Image not available
Image not available

FACEBOOK

Katso lisää!

Image not available

LINKIT

Katso lisää!

Image not available

KONTAKTI

Tarkemmat yhteystiedot

Image not available

Heading

Liity
jäseneksi

Image not available
Image not available
Image not available

LOKKISAARI ry.

Kosteikkoluonnon puolesta

2003

Kunnostustoimiin päästiin toden teolla kevättalvella 2003. Maaliskuussa saaren keskiosiin kaivettiin yhtenäinen allikko. Valitettavasti vain pieni osa kaivussa syntyneestä maamassasta hyödynnettiin saareen, sillä selvittämättömästä syystä Pirkanmaan ympäristökeskus ei antanut lupaa läjittää maata saarialueelle, vaan se oli toimitettava meidän kunnostajien ja maanomistajan vastakkaisista toiveista huolimatta pois saaresta. Sen lisäksi että tämä pilasi tässä ratkaisevimmassa vaiheessa mahdollisuuden kehittää saareen turvallisia pesimäalueita sorsille ja lokeille ja helpottaa muutoinkin jatkotoimenpiteitä, maa-aineksen kuskaaminen saaresta lisäsi huikeasti kustannuksia!

Mutta tällaisenaankin kunnostustoimet ja siinä sivussa lähinnä lumen auraamisen aiheuttama kasvillisuuden jyrääminen traktorilla muokkasi saarta linnustolle otolliseksi. Näin ennen uuden kasvukauden alkua, saaren sisäosat olivat pesintöjen alkuvaiheessa suhteellisen avoimena.

Pesimälajistoon palasi jo kadonneita lajeja: punajalkaviklo (pesälöytö), sekä noin 20 parin voimalla pikkulokki. Myös jokusia pareja kalatiiroja asettui pesimään pikkulokkien seuraksi. Kahtena edellisvuotena saaressa todettiin pesivänä yksi keltavästäräkkipari, mutta nyt niitä asettui yhdyskuntamaisesti neljästä viiteen paria. Havaittavasti myös pesivien sini- ja lapasorsien sekä puna- ja tukkasotkan määrät vahvistuivat heti. 

Sinänsä haaveissa ollut mutta silti yllätyksellinen pesimishavainto tehtiin suokukosta, jonka pesintää ei maakunnassa ollut varmistettu tiettävästi 15 vuoteen, eikä rantaniityillä lähes 30 vuoteen!

Niin pesimään asettumista, kuin pesintöjen onnistumistakin edesauttoi aivan ratkaisevasti mm. suokukon ja keltavästäräkkien kohdalla hyvin kuiva vuosi ja järvien vähäiset vesimäärät, jonka seurauksena saaren niittyala oli pitkälle kesään poikkeuksellisen laaja, eikä vedenpinta missään vaiheessa kesäkuussakaan noussut äärimmäiseen huippuunsa.

Edellissyksyn ja kevättalven toimenpiteet monipuolistivat nyt kunnolla myös kevätmuutonaikaista kahlaajalinnustoa. Vähän suurempien liro- ja suokukkoparvien lisäksi lepäilevinä havaittiin pieninä, muutamien yksilöiden parvina mm. lapin- ja suosirrejä, tyllejä, sekä jänkäsirriäisiäkin, enimmillään jo 6 yksilöä.

Syksyllä hoitotyöt aloitettiin totuttuun tapaan heinäkuun alkupuolella, niittämällä ensikädessä sorsimokasvustoa kaakosta pohjoisniitylle, lisäksi myöhemmin tuoreen allikon reunoilta. Niittämistä harjoitettiinkin nyt huomattavasti laajemmalla alueella kuin vuosina 2001 ja 2002. Syksyn aikana myös saaren reunat avattiin kauttaaltaan niittämällä ruovikot pois. Kuivemmalla ruovikko-osiolla niittotyötä tehtiin sekä käsin, että tarkoitusta varten hankitulla niittokoneella. Saaren vesialueelta ruovikot niitettiin rahoituksen turvin tilaustyönä niittoveneellä. Veneniittoon kului aikaa pari päivää. Kasvijätteet läjitettiin saareen kasoiksi ja kuljetettiin talvella pois. Myöskään tämä ympäristökeskuksen asettama vaatimus ei ollut toiveidemme mukainen, sillä tätäkin massaa olisi jo tässä vaiheessa voitu hyödyntää saaressa linnuston hyväksi.

Ennen kaikkea ruovikkoniittämiseen kului aikaa pitkälle myöhäissyksyyn. Sillä oli kuitenkin aivan ratkaiseva merkitys jatkoa ajatellen. Näin saatiin ennen kaikkea saaren kaakkoiskulmasta pohjoisreunalle ulottuva alue paljaaksi ja edellisvuotiset ruovikkomassat poistettua. Juuri tälle alueelle paljastuu vesistön säännöstelyrytmiikan, eli syksyä kohden laskevan vedenpinnan ansiosta jo heinäkuun puolelta alkaen laajempaa, kasvitonta lietteikköä. Yleensä jo elokuun puolella saattaa kaakkoiskulmauksessa olla varsin laajat ”ulkolietteet”.

Syysmuutonaikainen linnusto ei juuri poikennut kahdesta edellissyksystä, mitä tulee etenkin kahlaajiin. Tämä johtui osin siitä, että laajennettujen hoitotoimien takia ei sopivia lietealoja kyetty tai ehditty pitämään kovinkaan laajalti ja tasaisesti avoimena. Yhä edelleen muun muassa taivaanvuohien määrät jäivät enimmilläänkin noin 20 yksilöön. Näkyvin muutos linnustossa oli heinäkuun lopulta alkaen alueelle ilmaantuneet harmaahaikarat, jotka innostuivat avoimuudesta ja allikon sammakko- ja kalatarjonnasta. Enimmillään saaressa nähtiin 5. lokakuuta 15 lintua. 

Myös lähinnä keskikesän ja syysmuuton aikaiset sorsalintumäärät (etenkin tavi ja lapasorsa) ja saaressa pesivät sotkat ja sorsat poikueineen havainnollistivat allikon tulleen tarpeeseen. Taveja laskettiin enimmillään 1. syyskuuta 90 yksilöä.