pariin otteeseen.

Uusia kunnostustoimia otettiin myös käyttöön.

Ensinnäkin niittojätteitä läjitettiin nyt altaisiin kahdelle alueelle, pää-altaan pohjoispäähän ja allasalueen kaakkoiskulmaukseen. Näin pikku hiljaa käynnistettiin prosessia, jonka tavoitteena oli ensinnäkin mataloittaa altaita, mutta myös luoda vanhan sorsimokasvuston tilalle kelluvaa hetteikköä, joka olisi aina myös korkeimman veden aikaan hyödyksi niin pesimä-, kuin muutonaikaiselle linnustolle.

Merkittävä uusi kunnostustoimi oli myös lapioin tehtävä ”paakkukaivuu” saaren länsipuolen lokkiyhdyskunnan alueella, jolla poistettiin umpeuttavia saramättäitä ja saatiin puhdasta lietettä esille ja samalla tehtiin naurulokeille lisää pesimätilaa. Irrotetut paakut ”dumpattiin” mm. lokkiyhdyskunnan alueelle edellistalvina kaivettuihin ojiin ja pienallikoihin, sekä lounaiskulmaukseen kelluviksi lietteiköiksi.

Varhain alkaneen niittämisen sekä talvisen konekaivuun luoman avoimuuden ansiosta nähtiin jo heti kesäkuun puolella huomattavasti ja monipuolisesti kahlaajia.

Suosirrejä tavattiin kesäkuun puolella enimmillään jo 11 paikallista (enemmän kuin edellisinä kunnostusvuosina parhaimmillaan) ja kesä-heinäkuun taitteen lirojen ensimmäisessä päämuuttovaiheessa määrät kohosivat enimmillään 60 yksilöön. Heinäkuun puolivälin aikoihin nk. peruskahlaajalajistoa oli nähtynä jänkäsirriäistä ja vesipääskyä myöten.

Mielenkiintoisin oli kuitenkin hyvin harvinainen syyshavainto nuoresta, kaakkoisvirtauksen tuomasta mustapyrstökuirista, joka viihtyi paikalla useita päiviä. 

Heinäkuun loppua kohden kiihtyi vanhojen sirrien päämuutto ja säätkin jossakin määrin suosivat, niinpä kuovisirrejäkin ruokaili saaressa jo päivittäin. Suosirrimäärät kohosivat parhaimmillaan liki puoleen sataan.

Tämä oli kaikkinensa huomattavan merkittävä askel kohti tavoitteita, sillä aikaisempina vuosina saari oli vielä näin varhaisessa vaiheessa, etenkin heinäkuun alkuun asti, täysin ummessa ja havainnot peruskahlaajistakin liroa myöten varsin vähäisiä. Jatkossakin pitkin syksyä saaressa oli nyt jatkuvasti kahlaajaelämää ja lajikirjo moninainen.

Taivaanvuohia oli tasaisen hyvin, enimmillään elokuun alkupuolella 60 yksilöä. Samoihin aikoihin lirojen päiväsummat kohosivat parhaimmillaan jo 115 yksilöön, mitä voidaan syyspuolen kerääntymänä pitää jo merkittävänä lukemana. Töyhtöhyypät innostuivat nekin saaresta siinä vaiheessa, kun ulkolietteitä alkoi veden laskun seurauksena paljastua enemmälti ja ruovikot saatiin niitettyä. Parhaimmillaan hyyppiä laskettiin jo 70 yksilöä.

Elo-syyskuun aikana lokkisaaren kahlaajalajistoa edustivat muun muassa ensimmäinen syksyinen karikukko ja saarelle kokonaan uusina paikallislajeina tundrakurmitsa, kapustarinta ja punakuiri, joita nähtiin kerralla 1-2 yksilöä.

Harmaahaikaroita ruokaili saaressa heinäkuusta lokakuulle, parhaimmillaan 12 yksilöä. Varpuslinnusto oli sitä tuttua; lapinkirvisiä nähtiin viimevuoden tapaan mukavasti. Taveja kerääntyi allikoihin parhaimmillaan 60 yksilöä heinäkuussa.