Image not available
Image not available

FACEBOOK

Katso lisää!

Image not available

LINKIT

Katso lisää!

Image not available

KONTAKTI

Tarkemmat yhteystiedot

Image not available

Heading

Liity
jäseneksi

Image not available
Image not available
Image not available

LOKKISAARI ry.

Kosteikkoluonnon puolesta

2004

Jälleen kevättalvella saaressa tehtiin konekaivuita, lähinnä lokkiyhdyskunnan puolelle useampia pienehköjä allikoita ja ojia. Lisäksi kuorittiin sorsimokasvustoa ja raavittiin sekä käännettiin tiettyjä alueita, kuten laajahko osa pohjoisniitystä. Edellisenä kevättalvena kaivettua ”pää-allikkoa” muokattiin reunoilta. Yhä edelleen pääosa maa-aineksesta kuljetettiin saaresta pois, mutta jokusia korotuksiakin mm. kaapimisaineksista tehtiin lokkiyhdyskunnan puolelle.

Edellissyksyn ruovikkoniittojen ja kevättalven toimenpiteiden, sekä jälleen koneaurauksen ansiosta, saari oli nyt keväällä ensi kertaa liki kauttaaltaan matalana reunoja myöten. Tämän seurauksena tapahtui jälleen merkittävä positiivinen muutos linnustossa. Lapasorsien ja tukkasotkien kannat kohosivat jo todella huomattaviksi. Saaren pohjois- ja länsipuolen niityiltä löydettiin pieneltä alalta muun muassa seitsemän lapasorsan munapesää. Lokkiyhdyskunnassa pesi lisäksi yhdeksän paria tukkasotkia ja punasotkiakin kolmisen paria. Vastaavia lapasorsan ja tukkasotkan pesimistiheyksiä ei Pirkanmaalla ole todettu vuosikymmeniin. Sekä pikku-, että naurulokkikanta jatkoi sekin kasvuaan, pikkulokkeja oli nyt jo noin 50 paria. Punajalkavikloja oli soitimella parhaimmillaan jopa kolme paria, mutta suokukon yrityksistä jäädä pesimään ei nyt ollut merkkejä. Mahdollisina uusina pesimälajeina kiinnostusta saareen osoittivat jouhisorsa ja töyhtöhyyppä. 

Valitettavasti säännöstelyn ja runsaiden sateiden aiheuttaman vedenpinnan nousun takia lokkien ja vesilintujen pesiä jäi veden alle, eikä suokukolle näyttänyt jääneen mahdollisuutta edes yrittää pesinnän aloitusta. Myöskään keltavästäräkkejä ei tästä syystä pesinyt nyt laisinkaan. Tilanne oli siis edellisvuoteen nähden täysin vastakkainen.

Kevätmuuttolinnusto monipuolistui sekin, muun muassa jänkäkurppia alettiin tästä eteenpäin nähdä saaressa säännöllisesti myös kevätmuutolla. Varsinainen yllätys oli, kun saaren allikkoon asettui kesäkuussa viikoksi Pirkanmaan kautta aikain ensimmäinen, kauniin punertava isovesipääsky.


Isovesipääsky 16.6.2004 (Kuva: Kari Eischer)

Nopeasti kesäkuun aikana saaren kasvisto rehotti jälleen valtoimenaan. Lähinnä vain kevättalvella tehty pää-allikko loi avoimuutta, mutta senkin reunat isosorsimo pääpiirteittäin tukahdutti. Niitot aloitettiin kylläkin heinäkuun puolella, mutta esimerkiksi vanhojen sirrien päämuutonaikaan ei näille ollut juurikaan lepäilymahdollisuuksia saaressa ja havainnot jäivät olemattomiksi. Syksyä kohti niittotahti tiheni ja ruovikot niitettiin jälleen kokonaisuudessaan pois. Tämä toteutettiin edelleen osaksi tilattuna veneniittona. Työ oli nyt tältä osin huomattavasti vaivattomampaa ja nopeammin toteutettavissa kuin edellisvuonna, jolloin ruovikot olivat mahdottoman sankkoja edellisvuotisine ruokoineen. Jo loppusyksystä oli nähtävissä, kuinka kahden vuoden niittojen seurauksena kasvillisuus oli taantunut huomattavasti etenkin vesialueen puolella. Ruovikkojämistä päätettiin nyt tehdä saaren rantavyöhykkeeseen massakiiloja ja saada näin korkeamman veden aikaisia lietealoja ja samalla kuoletettua kasvillisuutta näiltä läjityskohdilta.

Työmäärää lisättiin yhä edellisvuodesta ja aikaa jäi nyt niittää entistä laajempia isosorsimoaloja. Kokonaisuudessaan niittämällä avattiin noin ¾ saaresta, siis huomattavasti enemmän kuin aikaisempina syksyinä. Lisäksi kahden talven allikkokaivut olivat tehneet saaresta jo aivan toisennäköisen, jonka niitot taas paljastivat. Loppusyksyllä allikoita muokattiin vielä lapiotyönä kääntämällä reunoja loivemmiksi ja kasviston kuolettamiseksi ja näin myös lietepintojen paljastamiseksi.

Näiden yhä laajentuneiden ja nopeutuneiden toimien kautta syyslinnusto koheni syksyn edetessä. Sekä taivaanvuohia (enimmillään 60 yksilöä), että jänkäkurppia kerääntyi maakunnallisesti ennätysmääriä. Muutoinkin kahlaajamäärät lisääntyivät selvästi ja elo-syyskuun aikana myös tutuimpia arktisia, avolietteistä pitäviä kahlaajalajeja havaittiin yhä varmemmin ja lukuisampina, tosin kahdesta edellisvuodesta poiketen ei kuovisirriä nähty tänä vuonna laisinkaan, sillä lajin esiintymä nuorten lintujen muuton aikaan oli yleisestikin heikkoa. ”Huippumäärät” niin suosirrin kuin tyllinkin osalta olivat parhaimmillaan kymmenen yksilön luokkaa.

Myös syysmuuton aikainen varpuslinnusto monipuolistui entisestään. Harvinaisuuksista tavattiin Lempäälälle uusina lajeina elokuun lopulla nuori sitruunavästäräkki ja lokakuussa tunturikiuru. Lapinkirvisiä tavattiin parhaimmillaan samanaikaisesti jo seitsemän yksilöä ja lapinsirkkujakin jokusia. Samoin pulmusesta tuli tästä vuodesta alkaen säännöllinen loppusyksyn lepäilijä, joka mieltyi tunturikiurun tavoin ensivaiheessa ruovikoista niitettyihin aloihin.